Vachel Lindsay(1879-1931)
Tunnen serafin jolla on kultaiset silmät,
ja tukka kultainen, ja vartalo kuin lunta.
Täällä tuulessa unelmoin hänen valtoimet hiuksensa
puhaltuvat ympärilläni, että intohimon suloinen hohto
on koskettanut kalpeita kasvojansa, ja itsepäistä olemustansa.
Ja vaikka hän askeltaa tapaan yhden syntyneistä
askeltamaan metsiä kauniin Paratiisin,
tumman muiston metsän hän valitsee koristettavaksensa.
Täällä kumarretuin päin, kainona puolittain halussa
hän lipuu eiliseni syvään uneen,
kokonaan hohtaen luona usvaisen saniaisia kasvavan jyrkänteen
vieressä kauan kielletyn julisevän virran.
Unessani värisen vanhan vuoksen vallassa.
Pelkään sen poistumista, ennen kuin kevään päivät väistyvät.
Silti rukoilen upeudella on kuolemattomia vuosia oleva,
ja suuteleva tukkaansa, ja suloista kurkkuansa lumen kaltaista.
(Alone in the Wind, on the Prairie; The Chinese Nightingale and Other Poems, 1917.)
.jpg)
#VachelLindsay #Kirjallisuus #Lyriikka #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Ru #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti