MYÖTÄTUNTO

Paul Laurence Dunbar(1872-1906)

Tiedän mitä häkkilintu tuntee, voi!

Kun aurinko on kirkas ylämaiden rinteillä;

kun tuuli liikkuu pehmeänä halki nousevan ruohon,

ja joki juoksee lailla virran lasisen;

kun ensimmäinen lintu laulaa ja ensimmäinen nuppu aukeaa,

ja heikko tuoksu parfyymin maljastaan karkaa -

tunnen mitä häkkilintu tuntee!

Tiedän miksi häkkilintu hakkaa siipiään

kunnes sen veri on punainen julmilla kaltereilla;

sillä hänen täytyy lentää takaisin ja tarrautua orteen

kun hän tahtoisi olla oksalla keinumassa;

ja kipu yhä sykkii vanhoissa, vanhoissa arvissa

ja ne sykkivät uudestaan syvemmällä pistolla -

tiedän miksi häkkilintu hakkaa siipiään!

Tiedän miksi häkkilintu laulaa, voi minua,

kun hänen siipensä on mustelmilla ja hänen rintaansa särkee -

kun hän hakkaa kaltereitaan ja tahtoisi olla vapaa;

se ei ole laulu ilon tai riemun,

vaan rukous jonka hän lähettää sydämensä syvästä ytimestä,

vaan pyyntö, jonka ylöspäin Taivaaseen hän sinkoaa -

tiedän miksi häkkilintu laulaa!