SYKSY
Lorine Niedecker(1903-1970)
Meidän on vedettävä
verhot -
meillä ei ole yhtään
lehtiä
sunnuntai 30. kesäkuuta 2019
1.1.87
Seamus Heaney(1939-2013)
Vaaralliset jalkakäytävät.
Mutta kohtaan jään tänä vuonna
isäni kävelykepin kera.
OMAELÄMÄKERTA
Dorothy Parker(1893-1967)
Oi, molemmat kenkäni ovat uudenkiiltäviä,
ja tahraton on hattuni;
mekkoni on vuosimallia 1922...
Elämäni on kokonaan tuollainen.
(Autobiography)
#DorothyParker #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous
BLAKE
John Gould Fletcher(1886-1950)
Blake näki
enkeleitä Lontoon kadulla;
Isä Jumalan kukkulalla,
Kristuksen kapakan oven edessä.
Blake näki
kaikki nämä muodot, ja enemmän.
Blake tiesi
toiset ihmiset eivät nähneet kuten hän;
joten hän yritti antaa näkynsä
tuolle kerjäläismiehelle, maailmalle.
"Sinä olet hullu,"
oli kaikki mitä sokea maailma sanoi.
Blake kuoli
laulaen ylistyslauluja Jumalalle.
"Ne eivät ole minun," hän kertoi vaimolleen,
"Voin ylistää niitä, ne eivät ole minun."
Sitten hän kuoli. Ja maailma kutsui Blakea jumalalliseksi.
(Blake)
#JohnGouldFletcher #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos
YÖLAULU
John Gould Fletcher(1886-1950)
Älä minulta pyydä muuta kuin rakkautta,
- katso, länsi on täynnä ruusuja! -
Pimeys tulee alas ylhäältä;
ei muuta - tunti sulkeutuu;
Älä minulta pyydä muuta kuin rakkautta,
minulla ei ole muuta mahtia.
Aurinko iltaruskoni, unelma aamunkoittoni, tulen luoksesi
varmasti kuin tähdet tänä yönä!
AAMU IKKUNASSA
T. S. Eliot(1888-1965)
He kolisuttelevat aamiaisastioita kellarin keittiöissä,
ja varrella kadun tallottujen reunojen
olen tietoinen kosteista sieluista piikojen
versomassa toivottomina alueen porteilla.
Ruskeat aallot sumun heittävät ylös minulle
vääristyneitä kasvoja pohjalta kadun,
ja repivät ohikulkijalta mutaisine hameineen
kohteettoman hymyn joka leijuu ilmassa
ja katoaa kattojen tason myötä.
Morning at the Window, kirjoitettu 1914, julkaistu 1917. Suomennettu kokoelman Collected Poems 1909-1962(1. painos 1963) vuoden 1977 painoksesta, sivulta 29.
#ThomasStearnsEliot #TSEliot #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos
KAKSI MAAILMAA
Edgar Fawcett(1847-1904)
Leiskuva nuori maailma, kaukaisissa tyhjyyksissä taivaan,
kutsui vanhaa maailmaa, pimeäksi ja koleaksi tulevaa:
"Nyt kun kuulet tunnin jolloin sinun on kuoltava,
kerro minulle mitkä mahtavat muistot vaivaavat yhä sinua!"
Sitten vanhalta surulliselta maailmalta tämä vastaus lankesi:
"Laajat väkijoukot nousivat ja katosivat missä keinuin...
mutta kaiken mitä surkea väsynyt sieluni muistaa hyvin
ovat suuret laulut runoilijani tapasivat laulaa!"
(Two Worlds)
#EdgarFawcett #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos
DIOGENES
Max Eastman(1883-1969)
Mökki, ja puu,
ja kukkula minulle,
ja kaistale heinäistä niittyä.
En pyydä muuta,
Jumalalta tai Kuninkaalta,
paitsi viedä pois Hänen varjonsa.
Max Eastman oli yhdysvaltalainen kirjailija, lehtikustantaja ja poliittinen aktivisti - ja poliittinen tuuliviiri, jonka näkemykset hänen elämänsä aikana vaihtelivat myöhäisvuosien kylmän sodan värittämästä vanhoillisesta oikeistolaisuudesta nuoruuden radikaaliin, rasismin vastaiseen sosialismiin.
AAMU
Max Eastman(1883-1969)
Taas tänä aamuna rohkea syksy,
levittäen halki metsien pyhän tulensa,
tuo rikkaan värin läsnäolosi
lämpimänä hohtavan halulleni -
tuo sydämeeni rakkaan villin palvonnan,
korkean ja arvaamattoman kuin tuulinen ilma,
ja sykkeeseeni kuuman ihanan intohimon
palaen verenpunaisena kuin myrkky siellä.
PUNAISEN RISTIN SAIRAALASSA
Max Eastman(1883-1969)
Tänään näin kasvot - se oli nokka, joka kurkisti,
kalpein pyörein keltaisin valjuin silmin
yllä verisen sotkun jotka olivat olleet huulet
ja hampaat ja leuka. Laahustava tohtori kaatoi
vähän vettä kumiputken kautta alas reikää
hän oli tehnyt tuohon mustaan säkkiin sarveista verta.
Nokka elpyi, se hymyili - kuten kanat hymyilevät.
Tohtori toivoo että hän löytää miehelle kielen
kertoa, kuka hän tapasi olla.
ELOONJÄÄNEET
Siegfried Sassoon(1886-1967)
Epäilemättä he pian paranevat; järkytys ja paine
ovat aiheuttaneet heidän änkytyksensä, katkonaisen puheensa.
Totta kai he "haluavat mennä eteenpäin uudestaan," -
nämä pojat vanhoine, arpisine kasvoineen, oppimassa kävelemään,
he pian unohtavat painajaisten vaivaamat yönsä; heidän pelokkaan
alistumisensa haamuille ystävien jotka kuolivat -
heidän unensa jotka tihkuvat murhaa; ja he ovat oleva ylpeitä
suurenmoisesta sodasta joka pirstoi heidän kaiken ylpeytensä...
Miehet jotka menivät taisteluun, synkkinä ja iloisina;
lapsia silmine jotka vihaavat sinua, rikkonaisia ja hulluja.
KUN SILMÄ PÄIVÄN ON SULJETTU
A. E. Housman(1859-1936)
Kun silmä päivän on suljettu,
ja tähdet säteensä kieltävät,
ja ympärillä metsämökin
puhaltaa raivoava metsä unien,
syvältä savesta, autiomaan kivestä,
uponneista hiekoista ulapan,
tulko älkää ovelleni koputtamaan,
sydämet jotka minua rakastivat ei uudestaan.
Uinukaa, olkaa tyyni, kääntykää lepoonne
maissa joissa olette levossa;
kaukaisissa majapaikoissa idässä ja lännessä
laskeutukaa makuulle sänkyihin tekemiinne.
Iljettävässä savessa, puhaltavassa tuulessa,
uponneessa liejussa meren,
missä ette tahtoisi, maata teidän täytyy,
maata teidän täytyy, eikä kanssani minun.
When the eye of day is shut on käännetty kokoelmasta The Last Poems(1922).
#AEHousman #AlfredEdwardHousman #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennoksia #Suomennos
OI KUOLEMA, KUINKA KATKERALLA MIELELLÄ SINUA MUISTAAKAAN IHMINEN, JOKA ELÄÄ RAUHASSA OMAISUUKSIENSA KESKELLÄ
Ernest Dowson(1867-1900)
Suru ylitsevuotava
kulutti surullisen sydämeni!
Koska huomenna
meidän on erottava,
nyt on suru ylitsevuotava
kokonaan osani!
Lopeta soittaminen,
heitä pois viulusi:
Vain laskien
pääsi minua kohti:
Ole hyvä, lopeta soittaminen,
vakava tai iloinen.
Älköön sanaa sanottako;
älä mitään itke: anna kalpean
hiljaisuuden, rikkumattoman
hiljaisuuden vallita!
Ole hyvä, älköön sanaa sanottako,
jotten sortuisi!
Unohda huominen!
Älä itke mitään: vain lepää
hiljaisessa surussa
pääsi minua kohti:
Unohtakaamme huominen,
tämän yhden päivän!
O Mors! quam amara est memoria tua homini pacem habenti in substantiis suis, julkaistu kokoelmassa Verses(1896), on suomennettu kokoelmasta The Poems of Ernest Dowson(Lontoo ja New York: John Lane, 1905), sivuilta 34-35.
Runon nimi on lainaus apokryfisen Jeesus Siirakin kirjan luvun 41 alusta, jonka suomennos vuosien 1933-38 Raamatun käännöksessä on otettu käännöksen otsikoksi.
#ErnestDowson #Dekadenssi #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #FinDeSiècle #Kirjallisuus #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset #Suomennoksia #Suomennos
VIISAUS
Ernest Dowson(1867-1900)
Rakasta viiniä ja kauneutta ja kevättä,
viinin ollessa punaista ja kevään täällä,
ja halki mantelinkukkien soidessa
kyyhkynkaltaiset äänet Rakkaasi.
Rakasta viiniä ja kevättä ja kauneutta kun
viinillä on makua ja kevät kätkee
petoksensa niin pehmeään hymyyn
ettei kukaan voi ajatella uurastusta ja tehtäviä.
Mutta kun kevät menee kiirehtivin jaloin,
älä katso surua silmissä,
ja siunaa vapauttasi kultasestasi:
Tämä on viisaus viisaiden.
HUOMINEN
William Dean Howells(1837-1920)
Vanha huijari, tunnen sinut tuossa iloisessa valeasussa,
tuossa toivon ilmapiirissä, tuossa lupauksessa yllätyksen:
Alla rohkeutesi, kun tulet tähän suuntaan,
Alla rohkeutesi, kun tulet tähän suuntaan,
näen surkean läsnäolon Nykyhetken;
ja olen näkevä siellä, ennen kuin olet poissa,
kaikki ankeat Eiliset jotka olen tuntenut.
lauantai 29. kesäkuuta 2019
LA FUITE DE LA LUNE (Kuun pako)
Oscar Wilde(1854-1900)
Ulkoisille aisteille on olemassa rauha,
unenomainen rauha kummallakin tapaa,
syvä hiljaisuus varjoisessa maassa,
syvä hiljaisuus missä varjot lakkaavat.
Paitsi huutoa joka kaikuu kimeänä
joltakin yksinäiseltä linnulta lohduttomalta;
ruislintu kutsumassa kumppaniaan;
vastaus usvaiselta kukkulalta.
Ja äkisti kuu vetää
sirppinsä valkenevilta taivailta,
ja synkkään luolaansa lentää,
kiedottuna huntuun keltaista harsoa.
#OscarWilde #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous
MORFYDDILLE
Lionel Johnson(1867-1902)
Ääni tuulissa,
ääni luona vesien,
vaeltaa ja huutaa:
Oi! mitä ovat tuulet?
Ja mitä ovat vedet?
Minun ovat sinun silmäsi!
Läntisiä ovat tuulet,
ja läntisia vedet,
joissa valo lepää:
Oi! mitä ovat tuulet?
Ja mitä ovat vedet?
Minun ovat sinun silmäsi!
Kylmiksi, kylmiksi kasvavat tuulet,
ja villinä nousevat vedet,
joissa aurinko kuolee:
Oi! mitä ovat tuulet?
Ja mitä ovat vedet?
Minun ovat sinun silmäsi!
Ja pitkin yötä tuulet,
ja pitkin yötä vedet,
musiikki lentää:
Oi! mitä ovat tuulet?
Ja mitä ovat vedet?
Kylmiä olkoon tuulet,
ja villejä olkoot vedet
joten minun olkoon sinun silmäsi!
(To Morfydd)
#LionelJohnson #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos
MYÖTÄTUNTO
Paul Laurence Dunbar(1872-1906)
Tiedän mitä häkkilintu tuntee, voi!
Kun aurinko on kirkas ylämaiden rinteillä;
kun tuuli liikkuu pehmeänä halki nousevan ruohon,
ja joki juoksee lailla virran lasisen;
kun ensimmäinen lintu laulaa ja ensimmäinen nuppu aukeaa,
ja heikko tuoksu parfyymin maljastaan karkaa -
tunnen mitä häkkilintu tuntee!
Tiedän miksi häkkilintu hakkaa siipiään
kunnes sen veri on punainen julmilla kaltereilla;
sillä hänen täytyy lentää takaisin ja tarrautua orteen
kun hän tahtoisi olla oksalla keinumassa;
ja kipu yhä sykkii vanhoissa, vanhoissa arvissa
ja ne sykkivät uudestaan syvemmällä pistolla -
tiedän miksi häkkilintu hakkaa siipiään!
Tiedän miksi häkkilintu laulaa, voi minua,
kun hänen siipensä on mustelmilla ja hänen rintaansa särkee -
kun hän hakkaa kaltereitaan ja tahtoisi olla vapaa;
se ei ole laulu ilon tai riemun,
vaan rukous jonka hän lähettää sydämensä syvästä ytimestä,
vaan pyyntö, jonka ylöspäin Taivaaseen hän sinkoaa -
tiedän miksi häkkilintu laulaa!
VAELTAJALLE
Lionel Johnson(1867-1902)
Vuoret, ja yksinäinen kuolema viimein
yksinäisillä vuorilla: Oi vahva ystävä!
Vaellus ohi, ja työ siirretty muille,
olet tosiaankin levossa:
Maa antoi sinulle parhaimpansa,
tuon työn ja tämän lopun.
Maa oli äitisi, ja hänen aito poikansa sinä:
Maa kutsui sinut tietoon hänen reiteistään,
suurille kukkuloille, ylös mahtavia virtoja: nyt
maan lempeällä rinnalla
sinä tosiaankin olet levossa:
Sinä, ja sinun uuvuttavat päiväsi.
Hyvästi sinulle, oi vahva sydän! Rauhallinen yö
katsoo tyynesti sinuun: ja aurinko vuodattaa alas
loistonsa yllesi, oi mahdin sydän!
Maa antaa sinulle täydellisen levon:
Maa, jota nopeat jalkasi painoivat:
Maa, jonka laajat tähdet kruunaavat.
(To a Traveller)
#LionelJohnson #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos
perjantai 28. kesäkuuta 2019
KAIKU
Christina Rossetti(1830-1894)
Tule luokseni hiljaisuudessa yön;
tule puhuttelevassa hiljaisuudessa unen;
tule kera pehmeiden pyöreiden poskien ja silmien kirkkaiden
kuin auringonvalo virrassa;
tule takaisin kyynelissä,
oi muisti, toivo, rakkaus päättyneiden vuosien.
Oi uni kuinka suloinen, liian suloinen, liian katkeran suloinen,
jonka heräämisen olisi pitänyt olla Paratiisissa,
missä sielut ääriään täynnä rakkautta oleskelevat ja kohtaavat;
missä janoten kaipaavat silmät
katsovat hidasta ovea
joka avautuen, päästäen sisään, päästä ei enää ulos.
Silti tule luokseni unissa, jotta voisin elää
tosi elämäni uudestaan vaikka kylmä kuolemassa:
Tule takaisin luokseni unissa, jotta voisin antaa
sykkeen sykkeestä, hengityksen hengityksestä:
Puhu hiljaa, nojaa matalalle,
kuten kauan sitten, rakkaani, kuinka kauan sitten.
KUUMUUS
H. D.(1886-1961)
Oi tuuli, revi auki kuumuus,
leikkaa osiin kuumuus,
revi se palasiksi.
Hedelmä ei voi pudota
alas halki tämän tihean ilman -
hedelmä ei voi pudota kuumuuteen
mikä pusertaa ylöspäin ja tylsyttää
päärynöiden kärjet
ja pyöristää rypäleet.
Leikkaa kuumuus -
auraa halki sen,
kääntäen sen kummalle tahansa puolelle
sinun reittisi.
EMMA GOLDMAN
Lola Ridge(1873-1941)
Kuinka heidän pitäisi arvioida sinua,
jotka kävelevät lähelle sinua
kuin luo vuoren,
jokainen julistaen oman silmäntäytensä
vastaan toisen silmäntäyttä.
Vain aika
seisten hyvän matkan päässä
on arvioiva ympärysmittasi ja korkeutesi.
Emma Goldman(1869-1940) oli Liettuassa syntynyt anarkistijohtaja, joka asui Yhdysvalloissa vuodesta 1885. Vuonna 1908 häneltä riistettiin Yhdysvaltain kansalaisuus ja hänet karkoitettiin Venäjälle 1919 kaikkiaan 247 muun vasemmistojohtajan kanssa. Hän vietti Venäjällä vuodet 1920-21 ja kuoli Kanadassa.
NIITTOMIES KIILTOMADOILLE
Andrew Marvell(1621-1678)
Te elävät Lamput, joiden rakkaan valon luona
satakieli niin myöhään istuu,
ja tutkien koko Kesäyötä,
hänen vertaansa vailla olevat Laulut mietiskelevät;
Te Maakuntien Komeetat, jotka ennustatte
ette mitään Sotaa, tai Ruhtinaiden hautajaisia,
loistamatta vuoksi minkään korkeamman syyn
sitten ennustatte Ruohojen kaatuvan;
Te Kiiltomadot, joiden virkaintoinen Liekki
vaeltaville niittomiehille näyttää reitin,
jotka Yössä ovat menettäneet suuntansa,
ja perään naurettavien Liekkien harhaavat;
Teidän kohteliaat Valonne turhaan hukkaatte,
sen jälkeen kun Juliana tänne on tullut,
sillä Hän on Mieleni niin sekoittanut
etten koskaan ole löytävä kotiini.
TALO KUKKULALLA
Edwin Arlington Robinson(1869-1935)
He ovat kaikki menneet pois,
talo on suljettu ja hiljainen.
Ei ole muuta sanottavaa.
Halki rikkonaisten seinien ja harmauden
tuulet puhaltavat kolkkoina ja kimeinä:
He ovat kaikki menneet pois.
Eikä ole ketään tänään
sanomaan heistä hyvää tai pahaa:
Ei ole muuta sanottavaa.
Miksi sitten me harhaamme
ympärillä vajonneen kynnyksen?
He ovat kaikki menneet pois.
Ja meidän köyhä haaveleikkimme
heille on tuhlattua taitoa:
Ei ole muuta sanottavaa.
On raunioita ja rappiota
Talossa Kukkulalla.
He ovat kaikki menneet pois,
ei ole muuta sanottavaa.
(The House on the Hill, 1897.)
#EdwinArlingtonRobinson #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
SUIHKULÄHDEAUKIOLLA
Arthur Symons(1865-1945)
Suihkulähde kuiskien unesta,
unettavalla sävelellä;
lepattava vihreä lehtien jotka pitävät
kesäkuun valon;
rauha, halki nukkuvan iltapäivän,
rauha kesäkuun.
Odottava haamu, sinisellä taivaalla,
valkoinen kaareutuva kuu;
kesäkuu, hiljentynyt ja henkeään pidättelevä, odottaa ja minä
odotan myös, kera kesäkuun;
tule halki viipyvän iltapäivän,
pian, rakkaus, tule pian.
RAKKAUS JA UNI
Arthur Symons(1865-1945)
Olen laskenut surun lepoon;
Rakkaus nukkuu.
Hän joka monesti sai minut kyynelehtimään
kyynelehtii nyt.
Olen rakastanut, ja olen unohtanut,
ja silti Rakkaus
kertoo minulle että hän ei ole
unohtava.
Hän oli se joka kehotti minua menemään;
Rakkaus kulkee
kautta miten outojen reittien, oi! ei
kukaan tiedä.
Koska päätän kyynelehtimisen,
hän kyynelehtii.
Täällä luona meren unessa,
Rakkaus nukkuu.
SATEENKAARI
William Wordsworth(1770-1850)
Sydämeni loikkaa ylös kun katson
sateenkaarta taivaalla:
Niin oli kun elämäni alkoi;
niin on nyt kun olen mies;
niin olkoon kun tulen vanhaksi,
tai antakaa minun kuolla!
Lapsi on isä Miehen;
ja voisin toivoa päiväni sidotuksi
toisiinsa luonnollisella hurskaudella.
(The Rainbow)
#WilliamWordsworth #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Romantiikka #Runo #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos
JÄRVILAULU
Jean Starr Untermeyer(1886-1970)
Veden loiske
on kuin itku naisten,
itku muinaisten naisten
ilman kapinaa surevien.
Järvi putoaa rannan ylle
kuin kyyneleet heidän kaartuvilla rinnuksillaan.
Täällä on raukea, ylellinen valitus,
valitus kuninkaan tyttärien.
Vain niin me koskaan itkemme,
pehmeä, kapinoimaton itku,
kun tiedämme itsemme kunkin prinsessaksi
tiukkaan lukituksi torniinsa.
Loiske veden
on kuin itku naisten,
hedelmälliset kyyneleet naisten
jotka kastelevat miesten unet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)