IKUISUUS

Thomas More(1478-1535)

Hänen ei tarvitse kerskua, Olen Ikuisuus,

nimi itsessään kertoo hyvin,

Ja minun valtakuntani loputon on oleva.

Sinä, kuolevainen aika, jokainen ihminen voi kertoa,

et ole muuta kuin liike

auringon ja kuun, muuttuen joka tasolla;

kun ne tulevat jättämään reittinsä, olet tuotava,

kaikesta ylpeydestäsi ja mahtailustasi huolimatta, olemattomuuteen.

KESÄKUU

Amy Levy(1861-1889)

Viime kesäkuussa näin kasvosi kolme kertaa;

     kolme kertaa kosketin kättäsi;

nyt, kuten ennen, toukokuu on ohi,

     ja kesäkuu on maassa.

Oi monta kesäkuuta tulee tulemaan ja menemään,

     kukkajalkaisina yli niityn;

oi monta kesäkuuta minulle, jolle

     päivien kesto on määrätty.

On oleva auringonvaloa, tuoksua ruusun;

     lämmintä usvaa kesäsateen;

vain tämä muutos - en tule katsomaan

     kasvoihisi enää.

June on suomennettu runokokoelmasta A London Plane‐Tree and other Verse(1889), sen sivulta 46.

#AmyLevy #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos

UUSI KOLOSSI

Emma Lazarus(1849-1887)

Ei kuten pronssijättiläinen kreikkalaisen maineen,

valloittavat jäsenet levällään maasta maahan;

täällä veden huuhtomilla, auringonlaskemilla porteilla tulee seisomaan

mahtava nainen kera soihdun, jonka liekki

on vangittu salamanisku, ja hänen nimensä

Maanpakolaisten Äiti. Hänen majakka-kädestään

hehkuu maailmanlaajuinen hyväksyntä; hänen lempeät silmänsä hallitsevat

ilman yhdistämää satamaa jonka kaksoiskaupungit kehystävät.

"Pitäkää, muinaiset maat, kuuluisa loistonne!" hän huutaa

äänettömin huulin. "Antakaa minulle väsyneenne, köyhänne,

teidän kyyristelevät joukkonne jotka haluavat hengittää vapaasti,

kuhisevan rantanne kurjat poloiset.

Lähettäkää nämä, kodittomat, myrskyn viskomat minulle,

minä nostan lamppuni kultaisen oven vieressä!"

Emma Lazarus kirjoitti runon The New Colossus New York Cityn Vapaudenpatsaan rahoittamista varten vuonna 1883 ja vuodesta 1903 sen sisältävä laatta on ollut kiinnitettynä patsaan jalustaan.

#EmmaLazarus #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runokäännös #Runo #Runoja #Runot #Runous #Vapaudenpatsas #Yhdysvallat

EPIGRAMMI: MAAILMA ON NIPPU HEINÄÄ

George Gordon Byron(1788-1824)

Maailma on nippu heinää,

ihmiskunta aasit jotka vetävät;

jokainen vetää eri suuntaan

ja suurin kaikista on John Bull.

Eri suuntaan vetävät aasit (jotka nääntyvät lopulta nälkään) ovat lainaus Jean Buridanilta(k. 1358); John Bull, "Härkä-Jussi", on peri-englantilaisen miehuuden ruumiillistuma hyvässä ja pahassa.

Äänetön, äänetön yö

William Blake(1757-1827)

Äänetön, äänetön yö

sammuta pyhä valo

kirkkaiden soihtujesi;

sillä päivän riivaamina

tuhat sielua harhautuu

jotka suloiset ilot pettää.

Miksi ilojen pitäisi olla sulo

käytetty petoksella

tai suruilla kohdattu?

Mutta rehellinen ilo

itsensä tuhoaa

kainon hutsun vuoksi.

KEVÄT JA SYKSY

Francis Ledwidge(1887-1917)

Vihreät väreet laulamassa alas viljan,

kukista mykkänä reitti jota poljen,

ja aamun musiikissa

yksi villiruusut päässään.

Nyt vihreät väreet muuttuvat kullaksi

ja kaikki polut ovat äänekkäitä sateesta,

minä halussani olen tulossa vanhaksi

ja täynnä talven tuskaa.

Spring and Autumn on suomennettu teoksesta The Complete Poems of Francis Ledwidge(1919), sivu 185.

#FrancisLedwidge #IrlanninKirjallisuus #IrlanninRunous #Irlanti #Kirjallisuus #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous

SYKSY SISÄLLÄ

Henry Wadsworth Longfellow(1807-1882)

On syksy; ei ulkopuolellani

vaan sisälläni kylmyys.

Nuoruus ja kevät ovat kaikkialla;

on vain että olen tullut vanhaksi.

Linnut pyrähtelevät halki ilman,

laulaen, rakentaen vailla lepoa;

elämä herää kaikkialla,

paitsi yksinäisessä rinnassani.

Äänettömyys läsnä: kuolleet lehdet

putoavat ja rapisevat ja ovat liikkumatta;

ei varsta iske lyhteisiin,

ei kuulu kohinaa myllyltä.

PAJURUNO

William Carlos Williams(1883-1963)

Se on paju kun kesä on ohi,

paju joen varrella

josta yksikään lehti ei ole pudonnut tai

auringon puremana

muuttunut oranssiksi tai verenpunaiseksi.

Lehdet tarrautuvat ja tulevat kalpeammiksi,

keinuvat ja tulevat kalpeammiksi

joen pyörteilevien vesien yllä

kuin haluttomina päästämään irti,

ne ovat niin viileitä, niin juovuksissa

tuulen pyörinnästä ja joen -

tietämättöminä talvesta,

viimeiset päästämään irti ja putoamaan

veteen ja maahan.

FLORIDAN FABLIAU

Wallace Stevens(1879-1955)

Parkki fosforia

palmurannalla,

siirry ulospäin taivaaseen,

alabasteriin

ja yön sinisyyksiin.

Vaahto ja pilvi ovat yksi.

Aistilliset kuuhirviöt

ovat hajoamassa.

Täytä musta runkosi

valkoisella kuunvalolla.

Ei koskaan tule olemaan loppua

rannan aaltojen huminalle.

EPIGRAMMEJA

Henry David Thoreau(1817-1862)

Mikään ei koskaan ollut niin vierasta ja hämmästyttävää ihmiselle

kuin hänen omat ajatuksensa.

Viisaan ihmisen elämä on ennen kaikkea välitöntä,

sillä hän elää ikuisuudesta käsin,

mikä käsittää kaiken ajan.

Tieto ei tule meille yksityiskohtien myötä,

vaan valon välähdyksinä taivaasta.

Ihminen on rikkain siellä, missä nautinnot ovat halvimpia.

Pidä yllä ajatuksen tulet, ja kaikki tulee menemään hyvin...

Epäonnistunut ajatuksissasi tai voitat ajatuksissasi yksin.

Ainoa tekosyy lisääntymiseen on parantaminen. Luonto kammoaa toistoa.

Thoreau ja kaikki hänen sisaruksensa kuolivat lapsettomina.

Olen kirja Lykofronin, lauluilla kerskuvan,

ennen olin sokea avaamattomin sivuin

mutta nyt Isaak Tsetzes on tehnyt minusta luettavan Hermeksen taiteellaan,

avattuaan kiperät solmuni. 

Anonyymi

Käännetty Julie Boetenin ja Sien De Grootin englanninkielisestä käännöksestä.

Lykofron(n. 330/325 eaa - n. 259(?) eaa) oli kreikkalainen, Aleksandriassa toiminut näytelmäkirjailija ja runoilija. Isaak Tsetzes(k. 1138) oli itäroomalainen oppinut.

KUKA ON NÄHNYT TUULEN?

Christina Rossetti(1830-1894)

Kuka on nähnyt tuulen?

En minä etkä sinä.

Mutta kun lehdet roikkuvat vapisten,

tuuli on kulkemassa läpi.

Kuka on nähnyt tuulen?

En minä etkä sinä.

Mutta kun puut kumartavat alas päänsä,

tuuli on kulkemassa ohi.

(Who Has Seen The Wind?)

#ChristinaRossetti #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

BLAKE

Dante Gabriel Rossetti(1828-1882)

Epitafi

Kaikki kauneus kuvattavana,

siinä hänen velvollisuutensa lepäsi,

ja silti halki työlään kamppailun

velvollisuus hänelle oli elämä -

mitä kiitollisin silti että velvollisuus

lepäsi kauneuden poluilla.

DUNS SCOTUS

Dante Gabriel Rossetti(1828-1882)

Tässä lepää Duns Scotus

joka kuoli lootuksesta.

Runon Duns Scotus ei ole skotlantilainen skolastikkofilosofi Duns Scotus(1266-1308) vaan runoilijan ystävä, skotlantilainen taidemaalari William Bell Scott(1811-1890). Epigrammi on Rossettin kirjeestä Scottille joulukuulta vuodelta 1853.

KÄTKETTY SOPUSOINTU

Dante Gabriel Rossetti(1828-1882)

Ajatukset minussa ovat hyvin rauhallisia ja yleviä

jotka pohtivat rakkauttasi: Silti luvallasi

et tule suuresti ihmettelemään että tänä iltana

tai yönkoittona - vielä vähäisenä yönkoittona - voimakas taivas

jättää minut täten surulliseksi. Jos nyt kysyt minulta miksi,

en voi opettaa sinua, rakas; mutta uskon

että ihminen tulee aina kutomaan

elämän uuden kaipauksen kanssa, toivolla tai pelolla kuolla.

Siksi voi olla - vaikka asia ei koskekaan

ollenkaan rakkauttamme - että minä niin usein näytän

surulliselta läsnäollessasi, monesti tuntien niin.

Ja syystä voin kertoa sinulle tämän verran: -

Ihmisen sielu on kuin musiikki kirjassa

joka ei olisi musiikkia ilman ylevää ja alhaista.

ENNUSTUS

Edward Carpenter(1844-1929)

Ylös nostetuin päin ja korkea profeetallinen suu

puolittain auki, kansojen janon päivänä

hän antoi äänen taivaalle; ja koko maa

seisoi ympärillä odottaen, kuten kansa seisoo

kuullaaksen sibyllan puhuvan rauhasta tai sodasta.

Joten noina kesän päivinä hän julisti

sateen ylle Maan; ja kun kansa rukoili

pitkään, äänekkäästi ja profeetallisesti hirnui.

PELÄTEN PAHAA

John Millington Synge(1871-1909)

Vierellä kappelin oli minulla huone josta katsoa alas

missä kaikki naiset maatiloilta ja kaupungista,

pyhäpäivinä, ja sunnuntaisin tapasivat kulkea

avioliittoihin, ja ristiäisiin ja messuun.

Sitten istuin yksinäisenä katsoen kymmeniä,

kunnes tulin mustasukkaiseksi Herralle naapurissa...

Nyt luona tämän ikkunan, missä kukaan ei voi nähdä,

Herra Jumala on mustakkainen sinusta ja minusta.

TOUKOKUUSSA

John Millington Synge(1871-1909)

Sopukassa

etelään avautuvassa

sinä ja minä

suu suuta vasten.

Lumenvalkea lokki

ja nokinen naakka

tulivat ja katsoivat

monen vaakunnan kera:

"Tuollaisia", sanoin,

"Olemme minä ja sinä,

kun olet suudellut minut

sinimustaksi!"

SYKSYN TULET

Robert Louis Stevenson(1850-1894)

Toisissa puutarhoissa

   ja kaikkialla laaksossa,

syksyn kokoista

   näe savujälki!

Miellyttävä kesä ohi,

   ja kaikki kesän kukat,

punainen tuli roihuaa,

   harmaa savu kohoaa.

Laula laulu vuodenaikojen!

   Jotakin kirkasta kaikessa!

Kukat kesällä,

   tulet syksyllä!

(Autumn Fires, 1885.)

#RLStevenson #RobertLouisStevenson #Kirjallisuus #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennoksia #Suomennos

SYKSYN LAULU

Sarojini Naidu(1879-1949)

Kuin ilo surun sydämessä,

auringonlasku riippuu pilvessä;

kultainen myrsky kimmeltäviä lyhteitä,

kauniita ja hauraita ja lepattavia lehtiä,

villi tuuli puhaltaa pilvessä.

Keskity ääneen joka kutsuu

sydäntäni tuulen äänellä:

Sydämeni on väsynyt ja surullinen ja yksin,

sillä sen unet kuin lepattavat lehdet ovat menneet,

ja miksi minä jäisin jälkeen?

Tänä syksyn keskiyönä

Orion on ikkunassani

huutamassa koiraansa.

Carol Coiffait

YLISTYS JA SURULAULU AIDSIIN KUOLLEELLE YSTÄVÄLLE

Geraldine Clinton Little(1923-1997)

sisäpihakutsut

joissa tapaamme - kuinka Venus

leimahtaa valkoviinissä

sinuun viehättyneenä

ennen kuin tiedän ettet voi

poimit minut yhden ruusun

kutsuttuna

ateljeehesi - yhden

öljyvärikamelian

pysäyttämä

voimakas eroottinen

pyörryttävyys kaikessa taiteessasi -

haudutat yrittiteetä

oppien kuinka syvää

seksitön rakkaus voi olla - käsikkäin

syksyisellä niityllä

tuhatkaunokit

jotka maalaat täynnä

filosofiaa

yönä jona kerrot minulle

ennusteen - tähtien valo

luisuu alas jääpuikkoja

luisempi joka kerta kun

tulen sinun siveltimesi silti

pulleat kuvista

niin pimeää, sinä sanot

yhtenä kirkkaana päivänä, huone täynnä

narsisseja

sokea, tunnustelet

kankaan reunat, täytät yhden

värillä kuin terälehdet

lukiessani sinulle

pysäytät minut kuuntelemaan

pöllönharmaata

rakastajasi tuudittamassa

sinua aivan lopussa -

syksyn täysikuu

vuorenhuippu -

tarjoamme tuhkasi

tuulelle ja heinille

vain lintujen hymnejä

kun katselemme hienojakoista tomua

kostein silmin

yhden miehen esitys:

syvyytesi kaikkialla -

järjestän krysanteemeja

syleilen rakastajaasi -

sanoitta, me sanomme rakkautemme

nousevalle Venukselle.

ITALIALLE

Percy Bysshe Shelley(1792-1822)

Kuten auringonnousu yölle,

kuten pohjoistuuli pilville,

kuten maanjäristyksen tulinen lento,

pilaten vuorten eristyneisyyden,

ikuinen Italia,

olkoon nuo toivot ja pelot sinussa.

TYLY TUULI LAULAA

Percy Bysshe Shelley(1792-1822)

Tyly tuuli laulaa

valitusvirttä kuolleen musiikin;

kylmät madot takertuvat

mihin suudelmat äsken ravittiin.

JOULUKUUN 31:N

Lascelles Abercrombie(1881-1938)

Mitä hän vasaroi siellä,

   tuo paholainen Helvetissä pröystäilevä?

Oi, hän takoo ovelaa uutta vuotta,

   Jumala tietää että hän tekee sen hyvin.

Verhokangas, äes ja harava,

   väsymätön koneisto

miehiä ja naisia tekemään

   julmuutta ja porttoutta.

PUHELIN

Wilfrid Wilson Gibson(1878-1962)

Kimeä kello soi

halki äänettömän talon

ja pelottaa koloonsa

seikkailevan hiiren:

Mutta kukaan muu ei

huomioi kutsua;

ja hahmo vuoteella

ei koskaan häiriinny ollenkaan -

Sillä merkityksetön

on hahmolle vuoteella

tuntematon joka yrittää

soittaa ylös kuolleet.

#WilfridWilsonGIbson #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos

PROMETHEUS

Wilfrid Wilson Gibson(1878-1962)

Koko päivän synkkien, välinpimättömien taivaiden alla,

rikkinäisenä ja sokeana, värisevä säkki luita,

hän laahustaa ylitse jäisten katukivien,

ja "Tulitikkuja! Tulitikkuja! Tulitikkuja! Tulitikkuja!"

      huutaa.

Ja nyt alla kolkon, pisaroivan yön

ja varjostamana syvemmän yön, hän seisoo:

ja silti hän pitää tärisevässä käsissään

vikkelää tulta tarpeeksi sytyttämään maailmansa tuleen.

(Prometheus)

#WilfridWilsonGIbson #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos

JÄÄHYVÄISET

Ralph Hodgson(1879-1962)

Mene, pieni kirja; älä pelkää kohtaloasi,
   vaikka ihmiset pilkkaavat ja raivoavat
ja kulkevat ohi, silti Totuus on suuri,
   kautta Jupiterin! ja tulee hallitsemaan.

VIIMEINEN DRONTTI

Ralph Hodgson(1879-1962)

Viimeinen drontti keräsi villaa

    vuorenrinteelle;

hänen tarmonsa oli suurenmoinen,

    ja lopulta hän kuoli.

SIIVETTÖMÄNRUOKIN HAAMU

Ralph Hodgson(1879-1962)

Siivettömänruokin haamu nousi yhdellä jalalla,

   huokasi kolmesti ja kolmesti iski silmää,

ja kääntyi ja varasti haamumunan,

   ja mutisi, "Minä olen kuollut sukupuuttoon."

RUUSU

Ralph Hodgson(1879-1962)

Kuinka ylistää ruusua! Anna ylistyksen kulkea ohitse:

Älkäämme ylistäkö kun ylistäminen olisi

vähättelemistä; voimme tulla lähelle

hänen ylistämistään eväämällä ylistyksen.

MALJA RUUSUJA

William Ernest Henley(1849-1903)

Se oli malja ruusuja:

     siellä valossa ne lepäsivät,

riutuen, kaunistaen, hohtaen

     elämänsä pois.

Ja niiden sielu nousi kuin olemus,

     minuun hiipi ja kasvoi,

ja täytti minut jollakin - jollakulla -

     oi, olitko se sinä?

SOVINTO

Walt Whitman(1819-1892)

Sana kaiken yllä, kaunis kuin taivas,

kaunista että sodan ja kaikkien sen teurastustekojen täytyy aikanaan

    kokonaan kadota,

että sisarusten Kuoleman ja Yön kädet lakkaamatta

    pehmeästi pesevät taas, ja ikuisesti, tätä tahrittua maailmaa;

sillä viholliseni on kuollut, mies jumalallinen kuten minä on kuollut,

katson missä hän lepää valkoisin kasvoin ja liikkumatta arkussa - minä

    lähestyn,

kumarrun ja kevyesti kosketan huulillani valkoisia kasvoja

    arkussa.

(Reconciliation, 1865-66, 1881.)

#WaltWhitman #Whitman #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunos #Lyriikka #Runo #Runoja #Runosuomennoksia #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennoksia #Suomennos

PIMEYS

George Gordon Byron(1788-1824)

Näin unen, joka ei ollut kokonaan uni.

Kirkas aurinko oli sammunut, ja tähdet

vaelsivat tummina ikuisessa avaruudessa

säteittä, ja reitittä, ja jäinen maa

heilui sokeana ja mustuvana kuuttomassa ilmassa;

aamunkoitto tuli ja meni - ja tuli, ja tuonut ei päivää,

ja ihmiset unohtivat intohimonsa pelossa

tämän heidän autiutensa; ja kaikki sydämet

kylmenivät itsekkääseen rukoukseen valosta:

ja he elivät vartiotulien luona - ja valtaistuimet, 

palatsit kruunattujen kuninkaitten - ja hökkelit

asumukset kaikkien olentojen jotka asustivat,

poltettiin majakoiksi; kaupungit kulutettiin,

ja ihmiset kerääntyivät heidän roihuavien kotiensa ympärille

katsoakseen vielä kerran toisiaan kasvoihin;

onnellisia olivat ne jotka asuivat keskellä

tulivuorten ja niiden vuorisoihtujen:

pelokas toivo oli kaikki mikä sisältyi maailmaan;

metsät sytytettiin tuleen - mutta tunti tunnilta

ne kaatuivat ja hiipuivat - ja rasahtelevat rungot

sammuivat rysähtäen - ja kaikki oli pimeää.

Otsat ihmisten epätoivoisessa valossa

kantoivat ylimaallista muotoa, kun kuin puuskin

leimahdukset putosivat heidän ylleen; jotkut menivät pitkäkseen

ja kätkivät silmänsä ja itkivät; ja jotkut lepuuttivat

leukojaan yhteenpuristetuilla käsillään, ja hymyilivät;

ja toiset riensivät edestakaisin, ja ruokkivat

kuolinpinojaan palavalla, ja katsoivat

mielipuolisella levottomuudella ylös himmeälle taivaalle,

paariliinalle menneen maailman; ja sitten uudestaan

kirouksin syöksivät itsensä alas tomuun,

ja kiristelivät hampaitaan ja ulvoivat; villit linnut kirkuivat

ja, pelästyneinä, räpyttelivät maahan,

ja löivät hyödyttömiä siipiään; villeimmät raakalaiset

tulivat kesyinä ja vapisevina; ja kyykäärmeet matelivat

ja kietoivat itsensä väkijoukon keskellä,

sihisten, mutta pistämättä - ne tapettiin ruoaksi,

ja Sota, joka hetkeksi ei ollut olemassa,

täytti itsensä taas; ateria ostettiin

verellä, ja jokainen täytti itsensä yrmeänä yksinään

ahmien itsekseen hämärässä; yhtään rakkautta ei ollut jäljellä;

koko maailma oli kuin yksi ajatus - ja se oli kuolema

välitön ja kunniaton; ja kipu

nälänhädän ravitsi itseään kaikilla sisälmyksillä - ihmiset

kuolivat, ja heidän luunsa olivat haudattomia kuten heidän lihansa;

niukan vähäiset ahmivat,

jopa koirat hyökkäsivät isäntiensä kimppuun, paitsi yksi

ja hän oli uskollinen ruumiille, ja piti

linnut ja pedot ja nälkiintyneet ihmiset etäällä,

kunnes nälkä vaati heidät, tai kuolleina putoavat

houkuttelivat heidän laihat leukansa; itse etsimättä ruokaa

mutta säälittävällä ja jatkuvalla valituksella

ja nopealla lohduttomalla huudolla, nuollen kättä

joka ei vastannut hyväilyllä - hän kuoli.

Väkijoukko nälkiintyi asteittain, mutta

kaksi suunnattomasta kaupungista selviytyivät,

ja he olivat vihamiehiä: he tapasivat vierellä

alttaritaulun kuolevien kekäleiden

minne oli koottu kasa pyhiä esineitä

epäpyhään käyttöön; he keräsivät kasaan

ja väristen hankasivat kylmillä luurankomaisilla käsillään

kylmiä tuhkia, ja heidän heikko hengityksensä

puhalsi hieman elämää, ja teki tulen

joka oli pilkantekoa; sitten he nostivat ylös

silmänsä sen kirkastuessa, ja katsoivat

toistensa olemusta - näkivät, ja kiljaisivat ja kuolivat -

jopa heidän yhteisestä kauhistuttavuudestaan he kuolivat,

tietämättä kuka oli se jonka otsaan

nälkä oli kirjoittanut Piru. Maailma oli tyhjä,

runsasväkinen ja voimakas oli paakku,

vuodenajaton, kasviton, puuton, ihmisetön, elämää vailla -

kuoleman paakku - sekasorto kovaa savea.

Joet, järvet ja valtameri kaikki olivat liikkumatta,

eikä mikään liikahtanut niiden äänettömissä syvyyksissä;

merimiehettömät laivat lepäsivät mädäten merellä,

ja niiden mastot kaatuivat alas vähä vähältä: kun ne putosivat

ne nukkuivat syvyydessä maininkia nostamatta -

aallot olivat kuolleet; vuorovedet olivat haudassaan,

kuu, niiden valtiatar, oli tuhoutunut aiemmin;

tuulet jähmettyivät seisovassa ilmassa,

ja tuulet tuhoutuivat; Pimeys ei tarvinnut

apua niiltä - hän oli Maailmankaikkeus.

(Darkness, 1816.)

#Byron #GeorgeGordonByron #LordiByron #Käännökset #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runois #Runoutta #Suomennokset #Suomennoksia #Suomennos