Portaat johtavat huoneeseen ankeaan kuin lasi
missä oikku kääntää patsaita.
Tyhjät tuolit uneksuvat käytännöistä,
ja pöydät, sopimuksesta;
ja maailmasta on tullut museo.
(Tyttö on poissa,
paennut murtuneelta alttarilta rannan luona,
epäpyhästä uhrauksesta kun tyvenestä tuli pasaatituuli.)
Palatsit tuijottavat ulos verhottomasta vaivastansa,
ja ikkunat itkvät himmeässä auringonpaisteessa.
Naiset pelkäävät tyhjiä ylempiä huoneita
enemmän kuin katuja aseiden harmaita
tai miekkavaloa avaran epäystävällisen puistokadun.
Ajatukset muuttuvat suolaksi keskellä noita verhottuja tuoleja
missä, veitsin ei julmemmin kuin kynät, tai lupaukset,
tapahtui kivuton surma johtajan tyttären.
Oi, nöyrempänä kuin totuus hän kumarsi päänsä,
ja tuskin vaikutti, meistä, kuolevan.
Mutta jälkeen surmaamisensa hän pakeni, elossa, kuin yllätys,
ulos lasisesta maailmasta, Dianan Tauriiseen.
Sitten tuuli riemuitsi kuin sankari köysistössä seisovien laivojen
ja viskasi heidät urheasti miekkoihin ja peitsiin talvisen meren -
kun viisaus muuttui suolaksi murtuneilla laitureilla.
Tämä on tapa jolla ministerit ovat tappaneet totuuden, tyttäremme.
Askeleet johtavat takaisin huoneisiin joihin pelkäämme käydä;
mielemme ovat ankeammat kuin peilisali:
Ja maailmasta on tullut museo.
(Iphigenia: Politics;Thirty Poems, 1944).
#ThomasMerton #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti