VARO!

Walter de la Mare(1873-1956)

Pahaenteinen lintu lauloi oksaltaan,

   "Varo, oi Vaeltaja!

Yö keskellä taianomaisten kukkiensa pudonneiden

   nopeasti lähestyy:

"Yö kera tummennettujen karavaaniensa,

   päällekkäin kasattuina hopeaa ja mirhaa,

saapuen idän porteilta,

   oi Vaeltaja lähellä!"

"Yö joka astuu koristeltuna linnunhöyhenin halki kenttien

   tähtien, jotka oudosti liikahtavat -

hullaannuttamina tuleen sandaalien miehen

   joka kanssaan kävelee."

(Beware!, 1912.)

#WalterDeLaMare #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös  #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

LOVE

Aarni Kouta(1884-1924)

Let our love be like a spring

at the top of a fell high, grand,

fresh and clear,

on the surface the brightest gold of the sun,

on the bottom the vein of teeming life,

which strong, passionate pulsates.

LAW

Aarni Kouta(1884-1924)

When the chains of life you wanted,

a law you created,

only child, innocence, doesn't follow it.

Now innocents again become -

if you still are able.

WAR

Aarni Kouta(1884-1924)

War is like an oak heaven-crown,

which even the most terrible weapon doesn't slay to the ground,

it shall be splintered only by the greatest of thunderbolts,

to which the deepest, oddest night gives birth.

VICTOR SPEAKS

Aarni Kouta(1884-1924)

I won. No matter about the victory,

only while fighting the goal is holy.

Who doesn't exist above his victory

still remains chained by slavery!

HERO OF THE PEOPLE

Aarni Kouta(1884-1924)

If cries of support from the crowd you crave

then don't speak, but stutter

and hosanna they shout if you appear

riding - on a donkey mare.

HIUKKASET AURINGONVALOSSA

Charles Lamb(1775-1834)

Hiukkaset ylös ja alas auringossa

aina rauhattomina liikkumassa näemme;

kun taas suuret vuoret seisovat liikkumatta,

ellei kauhistuttavia maanjäristyksiä ole.

Jos nämä atomit jotka liikkuvat ylös ja alas

olisivat yhtä hyödyllisiä kuin rauhattomia ne ovat,

silloin mieluummin kuin vuori olisin

hiukkanen auringonvalossa niin kaunis.

ITHAKASSA

Andrew Lang(1844-1912)

"Ja nyt suuresti kadun että koskaan jätin elämäni kanssasi,

ja kuolemattomuuden jonka lupasit minulle."  - Odysseuksen kirje Kalypsolle.

Lukianoksen Tosi tarina.

Uskotaan että Odysseus, kun kamppailu oli ohi

kaikkine aaltoineen ja sotineen, väsynyt taas,

tuli levottomaksi lumotulla saarellaan,

ja yhä katseli auringonlaskua, rannalta,

menemässä alas kultaisille teille, ja loputtomiin

hänen surullinen sydämensä seurasi perässä, kilometri kilometriltä,

takaisin luo taianomaisen neuvokkaan jumalattaren,

Kalypson, ja menneen rakkauden.

Sinun myös, turvasataman saavutettuasi, täytyy kääntyä

katsomaan halki surullisen ja myrskyisän välimatkan,

nuoruuden vuosia katkeria kuin meri,

oi, raskain sydämin, ja kostein silmäluomin,

koska kauniissa kadotetussa paikassa

elämä joka olisi voinut olla on sinulle menetetty.

(In Ithaca)

#AndrewLang #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos

SONETTI III

Mary Borden(1886-1968)

Jos juuri tänä ratsastaisit kuolemaan

suoraan syleilyni säälittävästä intohimosta;

jos yhä hengittäen sisään haluni nyyhkyttävää
hengitystä, yhä heikkona peloistani

tulisit kohtaamaan olemattomuuden

laajan suunnattomuuden, viimeinen vapiseva suudelmani

huulillasi kohtaisit ikuisuuden

ja täysin tietoisena katsoisit syvyyteen;

et horjuisi lopussa ystäväni

tai laittaisi häpeään kirkasta rohkeaa mieltäsi

lohduttoman lopun uhan alla;

mutta yhdellä valoisalla katseella minuun, takanasi,

ottaisit viimeisen loikan, viimeisellä haasteella huutaisit

että ei ole olemassa mitään tuollapuolen, ja täten suurenmoisesti, kuolisit -

Rakkausruno Mary Bordenin toiselle aviomiehelle, brittiupseeri Louis Spearsille(1886-1974) jonka yhdysvaltalaisen kaivosmiljonäärin tytär Borden tapasi johtaessaan rintamasairaalaa Sommen taistelun aikana. Heillä oli yksi poika, Michael Spears(1921-1968), mutta aikanaan kenraaliksi kohonnut ja baronetin arvon saanut Louis Spears oli jo pojan syntymän aikaan aloittanut suhteen myöhemmän toisen vaimonsa Nancy Mauricen(k. 1975) kanssa. 

SYY JA SEURAUS

Alan Bold(1943-1998)

Ennen sotaa hän ajatteli
konflikteja, sankaruutta, vihollisia
jotka täytyi murskata;
aatteita joiden vuoksi täytyi taistella.

Ennen sotaa hänellä ei ollut aikaa
kirkkaille taivaille, niityille, lämpimälle
auringolle, naiselleen - vain
aatteille joiden vuoksi täytyi taistella.

Näen hänet nyt sodan jälkeen
omana elinaikanani. Huomaan hänen rakkautensa
aurinkoa, kirkkaita taivaita, niittyjä, hänen naistaan kohtaan.
Aatteita joiden vuoksi täytyy taistella.

[Cause and Effect, kokoelmasta To Find the New(Chatto and Windus, 1967).]

Alan Bold oli skotlantilainen kirjailija joka debytoi vuonna 1965. Runojen ohella hän kirjoitti myös proosaa, toimi toimittajana, ja toimitti antologioita sekä julkaisi ystävänsä Hugh MacDiarmidin(1892-1978) elämäkerran vuonna 1988.

#AlanBold Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännöksiä Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka Käännösruno #Käännösruno Käännösrunoja #Käännösrunoja #Käännösrunot Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Lyriikkaa #Lyriikkaa Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännökset Runokäännöksiä #Runokäännöksiä #Runokäännös Runosuomennokset #Runosuomennokset #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot Runous #Runous Runoutta #Runoutta #Runosuomennokset Runosuomennokset #Skotlanti #SkotlanninKirjallisuus #SkotlanninRunous #SkotlantilainenKirjallisuus #SkotlanninRunous Suomennokset #Suomennokset Suomennoksia #Suomennoksia Suomennos #Suomennos

IF WOULD BE

Kaarlo Kramsu(1855-1895)

If the voice of the lark I would have,

then to you, my dearest, I would sing

and your heart so gentle with my song

I would enchant with the passion of love.

The voice of a lark has not been granted to me,

uglier not even the sound of a raven;

of course I sing, my dearest, still to you,

because no ear for song on you at all.

(Jos oisi, from Runoelmia, 1887.)

WRETCHED

Kaarlo Kramsu(1855-1895)

So black, so gloomy the autumn night be;

But gloomier yet is my life's way;

Even in night can twinkle a star still;

But no stars on my life's path.

The hope of the night stars bright are:

They point to light and the sun.

But hopes don't with my life follow:

I always have spent a starless night.

Oh, in night, Creator, one star create

And it shine to my mind wretched let.

It I would in joy follow on my life's road

and dying would still be looking at it.

(Onneton, from Runoelmia, 1887.)

WHICH ONE

Uuno Kailas(1901-1933)

Do you live or do I:

one of us is dead now.

Do you have happiness or might it be mine:

one of us is unhappy.

In grave one and

atop the earth one.

Which one has

reached the end of the road?

Oh I know:

in grave you

- yet I the dead appear.

HEARTS

Uuno Kailas(1901-1933)

Silent go hearts because of needless ruckus.
Man against man seeing loot.

Hearts freeze without warmth.
Who can blaze like the sun?

Who even in ice can catch fire?
Hearts of deepest black to consecrate into light?

Find from the heaven a star gone astray?
Who can feed when going hungry?

Hearts cry for their dead child.
Who would bring a human to meet a human?

(Sydämet)

#UunoKailas #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Poem #Poems #Poetry #Verse

VÄLIAIKA

Lola Ridge(1873-1941)

Maa on liikkumaton

ja valmiina tilassa...

Suuri lintu lepäämässä lennossaan

tähtien kujien välillä.

On tuulen tunti olla poissa...

Tuuli on tehnyt pesän viljan sekaan.

Ne kaksi puhuvat yksityisesti keskenään,

odottaen siipien huminaa.

IKKUNA

Carl Sandburg(1878-1967)

Yö junanvaunun ikkunasta

on suuri, pimeä, pehmeä asia

jonka rikkoen halkaisevat valonvälähdykset.

EPIGRAMMI STELLALLE

Percy Bysshe Shelley(1792-1822)

Olit aamutähti keskellä elävien,

kunnes kaunis valosi oli paennut; -

nyt, kuoltuasi, olet Hesperos antaen

uuden loiston kuolleille.

EPIGRAMMI POLITIIKASTA

Robert Burns(1759-1796)

Jos politiikkaan sekaantuisit,

ja huono onnesi olisi;

pidä tämä mielessäsi, ole kuuro ja sokea,

anna suuren väen kuulla ja nähdä.

HÄÄLAULU, eli aviollinen runo leidi Elizabeth ja leidi Katherine Somersetin kaksoisavioliiton kunniaksi

Edmund Spenser(1552-1599)

Tyyni oli päivä ja halki värisevän ilman

suloisesti hengittävä Zefyros pehmeästi leikki,

lempeä henki, joka kevyesti viivytti

kuuman Titaanin säteitä, jotka sitten kimmelsivät kauniisti;

Kun minä jonka synkkä huoli,

kautta tyytymättömyyden pitkään hedelmättömään viipymiseeni

ruhtinaan hovissa, ja odotus turha

joutilaiden toiveiden, joka yhä lentävät pois

kuin tyhjät varjot, yhä vaivaten aivojani,

kävelin eteenpäin kipuani helpottaakseni

hopeisena virtaavan Thamesin rantaa pitkin

jonka kiimainen ranta, se jota hänen jokensa reunastaa,

oli maalattu kokonaan vaihtelevilla kukilla,

ja kaikki niityt koristettu siroilla jalokivilla,

sopivilla koristamaan neitojen makuuhuonetta,

ja kruunaamaan heidän rakastettunsa

hääpäivää varten, joka ei ole kaukana:

Suloinen Thames, virtaa pehmeästi, kunnes päätän lauluni.

Siellä niityllä virran varrella

lauman nymfejä satuin vakoilemaan,

kaikki suloisia tyttäriä läheisen veden,

kera hyvin vihrein kutrein, kaikki kevyesti sidotut,

kuin jokainen olisi ollut morsian;

ja jokaisella oli pieni punottu kori,

tehty hienoista oksista, oudosti kiedottu,

johon he keräsivät kukkia täyttääkseen vasunsa,

ja hienoin sormin katkoivat vikkelevästi kokonaisina

hennot ruokot korkealla.

Jokaista lajia, jota tuolla niityllä kasvoi,

he keräsivät hieman; orvokin kalpean sinisen,

pienen tuhatkaunokin, joka illalla sulkeutuu,

neitseellisen liljan ja esikon uskollisen,

kera varaston kirkkaanpunaisten ruusujen

koristamaan heidän sulhojensa kukkakimppuja

hääpäiväänsä varten, joka ei ollut kaukana;

Suloinen Thamas, virtaa pehmeästi, kunnes päätän lauluni.

Tuon kera näin kahden joutsenen hyvän värisen

tulevan pehmeästi uiden alas Lee-jokea;

kahta kauniimpaa lintua en ollut vielä koskaan nähnyt.

Lumi joka leviten koristaa huippua Pinduksen 

ei koskaan valkoisempana näkynyt,

ei Jupiter itse, kun hän joutsen oli

Ledan rakkauden vuoksi, valkoisempana ilmestynyt:

Mutta Leda oli he sanovat yhtä valkoinen kuin hän,

muttei niin valkoinen kuin nämä, tai lähelläkään.

Niin puhtaan valkoisia ne olivat,

että jopa hellä virta, joka heidät paljasti,

näytti vastenmieliseltä heille, ja antoi hyökyjensä säästää

heidän silkkiset höyhenensä kastumasta, jotteivät ne ehkä

sotkisi heidän kauniita höyhenpukujaan vedellä vähemmän kauniilla,

ja turmelisi heidän kauneutensa kirkkaan,

joka hohti kuin taivaan valo

edessä heidän hääpäivänsä, joka ei ollut kaukana:

Suloinen Thamas, virtaa pehmeästi, kunnes päätän lauluni.

Pian nymfit, joilla oli nyt kukkia tarpeikseen,

juoksivat kiireellä näkemään tuon hopeisen katraan,

kun ne tulivat kelluen kristallisessa vedessä.

Ne nähdessään he seisoivat hämmestyneinä paikoillaan,

heidän ihmettelevät silmänsä täyttääkseen.

Näytti etteivät he koskaan olleet nähneet näkyä niin uljasta,

lintuja niin suloisia, että he varmasti julistivat

ne taivassyntyisiksi, tai olevan tuo sama pari

mikä halki taivaan vetää Venuksen hopeista ryhmää;

sillä varmasti ne eivät näyttäneet

siitetystä mistään maisesta siemenestä,

mutta ennemminkin enkeleitä, tai enkeleiden sukuntaa:

Silti ne olivat siitetyt kesien tulisuudesta, he sanoivat,

suloisimpana vuodenaikana, kun jokaisen kukan ja heinän

maa uutena ryhmittää,

niin vereksiltä he näyttivät kuin päivä,

jopa edessä hääpäivänsä, joka ei ollut kaukana:

Suloinen Thamas, virtaa pehmeästi kunnes päätän lauluni.

Sitten eteen he kaikki korinsa vetivät

suuren varaston kukkia, kunnian niityn,

joka aisteille aromikkaat tuoksut luovutti,

kaikki jotka he noille hyville linnuille heittivät,

ja kaikki aallot kirjoivat,

niin että kuin vanhan Peneuksen vesiltä ne näyttivät,

kun alas miellyttävän Tempen rantaa,

kukin kirjoitun, halki Thessalian ne virtaavat,

että ne näyttävät halki liljojen runsaan varaston

kuin lattialta morsiamen kammion.

Kaksi nymfeistä sillä välin kaksi seppelettä sitoivat,

tuoreimmista kukista jotka he tuolta niityltä löysivät,

jotka luovuttaen siisti aseteltuina,

niiden lumiset otsat he yhdessä kruunasivat

yhden laulaessa tämän laulun,

valmistellun tuota päivää varten,

varten heidän hääpäiväänsä, mikä ei ollut kaukana:

Hellä Thames, juokse pehmeästi, kunnes päätän lauluni:

"Hellät linnut, maailman kauniit koristukset,

ja taivaan kunnia, jotka tämä onnellinen tunti

johtaa rakastajiensa onnentäyttämään makuukammioon,

ilo teidän olkoon ja hellän sydämen kylläisyys

rakkautenne täyteytenä:

Ja annettakoon kauniin Venuksen, joka on rakkauden kuningatar,

sydämen rauhoittavan poikansa kera teille hymyillä,

joiden hymyllä, sanotaan, on avu

kaikki rakkauden tyytymättömyys ja ystävyyden virheellinen vilppi

ikuisesti karkoittaa.

Loputon rauha uskolliset sydämenne tasapainottakoon,

ja siunattu runsaus odottakoon pöydällänne,

ja sänkynne siveillä nautinnoilla tulvikoon,

jotta hedelmällinen pesue voidaan teille tarjota,

joka voi vihollisenne hämmentää

ja ilonne heijastukoon

hääpäiväänne, joka ei ole kaukana:

Suloinen Thames, virtaa pehmeästi kunnes päätän lauluni."

Niin päätti hän; ja kaikki muut ympärillä

häneen yhtyen hänen laulunsa osan voimistivat,

joka sanoi, että heidän hääpäivänsä ei ollut kaukana,

ja lempeä kaiku viereisestä kamarasta

heidän ilmaisunsa toisti.

Siten eteenpäin nuo iloitsevat linnut kulkivat,

alas Lee'tä, joka heille hiljaa kuiskutti,

kuin hän puhuisi, mutta kieltä omaamattomana

iloitsevan kiintymyksensä merkein osoitti,

laittaen virtansa hiljaa kulkemaan.

Ja kaikki linnut jotka hänen vedessään asustivat

kerääntyivät näiden kahden ympärille, niin että yltivät

viimeiset niin kauas kuin Cynthia lähettää

vähäisemmät tähdet. Joten ne, hyvin aseteltuina,

noista kahdesta huolehtivat

ja parhaat palveluksensa tarjosivat

heidän hääpäiväänsä varten, joka ei ollut kaukana:

Suloinen Thames, virtaa pehmeästi kunnes päätän lauluni.

Aikaa myöten he kaikki iloiseen Lontooseen tulivat,

iloiseen Lontooseen, kaikkein myötämielisimpään hoitajattareeni,

joka antoi minulle tämän elämän ensimmäisen paikallisen aiheen;

vaikka toisesta paikasta otan nimeni,

talosta muinaisen maineen.

Siellä kun he tulivat, missä nuo tiiliset tornit,

joilla Thamesin leveä iäkäs selkä ratsastaa,

missä nyt opinhaluiset lakimiehet omaavat kammionsa

siellä missä ennen Temppeliritarit olivat,

kunnes he kuihtuivat ylpeydestä:

Seuraavaksi missä seisoo ylväs paikka,

missä usein saavutin lahjoja ja hyväntahtoisen armon

tuon suuren valtiaan, missä en pitempään pysy,

jonka puute nyt liian hyvin tuntuu ystävättömässä osassani.

Mutta voi, tähän eivät sovi hyvin

vanhat vaikeudet vaan ilot kerrottaviksi

varten hääpäivän, joka ei ole kaukana:

Siloinen Thames, virtaa pehmeästi kunnes päätän lauluni.

Silti tähän asettuu nyt ylväs pääri,

Suuren Englannin kunnia, ja maailman laaja ihme,

jonka kauhistuttava nimi taannoin halki Espanjan jyrisi,

ja Herkuleen kaksi pilaria lähellä seisoen

sai järisemään ja pelkäämään:

Kaunis oksa kunnian, kukka ritariuden,

jotka täytät Englannin voittosi maineella,

ilo sinulla on jalosta voitostasi,

ja loputon onni oman nimesi

joka lupaa samaa:

Että kautta sinun kyvykkyytesi ja voittoisien aseidesi,

maasi voi vapautua vieraiden haitoista;

ja suuren Elisabetin loistokas nimi soikoon

halki koko maailman, laajoilla kutsuillasi aseisiin täytetyn,

jotka jokin rohkea Muusa voi laulaa

ajoille seuraaville,

hääpäivänä, joka ei ole kaukana:

Suloinen Thames, virtaa pehmeästi kunnes päätän lauluni.

Noista korkeista torneista tämä jalo valtias saapuen,

kuin loistava Hesperos kun hänen kultainen tukkansa

valtameren aalloissa vyöryvissä hän oli komeasti kylvettänyt,

laskeutui joen avaralle tähystyspaikalle,

suuren joukon seuraamana.

Ylitse muiden hyvin nähtiin

kaksi lempeää ritaria suloisin kasvoin ja piirtein

näyttäen sopivan hyvin kammioon kenen kuningattaren tahansa,

lahjoin älyn ja koristuksin luonnon,

sopivasti niin hyvään asemaan;

katseissa he olivat kuin Jupiterin kaksoset,

jotka koristavat olkavyötä taivaiden kirkkaiden.

He kaksi askeltaen eteenpäin varteen joen,

ottivat vastaan nuo kaksi kaunista lintua, rakkautensa riemun;

jotka, asetettuna aikana,

kumpikin teki morsiakseen

varten hääpäiväänsä, joka ei ole kaukana:

Suloinen Thames, virtaa pehmeästi kunnes päätän lauluni.

Vuodelta 1596 oleva runo on kirjoitettu Worcesterin neljännen jaarlin Edward Somersetin(1553-1628) tyttärien avioliittojen kunniaksi. Katherine Somerset(n. 1575-1624) meni naimisiin Petren toisen paronin William Petren(1575-1637) kanssa samaan aikaan kun hänen siarensa Elizabeth(ennen 1580[?] - jälkeen 1625(?) meni naimisiin Sir Henry Guildfordin(1566-) kanssa.

OMA SYDÄMENI SALLI MINULLE ENEMMÄN SÄÄLIÄ

Gerald Manley Hopkins(1844-1889)

Oma sydämeni salli minulle enemmän sääliä; anna

minun elää tästedes surulliselle itselleni ystävällisenä,

anteliaana; elämättä tänä kidutettuna mielenä

tämän kidutetun mielen kiduttaessa yhä.

Etsien lohdutusta en voi enempää saada

tunnustellen lohduttomuuteni ympärillä, kuin

sokeat silmät pimeydessään voivat päivän tai jano löytää

janouden kaikkeuden kokonaan vetisessä maailmassa.

Sielu, tule; tule, poloinen Jaakkouteni, kyllä neuvon

sinua, väsynyttä, anna olla; kutsu pois ajatukset hetkeksi

muualle; jätä lohdutuksen juurihuone; anna ilon suuntautua

Jumalaan tietävään koska Jumalaan tietävän minne; jonka hymy

ei ole väkinäinen, nähdä sinut; ennakoimattomat ajat ennemmin - taivaina

keskellä kirkkaasti kirjottujen vuorten - valaisevat suloisen etäisyyden.