LEDA

Remy de Gourmont(1858-1915)

Viaton Leda kylvetti alastomia raajojansa,

sulous vartalonsa jokiveden lumosi,

ja kaislat, liikuttamina outojen värähtelyjen,

lauloivat sävelen yhtä suloisen kuin se oli uusi,

kun joutsen ilmaantui, valkoinen laiva joella,

kun joutsen ilmaantui, valkoinen laiva kultaisin otsin,

Leda värisi nautinnosta ja viipyi ajatuksiin vaipuneena,

sitten, hitaasti, äänettä, rannalle palasi

ja kävi makuulle ruoholle, varjoon rautatammen,

olento lähestyi, kaunis, kiihkeä ja harkitseva.

Olento eteni, kaunis ja hurja, olemuksella

niin kuninkaallisella ja miehisellä että Leda hurmaantui

ja, harhassa lihansa, katui

ettei ollut joutsen, niin että tämä saattaisi rakastaa häntä

keskellä varjojen ja pehmeän, hurmaavan ruohon.

Keskellä varjojen, pehmeän ruohon, ja liljojen,

Leda taipuu alla painon suurenmoisen eläimen,

yhä märkänä Simoisin vesistä,

ja hänen hämmästynyt vartalonsa värisee ja alistuu

hyväilemään vain joutsenen höyhenpeitettä.

Leda julkaistiin ensin kokoelmassa Paysages spirituels(1898) ja sitten muokattuna vuonna 1906. Tämä käännös on jälkimmäisestä runon versiosta kokoelmassa Divertissements: Poèmes en Vers(1912). 

Remy de Gourmont oli ranskalainen, symbolisteihin lukeutunut, kirjailija, kriitikko, näytelmäkirjailija ja kriitikko.

Simois tai Simoeis oli antiikin tarustossa Karamandros-joen, nykyisen Karamenderesin, tarkemmin määrittelemätön sivujoki lähellä Troijan kaupunkia. Joella oli mytologiassa samanniminen jumala, joka kuului tyttärensä kautta Troijan kaupungin hallitsijasuvun esivanhempiin.

Kuvituksena on nykyisen Tshekin tasavallan alueella syntyneen itävaltalaisen taiteilijan Eduard Veithin(1856-1925) maalaus Leda joutsenen kanssa(Leda mit dem Schwan).

#RemydeGourmont #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #RanskalainenKirjallisuus #RanskalainenRunous #RanskanKirjallisuus #RanskalanRunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous

OSAMME YÖSTÄ KANTAA

Emily Dickinson(1830-1886)

Osamme yöstä kantaa -

osamme aamusta -

tyhjyytemme täyttää autuudessa

tyhjyytemme torjunnassa -

täällä tähti, ja tuolla tähti,

jotkin tiensä kadottavat!

Täällä usva, ja tuolla usva,

jälkeenpäin - Päivä!

(Our share of night to bear --, 1859.)

Suomennos on Thomas H. Johnsonin(1902-1985) toimittaman teoksen The Complete Poems of Emily Dickinson(1955) mukainen. 

#EmilyDickinson #Dickinson #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

AAMULAULU: MARIAN ILMESTYSPÄIVÄ

Kun himmeä  valo, aamupalveluksessa, saapuu iskemään hänen

        ikkunaansa,

kellonsointi lankeaa Taivaasta lasin äänellä.

Rukoukset lentävät mielessä kuin kiurut,

ajatukset kätkeytyvät korkeuteen kuin haukat:

Ja maaseudulla kirkkojen kertoessa siunauksensa

         kaukaisuudelle,

hänen hitaat sanansa liikuttavat,

(kuin kesätuulet vehnää) viatonta rakkauttansa:

Halut kimmeltävät mielessänsä

kuin aamutähdet:

Kunnes nimensä on lausuttu äkisti

kuin putoava meteori.

Hän ei voi enää kuulla kimeän päivän

laulavan idässä.

Eikä nähdä suloisten metsien alkavan paiskomaan pehkojansa.

Joet ovat alkaneet laulaa.

Pienet pilvet hohtavat taivaalla tyttöjen lailla:

Hänellä ei ole silmiä nähdä heidän kasvojansa.

​

Enkelin puhe hohtaa ajatustensa vesille

        timanttien lailla,

ratsastaa kuin sädekimppu sydämensä kukkulanrinteitä.

Ja tuodaan kotiin satojen lailla,

kätketty taloonsa, ja varastoitu

kuin suloisen kesän rikkaudet rauhallisiin latoihimme.

Mutta maaliskuun maailmassa ulkopuolella asumuksensa,

maanviljelijät ja istuttajat

alkavat pelätä kylvöänsä, ja sen pitkää työtä,

missä, ruskeilla, paljailla kyntövaoilla,

talvituuli yhä hyräilee sanattomana kuin tuska.

​Aubade: Annunciation, kirjoitettu vuonna 1941 tai maaliskuussa vuonna 1942, on käännetty teoksesta A Man in the Divided Sea(New York: New Directions 1946), sen sivulta 44.

#ThomasMerton #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

MERI VISKAA HUKKUNEEN HILJAISUUTENSA RANNALLE

Abraham Sutzkever(1913-2010)

Meri viskaa hukkuneen hiljaisuutensa rannalle

ja vetäytyy vaahto huulillaan

itseensä.

Paljasjalkainen pieni vaeltaja,

ennen kuin tasainen suolainen kosteus

peittää sen, kaiverra tahtosi

karahkalla merenrannalle:

Täten ja täten ja täten.

Aalto helmisiivin on sen nielevä

ja kantava aaltojen vyöryttäjälle

ja hän on sen lukeva.

Lue se, siunaa se: Olkoon kuten pieni vaeltaja tahtoo.

Ja hurmioitunut, ainutlaatuinen hymy

on ilmaantuva hiekasta, eloonherätettynä.

Meri viskaa hukkuneen hiljaisuutensa rannalle.

Suomennettu Maia Evronan englanninkielisestä käännöksestä The Sea Tosses Its Drowned Silence onto the Shore

YKSINÄINEN ELÄMÄ

Thomas Merton(1915-1968)

Valkokaulusmies työlaismies

en ole mikään kaulusmies

(kaikkein vähiten roomalaiskauluksinen)

ajan parran kahdesti viikossa

kenties.

Kuulen junat tuolla

kolmen kilometrin päässä

rekat myös

tie ei lähellä.

Kuulen pöllöt metsässä ja rukoilen

kun voin

en puhu

kaikesta siitä

mitä on sanottavana?

Kyllä, join olutta tässä paikassa

jokin aika sitten ja kerran

viskiä.

Ja olen huolissani apotin

tulemisesta ylös tänne

tarkastamaan

ja löytämään

Newsweekin numeron

sängyn alta.

Nyt on taas

aamu ja kyyhkyt

kumahtelevat pehmeästi ja maailma

kulkee eteenpäin siltä vaikuttaa

ikuisesti.

Solitary Life on suomennettu kokoelmateoksesta In the Dark Before Dawn: New Selected Poems of Thomas Merton(2005), teoksen sivulta 42 jossa sille annetaan vuosiluku 1963, mikä teoksessa merkitsee yleensä julkaisuvuotta. Runo ei sisälly Mertonin tuona vuonna julkaisemaan runokokoelmaan Emblems of a season of fury.

#ThomasMerton #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

"M:LLE KYLMÄNÄ HARMAANA AAMUNA"

Thomas Merton(1915-1968)

Harmaa hyvä aamu ja sade

ja sulava lumi

kaukana mistään avusta

tai sateesta, olen lämpimämpi

vähintäänkin halutessani sinut.

Surkeana harmaassa

säässä ilman valoja

kaukana mistään muusta keskuksesta

vaalin yhtä sisäistä lamppua

yhteistä tarvettamme

mikä on yhteinen läsnäolomme

Se palaa yksin

ja tyynesti

märässä pimeydessä ja meille,

valaisten kuivan paikan minussa

jota en tunne

koska se olen minä itse

rakkauden sisäinen kammio​

missä olen tyytyväinen olemaan vankina

koska olen vanki kanssasi.

Tullessasi takaisin eloon kaukaisessa sateessa

katsoen ehkä tummaa jokea

sumein silmin

yhä täynnä unia

ja ajattelet minua kukkuloillani,

heräät minussa, rakkaani.

Olemme lähempänä kuin tiedämme

rakkaudella on toinen

oma paikkansa

lähempänä sinulle kuin kukkula tai kaupunki:

Lähempänä kuin oma peilisi

heräät toisessa huoneessa

ja sänky jossa nukuit

on pesä sydämessäni.

'For M. on a cold grey morning' julkaistiin runokoelmassa Eighteen Poems(1985) ja on suomennettu kokoelmateoksesta In the Dark Before Dawn: New Selected Poems of Thomas Merton(2005), kirjan sivuilta 218-219.

#ThomasMerton #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

TIELLÄ, TAIVAS SELKENEMÄSSÄ

Meng Haoran eli Meng Hao-jan(689-740)

Vaikka olen jättänyt Ba'n harjanteen sateen taakse,

en ole vielä vapaa Shu'n mutaisista rinteistä

kun taivaat avautuvat, myöhäinen valo viistosti,

vuorenhuiput murtaen matalat pilvet.

Heinissä, kaikkialla, sade kimmeltää.

purot pitävät virrat paisumassa. Tänä iltana,

kylmä kuu on valaiseva kodin ajatukset

kivistäen halki sellaisten etäisyyksien, etäisyyksien.

Suomennettu David Hintonin englanninkielisestä käännöksestä Out on the Road, Skies Clearing käännöskokoelmassa The Mountain Poems of Meng Hao-jan(2004), sivu 61.

Kuvituksena on kiinalaisen Yang Yun(1830-90) toimesta vuonna 1888 tehdystä, Meng Haorania esittävästä kaiverruksesta ennen vuotta 1959 tehty hankauspiirros.

#MengHaoran #KiinalainenKirjallisuus #KiinalainenRunous #KiinanKirjallisuus #KiinanRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos

LAULU: JOS ETSIT TAIVAALLISTA VALOA

Thomas Merton(1915-1968)

Jos etsit taivaallista valoa

minä, Yksinäisyys, olen opettajasi!

Käyn tyhjyyteen edelläsi,

nostan oudot auringot uusiin aamuihisi,

avaten ikkunat

sisimmäisimmän huoneistosi.

Kun minä, yksinäisyys, annan erityisen merkkini

seuraa hiljaisuuttani, seuraa sinne missä kutsun!

Pelkää älä, pieni peto, pieni henki

(sinä sana ja eläin)

minä, Yksinäisyys, olen enkeli

ja olen rukoillut nimissäsi.

Katso tyhjää, vaurasta yötä

pyhiinvaeltajakuuta!

Olen määrätty tunti,

"nyt" joka leikkaa

aikaa kuin miekka.

Olen odottamaton välähdys

tuolla puolen "kyllä", tuolla puolen "ein",

edeltäjäkävijä Jumalan Sanan.

Seuraa teitäni ja olen sinut johdattava

luo kultahiuksisten aurinkojen,

Sanan ja musiikin, moitteettomien ilojen,

kysymysten suhteen viattomana

ja vastausten ulottumattomissa.

Sillä minä, Yksinäisyys, olen oma Itsesi:

Minä, Olemattomuus, olen Kaikkesi.

Minä, Hiljaisuus, olen aamenesi.

Song: If You Seek a Heavenly Light(Emblems of a Season of Fury, 1963).

Olen joutunut kääntämään runon "loneliness" ja "Solitude" samalla sanalla, "yksinäisyys", mutta kuten alkuperäistekstissä ensimmäinen on pienellä etukirjaimella ja jälkimmäinen suurella, minkä toivon auttavan hieman.

Kuvituksena on Jonathan Williamsin(1929-2008) ottama valokuva Thomas Mertonista.

#ThomasMerton #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

PAASTO SOTAVUONNA

Thomas Merton(1915-1968)

Yksi teistä on majuri, tehty nyöristä ja kissannahasta,

mutta ei koskaan uneksu silmensä heräävän eloon ja pujottavan

nälänhädän neulanvalon vesilasissa.

Yksi teistä on paperinen Henkien Jätkä

ja ei ole viskaava vartijanääntänsä

kiertymään ylös tuulen tummia korvia

missä vangin huudahdus kadotetaan.

"Mitä jos ne olivat meidän peukalomme jotka sammuttivat auringon

kun Peitsi ja Risti tekivät virheensä?

Et ole koskaan ryöstävä meiltä rummunkalvoisten suojien Eedeniämme,

sinä, Johannes Kastajan päitsien puremalla,

päästen pois Paavalin korissa,

rakastaen kuoleman vastausta, Paaston äitiä!"

Täten, synnittömien murhiensa illassa,

Jätkä ja Majuri, seuloen tähtiä merkkiä etsien

näkevät pohjois-eteläisen taivaanrannan jakaantuvan kuin nuoran!

(Lent in a Year of War; Thirty Poems, 1944)

Henkien Jätkä on käännökseni alkuperäistekstin "Jack of Sprites" -hahmolle, jonka Patrick. F. O'Connell esittää viittaavan ehkä pelikorttipakan hahmoon joka tunnetaan suomenkielellä nimellä "sotilas" tai "jätkä" tai Gerard Manley Hopkinsin(1844-1889) runon That Nature is a Heraclitean Fire and of the comfort of the Resurrection loppuun: and / This Jack, joke, poor potsherd, | patch, matchwood, immortal diamond, / Is immortal diamond. O'Connellin mukaan Jätkä ja majuri - joka kirjoitetaan alkuperäistekstissä ensin pienellä, sitten isolla alkukirjaimella - puhuttelevat runon keskiosassa Jeesusta.

#ThomasMerton #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

MERKITYSTEN KYLVÄMINEN

Thomas Merton(1915-1968)

Näe korkeat linnut! Onko heidän laulu

joka kuolee keskellä metsävaloa

haavoittaen kuulijaa niin kirkkailla nuolilla?

Vai leikkivätkö ne kiertyvissä hiljaisuuksissa

määritellen täydellisellä taivaalla

rajat (täällä alhaalla) yksinäisyytemme.

Minne kevät on luonut vihreyden valoja

hohtamaan pilvissä synkille oksille?

Lammet täynnä taivasta ja tyyneyksiä

mitkä raskaat kesälaulut yhä nukkuvat

alla kellanruskean kaislikon reunoillanne?

Enemmän kuin vuodenaika on syntyvä täällä, luonto,

raskaana olevien peilien maailmassasi!

Hiljainen ilma odottaa yhtä säveltä,

yhtä valoa, yhtä sädettä ja se on oleva enkelien kevät:

Yksi välähdys, yksi välkähdys sädehtivällä lammella, ja sitten

pirskotus! suloinen erämaa, ja katso! olemme lunastetut!

Sillä kuin tulen jyvänen

kytien sydämessä jokaisen elävän olemuksen

Jumala istuttaa Hänen jakamattoman voimansa -

hautaa Hänen ajatuksensa liian laajan maailmoille

siemenessä ja juuressa ja lehdessä ja kukassa,

kunnes, huhtikuun hämmästyttävässä valossa,

kuormittaen kevään uskonnollisen hiljaisuuden,

luominen löytää taakan Hänen iankaikkisen salaisuutensa

liian kauhistuttavaksi kestää.

Sitten jokainen suunta johon katsomme, katso! kivet ja puut

laidunmaat ja kukkulat ja virrat ja linnut ja taivaankansi

ja omat sielumme sisällämme välähtävät, ja suihkuttavat meidät valolla,

villin erämaan, tuntemattoman, vierailematon ihmisten,

kantaessa lyhteitä puhtaan, muodonmuuttavan tulen.

​

Ja sitten, oi sitten kirjoitettu kuva, koulutettu uhrauksessa,

syvä yhdistynyt kolminaisuus painettu olemukseemme,

kutoma suurenmoisen tavun sellaisen näkemyksen, kääntyy sisällä,

ja istuttaa tuon valon syvälle sydämeen pimeyden ja olemattomuuden,

sukeltaa jälkeen, ja löytää tulen.​

The Sowing of Meanings julkaistiin runokokoelmassa Figures for an Apocalypse(1947).

#ThomasMerton #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

VIESTINTUOJA TAIVAANRANNASTA

Thomas Merton(1915-1968)

Katso, alaston juoksija

viestintuoja

seuraten tuulta

puhkeavilta kukkuloilta.

Suloisella auringonpistoksella

haavoitettu ja merkitty,

(hän on täten pyhä)

äänettömyys on tiensä.

Sade on hänen oma

mitä yksityisin säänsä.

Ihmetys on tähtensä.

Oi muukalainen, varhainen toivomme

lentää nopeasti ohi,

mykkä komeetta, tyhjä aurinko.

Aadam nimensä!

Oi alkukantainen enkeli

neitsyveli hämmästyksen,

syntynyt yhdestä sanasta, yhdestä

tiedonhaluisesta timantista.

Oi siunattu,

haavoittumaton huuto,

oi suunnittelematon sunnuntai,

oi onnekas isä!

Tule ilman varoitusta

pyörremyrskyjen ystävä,

salamointi luissasi!

Olemme avaava sinulle

aurinko oven, ylvään silmän!

Avoinna sateelle, kuperkeikan tekevälle ilmalle,

kaikelle mikä ui,

taivaille jotka heräävät,

leimahtavat ja kiittävät.

(On liian myöhäistä, hän lentää toiseen suuntaan

kietoen rehellisyytensä sateeseen.)

* * *

Armahda kaikki juoksijat,

kaikki sanattomat, vieraat tuulet,

kaikki hullut vedet.

Armahda mielijohteensa,

villit asenteensa,

nuoret lentonsa, vetäytyväisyytensä.

Kun viestillä ei ole vaatteita päällänsä

kuinka se voidaan lausua?

[A Messenger From the Horizon, jonka nimi luonnosvaiheessa oli A Message From the Horizon, julkaistiin ensin vuonna 1961 Saturday Review -lehdessä ja sitten runokokoelmassa Emblems of a season of fury(1963), ja on tähän suomennettu teoksesta Selected Poems of Thomas Merton. Enlarged Edition(New York: New Directions i. p., 3. painos, laajennetun painoksen 1. painos 1967), sivut 133-134.]

Merton lähetti runon toukokuun 6. päivänä vuonna 1960 myöhemmälle Nobelin kirjallisuudenpalkinnon voittajalle, puolalaiselle Czeslaw Miloszille(1911-2004), jonka kanssa hän oli ollut kirjeenvaihdossa vuodesta 1958.

#ThomasMerton #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

HERÄÄN JA TUNNEN ARMOTTOMUUDEN PIMEYDEN, EN PÄIVÄÄ

Gerard Manley Hopkins(1844-1889)

Herään ja tunnen armottomuuden pimeyden, en päivää.

Mitkä tunnit, oi mitkä mustat tunnit olemme viettäneet 

tänä yönä! mitä näkyjä sinä, sydän, näit; tiet joita kuljit!

Ja enemmän täytyy, vielä pidemmässä valon viipymisessä.

   Todistuksen myötä sanon tämän. Mutta missä sanon

tunteja tarkoitan vuosia, tarkoitan elämää. Ja valitukseni

on huutoja laskemattomia, huutoja kuin kuolleita kirjeitä lähetettyjä

rakkaimmalle hänelle joka elää voi! kaukana.

   Olen sappi, olen närästys. Jumalan mitä syvin määräys

katkeraa tahtoisi minun maistavan: makuni olin minä;

luut rakennetut minussa, liha täytetty, veri kirouksen täyttämä.

   Itsehiiva hengen laimean hiivan hapantaa. Näen

kadotetut ovat kuten tämä, ja vitsauksensa oleva

kuten olen itseni, hikoilevat itsensä; mutta pahempi.

I wake and feel the fell of dark, not  day; kirjoitettu vuonna 1885, ehkä ennen tuon vuoden toukokuuta, julkaistu vuonna 1918. Runo on suomennettu W. H. Gardnerin(1902-69) toimittamasta kirjasta Selected Poems and  Prose(Lontoo: Penguin 1971, 1. painos 1953). Runon sisennykset ovat lähdeteoksen mukaiset; joissakin muissa lähteissä runo on aseteltu eri tavalla.

Kuvituksena on Thomas Charles Bayfieldin(1830-1880) vuonna 1866 ottama valokuva Gerard Manley Hopkinsista hänen Oxfordin opiskelijatoveriensa, australialaisen Alfred William Garrettin(1844 - vuoden 1920 jälkeen) ja englantilais-skotlantilaisen William Alexander Comyn Macfarlane-Grieven(1844-1917) kanssa. 

#GerardManleyHopkins #GMHopkins #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennokset #Suomennoksia #Suomennos

JU-JOEN VALLIEN SAAVUTTAMISESTA

Meng Haoran eli Meng Hao-jan(689-740)

Tien väsyttämänä, antaen hevosen levätä,

huomaan tuijottavani Ju-joen valleja.

Lu-joki on nyt avoin, vapaa lumesta.

Songin huipuilla, iltahämärän pilvet viipymässä,

jättäen juovan puoliksi halki tyhjien taivaiden, hehkuvat

värit vyörymässä alkuvoimaisina ja vellovina.

Lähetän tässä tämän hetken itsensä -

kuinka se vain jatkaa avautuen, avautuen.

Suomennettu David Hintonin englanninkielisestä käännöksestä On Reaching the Ju River Dikes käännöskokoelmassa The Mountain Poems of Meng Hao-jan(2004), sivu 11.

Runon nimistö viittaisi ehkä Keltaisen joen seudulle Beijingin lähellä, kaukana Mengin kotisedulta Hubein maakunnassa, tai pohjoiseen siitä Henanin maakunnassa, mutta missä määrin 600-luvun nimistö englanninkielisessä käännöksessä on verrattavissa nyky-Kiinan maantieteelliseen nimistöön, on kyseenalaista.

Kuvituksena on kiinalaisen taiteilijan Fan Zhengin työ Meng Haoran(1984).

#MengHaoran #KiinalainenKirjallisuus #KiinalainenRunous #KiinanKirjallisuus #KiinanRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos

SYKSY ALKAA

Meng Haoran eli Meng Hao-jan(689-740)

Syksy alkaa huomaamatta. Yöt pitenevät hitaasti,

ja vähä vähältä, selkeät tuulet tulevat kylmemmiksi ja kylmemmiksi,

kesän hehku väistyen. Olkikattoinen majani hiljenee.

Alimmalla askelmalla, elefanttiheinässä, valaistu kaste kimmeltää.

Suomennettu David Hintonin englanninkielisestä käännöksestä Autumn Begins käännöskokoelmassa The Mountain Poems of Meng Hao-jan(2004), sivu 4.

Hintonin käännöksen "bunchgrass" on ongelmallinen, koska se viittaa vain yleisesti kasvisukuun joka tunnetaan suomenkielellä nimellä norsunheinät, joten valitsin Kiinassa tavattavan Miscanthus sinensis -lajin, elefanttiheinän, käännökseen.

#MengHaoran #KiinalainenKirjallisuus #KiinalainenRunous #KiinanKirjallisuus #KiinanRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos

AJELEHTIMASSA POHJOISELLA VIRRALLA

Meng Haoran eli Meng Hao-jan(689-740)

Pohjoinen Virta aina juoksee runsaana ja täytenä.

Ajelehtiva vene voi tutkia kaiken kokonaisuudessaan,

ylävirtaan ja alas, ihmeitä kaikkialla.

Kuka tarvitsee kaikkea tuota viiden järven mahtavuutta?

Suomennettu David Hintonin englanninkielisestä käännöksestä Adrift on North Creek käännöskokoelmassa The Mountain Poems of Meng Hao-jan(2004), sivu 6.

#MengHaoran #KiinalainenKirjallisuus #KiinalainenRunous #KiinanKirjallisuus #KiinanRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos

LEDA

Muriel Stuart(1885-1967)

Muistatko, Leda?

On heitä jotka rakastavat, joille rakkaus tuo

suuren ilon: sellaista asiaa ei minulla.

Rakkaus katsoo ja omaa yhtään ei armoa, tuo

pitkän tuhon toisille. Sellainen olin minä.

Sydämen murtaen käsi luutulla,

koskettaen yhtä säveltä vain... sellainen olit sinä.

Kuka nyt on soittava tuolla luutulla

viimein tehtynä sointuvaksi toimestasi?

Terävä linnunnokka paisuvassa hedelmässä,

sokea kuura kukkasten silmillä.

Kuka nyt on ylistävä näivettynyttä hedelmää,

tai kohottava silmäluomet noiden kukkasten?

En uskalla katsoa tuota kätkettyä lampea,

tai nähdä villin linnun äkillisen lennon

kohottavan laajan, ruskean hölskyvän lammen,

mutta ympärilleni laskeutuu tuo salainen siipi,

ja tuossa terävässä, kieroutuneessa, suloisessa kivussa

joka on puoliksi pelkoa ja puoliksi nautintoa

kuihtuneet käteni ovat käpertyneet kivussa

jotka olivat niin avoimet kerran jälkeen autuuden.

Ja kulta sarastaa hiuksissani

kun ajatukseni versovat ja kukkivat sen myötä,

vaikka istun kätkettynä harmaissa hiuksissani,

vailla rakkautta tai sen kipua.

Silti, oi Joutseneni, jos siivet on rakkaudella,

kuten kertovat jumalat meille, olit rakkaus

joka otti ja mursi minut noilla siivillä.

Minä, heikko, ja ollen syvällä rakkauden vallassa

annoin punastumattomat asiat olla henkäistyt ja tehdyt -

asiat kukkivat nyt katkerasta hedelmästä

jotka kerran tehtyinä eivät ole enempää tekemättömät

kuin viime vuoden kuura ja viime vuoden hedelmä.

Sillä mitä on seurannut rakkaudesta ja minusta

joka tunsi ensimmäisen ilon joka on rakastaminen?

Minne on rakkaus johtanut ja kutsunut minut

paitsi loppuun missä mitään ei ole?

Olen nähnyt vereni lyövän uudestaan

punaisena käsissä koko sukulinjani,

syntini on paisunut ja kukkinut jälleen

turmeltuneena ja hurjana kautta Spartan sukulinjan.

Siinneenä kauttani - siinneenä kautta herkkien käsien

ja vaeltavien silmien ja riettaiden huulten,

huoaten jälkeen oudon lihan kuten huokasivat nämä huulet,

harhaten jälkeen uuden synnin kuten harhasivat nämä kädet.

Helenan äiti! Hänen jonka rinnat

uusiin haluihin vääristivät maailman;

yllä Troijan huipun kohosivat nuo rinnat

Helenan joka rietasteli maailman kanssa!

Helena on kuollut (hänellä oli rakkautta tarpeeksi

pilkatakseen tuhossa ja pilkatakseen pyhäköllä)

ja Klytemnestra, rauhallinen

tänä yönä Apollon pyhäkön alla.

Ja minä olen jäljellä, alkuperä, lähde

kaiken hulluutensa. He ovat kuolleita

kun minä yhä istun täällä, vanha lähde

joka saastutti heidät virtaa kuolleiden yllä.

Mutta olen maksanut. Olen kantanut tarpeeksi.

Olen hyvin vanha rakkaudessa ja vaivassa.

Kaikille sieluille nämä asiat ovat tarpeeksi -

jotka ovat tunteneet rakkauden ovat vaivojen ystäviä.

Siellä he jotka rakastavat. ja jotka pakenevat,

siellä he jotka rakastavat ja eivät kuole.

Rakastin, ja ei ollut pakoa,

kauan sitten kuolin ja päivittäin kuolen.

Ja kuolema yksin tekee vihasta ja rakkaudesta

ystäviä toistensa kanssa ja unen...

Kaikki on hiljaista täällä mikä kerran oli rakkautta,

tämä mikä on jäljellä kuuluu unelle.

(Leda; Poems, 1922.)

Kuvituksena on kahdesta Peter Paul Rubensin(1577-1640) vuosina 1598-1602 Michelangelon(1475-1564) kadonneen maalauksen mukaan tekemistä maalauksista myöhempi.

#MurielStuart #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta Skotlanti #Skotlanti #SkotlanninKirjallisuus #SkotlanninRunous #SkotlantilainenKirjallisuus #SkotlantilainenRunous #Suomennoksia #Suomennos

RUOHO KEVÄÄLLÄ

Michael Field eli Katharine Harris Bradley(1846-1914) ja Edith Emma Cooper(1862-1913)

      Kevät!

         Valo on voimakkaampi, ilma värisemässä,

taivas hymyilee halki aurinkopilvien jotka ovat oleva

          sateita,

   ja ruoho huomataan unelmoimassa

               kukista.

Grass in Spring on suomennettu runokokoelmasta Underneath the Bough[Portland (Maine): Thomas B. Mosher, 1898 (laajennettu versio englantilaisesta ensimmäisestä painoksesta vuodelta 1893)], teoksen sivulta 16.

#MichaelField #KatharineBradley #KatharineHarrisBradley #EdithCooper #EdithEmmaCooper #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

LEDA OLI VÄSYNYT ASEMAANSA, KRUUNU RASKAS PÄÄSSÄNSÄ

Michael Field eli Katharine Harris Bradley(1846-1914) ja Edith Emma Cooper(1862-1913)

Leda oli väsynyt asemaansa, kruunu

          raskas päässänsä;

      hän laittoi pois kruunun,

   ja juoksi alas jokiuomalle

      kokonaiseksi vapaaksi päiväksi.

Hän tuli ammentamaan vapaita, yksinäisiä henkäyksiä vierellä

          seesteisten, syksyisten lampien;

      laskien niiden tähtiset pisarat.

   Hän pohti yksinäistä jumalaa joka hallitsee

      yllä vuorenhuippujen.

Ja, kun hän palvoi tätä salaisella sydämellä,

          keskellä pajupuiden

      hän tunsi kuinka jotakin purjehti

   ja keräytyi ympärillensä puhurina:

      Henkäys sisällänsä salpautui.

Oli valkoisia höyheniä rinnallansa

          herätessänsä; vesi myllertyi

      liikkeestä valkoisten siipien,

   ja korvassansa tuon sävelen kuulemansa

      joutsen laulaa kuollessansa.

Leda was wearied of her state, the crown was heavy on her head on suomennettu runokokoelmasta Underneath the Bough[Portland (Maine): Thomas B. Mosher, 1898 (laajennettu versio englantilaisesta ensimmäisestä painoksesta vuodelta 1893)], teoksen sivulta 71.

Kuvituksena on Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79 jaa hautautuneesta Herculaneumin kaupungista elokuun 22. päivänä vuonna 1761 löydetty seinämaalaus, joka oli alunperin keisari Augustukselle(63 eaa - 14 jaa) pyhitetyn temppelin, Augusteumin, pylväshallissa. Se on ollut Louvren taidemuseon kokoelmissa vuodesta 1825.

#MichaelField #KatharineBradley #KatharineHarrisBradley #EdithCooper #EdithEmmaCooper #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos