SURULAULU

Christina Rossetti(1830-1894)

Miksi synnyit kun lumi oli putoamassa?

Sinun olisi pitänyt tulla käen kutsuun,

tai kun rypäleet ovat vihreitä tertussa,

tai, edes, kun solakat pääskyset kokoontuvat

   lentoonsa kauas

   kesästä kuolevasta.

Miksi kuolit kun lampaiden korvia leikattiin?

Sinun olisi pitänyt kuolla omenoiden pudotessa,

kun heinäsirkka joutuu hätään,

ja vehnäpellot ovat vetinen sänki,

   ja kaikki tuulet kulkevat huoaten

   vuoksi suloisten olentojen kuolevien.

(A Dirge)

#ChristinaRossetti #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

UNIMAA

Christina Rossetti(1830-1894)

Missä auringottomat joet kyynelehtivät

aaltonsa syvyyteen,

nainen nukkuu lumottua unta:

     Herätä häntä älä.

Johtamana yhden ainoan tähden,

hän saapui hyvin kaukaa

etsimään missä varjot ovat

     hänen miellyttävä osansa.

Nainen jätti ruusuisen aamunkoin,

hän jätti pellot viljan,

vuoksi iltahämärän kylmän ja yksinäisen

     ja lähteiden veden.

Halki unen, kuin halki hunnun,

hän näkee auringon kalpealta näyttävän,

ja kuulee satakielen

     joka surullisesti laulaa.

Lepo, lepo, täydellinen lepo

laskeutunut yli otsan ja rinnan;

hänen kasvonsa ovat kohti länttä,

     purppuraista maata.

Nainen ei voi nähdä jyviä

kypsymässä kukkulalla ja tasangolla;

hän ei voi tuntea sadetta

     kädellään.

Lepo, lepo, ainaisesti

sammaleisella rannalla;

lepo, lepo sydämen ytimessä

     kunnes aika on päättyvä:

Uni josta mikään tuska ei herätä,

yö jota mikään aamunkoi ei ole murtava,

kunnes ilo on saavuttava

     hänen täydellisen rauhansa.

(Dream Land)

Christina Rossetti oli aikansa johtava englantilainen ja brittiläinen naisrunoilija, toisen sukupolven romantikkoihin kuuluneen, lordi Byronin lääkärinä toimineen, John Polidorin(1795-1821) sisarentytär ja prerafaeliittien johtohahmoihin kuuluneen Dante Gabriel Rossettin(1828-1882) sisar, jonka periaatteessa konservatiivisen ja uskonnollisen tuotannon (johon sisältyy uskonnollista mietiskelykirjallisuutta) läpi on kudottu nämä kyseenalaistavia säikeitä, joiden katsotaan heijastavan fyysisistä ja psyykkisistä ongelmista kärsineen runoilijan omia elämänkokemuksia ja ristiriitaa hänen oman personaallisuutensa ja niiden konventionaalisen anglikaanisen uskonnollisuuden ja sivuun vetäytyvän naisen roolien kanssa, joihin hän pakotti itsensä mukautumaan.

#ChristinaRossetti #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

LAULU

Christina Rossetti(1830-1894)

Oi ruusuja punalle nuoruuden,

   ja laakeriseppele täydelle kukoistukselle;

mutta poimi oksa muratin minulle

   vanhaksi tulleelle ennen aikojani.

Orvokkeja haudalle nuoruuden,

   ja laakerinlehti kuolleille kukoistuksessaan;

anna minulle kuihtuneet lehdet valitsemani

   aiemmin aikaan vanhaan.

Song on suomennettu kokoelman Poems(1876) vuoden 1906 painoksen sivulta 43.

#ChristinaRossetti #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #UskonnollinenRunous #Suomennos

AURINGONLASKUSTA TÄHTIEN NOUSUUN

Christina Rossetti(1830-1894)

Menkää luotani, kesän ystävät, viivytelkää älkää;

      en ole kesän ystävä, vaan talvisen kylmän,

      höpsö lammas tietämättömänä erillään laumasta,

laiskuri kera okien tukahduttaman puutarhapalstan.

Ottakaa neuvoksi, katkokaa osanne minun osastani,

      asustakaa miellyttävissä paikoissa, haalikaa kultanne;

      jottette kanssani värisisi nummilla,

janoissanne ja nälissänne karulla kohdalla.

Sillä olen aidoittanut itseni orapihlaja-aidalla,

      elän yksin, yksin odotan kuolevani:

Silti joskus kun tuuli huokaa halki sarojen,

      haamut haudattujen vuosieni ja ystävien palaavat,

sydämeni huoaten seuraa pääskysiä lentäneitä

      vanhan kesän palaamattomalle reitille.

From Sunset to Star Rise on suomennettu kokoelman Poems(1876) vuoden 1906 painoksen sivulta 29.

#ChristinaRossetti #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #UskonnollinenRunous #Suomennos

LAPSI PÄIVÄN

Walter Savage Landor(1775-1864)

Lapsi päivän, et tiedä

kyyneliä jotka vuotavat yli uurnasi,

ylitsepursuavia silmät jotka lukevat osasi,

etkä, jos tietäisit, voisi palata!

Ja miksi toive! Puhtaat ja siunatut

valvovat kuin äitisi untasi.

Oi rauhallinen yö! Oi kadehdittu lepo!

Et koskaan näe hänen kyynelehtivän.

JANELLE: KUTSU

Percy Bysshe Shelley(1792-1822)

Paras ja kirkkain, pois tule!

Kauniimpi paljon kuin tämä kaunis Päivä,

mikä, kuten sinä sureville,

tulee toivottamaan hyvää huomenta

karulle Vuodelle juuri heränneelle

kehdossaan sananjalalla.

Kirkkain tunti syntymättömän Kevään,

halki talven vaeltaen,

löysi, siltä näyttää, onnellisen Aamun

huurteiseen Helmikuuhun syntyneen,

kumartuen Taivaasta, taivaansinisessä riemussa,

otsaa Maan se suuteli,

ja hymyili äänettömälle merelle,

ja käski jäätyneitä virtoja olemaan vapaita,

ja herätti musiikkiin koskensa kaikki,

ja jäätyneiden vuorten ylle hengitti,

ja kuin ennustajatar toukokuun

levitti kukkia hedelmättömälle tielle,

saaden talvisen maailman näyttämään

kuin sellaiselta jolle hymyilet, kulta.

Pois, pois, ihmisistä ja kaupungeista,

villiin metsään ja kukkuloille -

äänettömään erämaahan

jossa sielun ei tarvitse tukahduttaa

musiikkiaan siltä varalta ettei se löytäisi

kaikua toisen mielessä,

kun kosketus Luonnon taiteen

sydämen sydämeen soinnuttaa.

Jätän tämän ilmoituksen oveeni

jokaiselle tavanomaiselle kävijälle: -

'Olen mennyt niityille

ottamaan mitä antaa tämä suloinen tunti; -

Harkinta, voit tulla huomenna,

istua tulisijan luona kanssa Surun. -

Sinä kera maksamattoman laskun, Epätoivo, -

sinä, väsyttävä säkeidenlausuja, Hoiva, -

maksan sinulle haudassa, -

Kuolema on kuunteleva säkeistöäsi.

Odotus myös, painu tiehesi!

Tämä päivä on itselleen tarpeeksi;

Toivo, myötätunnon nimessä älä pilkkaa Huolta

hymyillä, äläkä seuraa minne menen;

kauan eläneenä suloisesta ruuastasi,

viimein huomaan yhden hetken hyväksi

jälkeen pitkän tuskan - kaikessa rakkaudessasi,

tästä et koskaan kertonut minulle.'

Säteilevä Sisar Päivän,

herää! nouse! ja lähde!

Villiin metsiin ja alangoille,

ja lammille missä talvisateet

kuvastavat koko lehtien kattonsa,

missä mänty kutoo seppeleensä

mahlattoman vihreän ja muratin harmaanruskean

ympäri runkojen jotka eivät koskaan aurinkoa suutele;

missä nummet ja laitumet ovat,

ja meren hiekkadyynit; -

missä sulava kuura kostuttaa

päivänkakkaran tähden joka koskaan ei laske,

ja vuokot ja orvokit,

jotka eivät vielä väriä tuoksuun yhdistä,

kruunaavat kalpean vuoden heikoksi ja uudeksi;

kun yö on taaksi jätetty

syvään itään, harmaanruskeana ja sokeana,

ja sininen keskipäivä on yllämme,

ja lukuisina

laineet kuiskivat jaloissamme

missä maa ja valtameri kohtaavat,

ja kaikki asiat näyttävät vain yhdeltä

yleismaailmallisessa auringossa.

(To Jane: The Invitation; julkaistu osana laajempaa kokonaisuutta 1824, erillisenä 1839.)

Jane on Jane Williams(1798-1884), johon Shelley oli ihastunut viimeisinä elinviikkoinaan, vaimonsa Maryn(1797-1851) kärsiessä masennuksesta keskenmenon jälkeen. Janen avopuoliso Edward Williams(1793-1822) hukkui Shelleyn ja 18-vuotiaan Charles Vivianin kanssa samassa onnettomuudessa La Spezian lahdella Välimerellä. Shelley ehti kirjoittaa hänelle yksitoista runoa.

#PercyByssheShelley #Shelley #EnglanninRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka  #RomantiikanRunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennoksia #Suomennos

VANKI

Richard Aldington(1892-1962)

He ovat repineet kultaisen kaskashiusneulan

tukastani;

ja raastaneet hopeiset sandaalit

nilkoistani.

He ovat vieneet minulta ystäväni

joka tunsi pyhän viisauden runoilijoiden,

joka oli juonut juhlassa

jossa Simonides lauloi.

Enää en kävele tyynissä puutarhoissa

oliivien valkoisessa usvassa;

enää en ota ruusukruunua

valkoisista käsistä neidon.

Minä, joka olin vapaa, olen orja;

runottaret ovat unohtaneet minut,

jumalat eivät kuule minua.

Täällä ei ole kukkia rakastaa;

mutta kaukana uneksin näkeväni

taipuneita unikkoja ja kuolemattoman valkosoihdun.

Captive on käännetty vuonna 1919 ilmestyneen kokoelman War and Love (1915-1918) sivulta 20.

#RichardAldington #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

MAAILMAN VAELTAJAT

Percy Bysshe Shelley(1792-1822)

I

Kerro minulle, sinä tähti, kenen siivet valon

kiidättävät sinut tulisessa lennossasi,

mihin luolaan yön

     sulkeutuvat siipesi nyt?

II

Kerro minulle, kuu, sinä kalpea ja harmaa

pyhiinvaeltaja taivaan kodittoman tien,

missä syvyydessä yön tai päivän,

     etsit lepoa nyt?

III

Väsynyt tuuli, joka vaellat

kuin maailman hylätty vieras,

onko sinulla yhä jokin salainen pesä

     puussa tai pilvessä?

HUOLETTOMUUS

Richard Aldington(1892-1962)

Kolkkoihin juoksuhautoihin ja pois niistä,

tarpoen iloisesti tähtien alla,

teen itselleni pieniä runoja,

hienostuneita kuin parvi kyyhkyjä.

Ne lentävät pois kuin valkosiipiset kyyhkyt.

(Insouciance)

#RichardAldington #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

RIVEJÄ ETRUSKIHAUDALLE

John Rodker(1894-1955)

Elossa nainen asui pimeässä lämpimässä kosteudessa sydämeni,

mutta siirrettynä lähemmäs valoa, valo hajotti hänet.

Hän joka oli valo, oli menetetty valossa,

minun olisi pitänyt kiinnittää hänet yöhön.

Mutta en voinut. Kivi pystyi. Täällä hän lepää

puolittain nojaten. Tunnen hänen kätensä. Vuoksi hänen silmiensä,

nyt laajoina haudassa, annoin pojille

tyttöjen veneitä ja sukeltavan pyöriäisen.

Hetken, kivi. Nainen lentämässä, sitten Kuolema

tavoitti hänet, mies oli synkempi, alla

tiheän perääksiantamattoman kiven

sysättynä häneen lepää kanssa omani, luu vasten luuta.

(Lines For an Etruscan Tomb, 1927.)

John Rodker oli brittiläinen kirjailija, kriitikko, kustantaja ja kääntäjä.

#JohnRodker #Käännös #Käännöslyriikka #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

TOTUUS

Stephen Crane(1871-1900)

"Totuus," sanoi matkalainen,

"on kallio, mahtava linnoitus;

useasti olen ollut siellä,

jopa sen korkeimmassa tornissa,

mistä maailma näyttää mustalta."

"Totuus," sanoi matkalainen,

"on hengitys, tuuli,

varjo, haamu;

kauan olen tavoittanut sitä,

mutta koskaan en ole koskettanut

sen asun helmaa."

Ja uskoin toista matkalaista;

sillä Totuus oli minulle

hengitys, tuuli,

varjo, haamu,

enkä ollut koskaan koskettanut

sen asun helmaa.

SYKSY

Albert Laighton(1829-1887)

Maailma pukee ylleen loistonsa kaavut nyt;

Totisesti kukat ovat sävytetyt syvemmillä sävyillä;

aallot ovat sinisempiä, ja enkelit pystyttävät

hohtavat telttansa pitkin auringonlaskun taivaita.

Kaukaiset kukkulat ovat kruunaamia purppuraisen usvan;

päivät ovat lempeitä, ja pitkät, tyynet yöt

ihmetteleville silmille kuin oudot taikurit näyttävät

vaihtuvan koreuden revontulien.

Antelias maa levittää esiin hedelmälliset varastonsa,

ja kaikki pellot ovat koristetut kypsillä lyhteillä;

sillä välin metsissä, Syksyn rasahtavan askeleen myötä,

vaahterat punastuvat kautta kaikkien värisevien lehtiensä.

Albert Laighton oli yhdysvaltalainen lakimies, pankkiiri, poliitikko ja runoilija. Hän oli vauraan merikapteeni John Laightonin(1784-1866) poika Yhdysvaltain New Hampshiren osavaltiosta, jonka senaatin jäsen hän oli vuosina 1883-84. Hän vietti koko elämänsä Piscatagua-joen suulla olevassa Portsmouthin satamakaupungissa, jonka pankissa hän oli töissä ja jonka pormestarina hänen isänsä oli ollut vuonna 1851. Laighton julkaisti kaksi runokoelmaa vuosina 1859 ja 1878 ja osallistui antologian The Poets of Portsmouth(1865) toimittamiseen.

SYDÄMEN KUKKA

Stuart Merrill(1863-1915)

Toiset voivat ruusuja laulaa,

kukka sydämen on ahdistus.

Oi! Elämä on kolkko asia,

kun hän jota rakastat on armoton.

Rakkaus on kuollut. Hän kertoo sinulle miksi,

joka nauraa häpeämättömyydessä.

Onneton rakastaja, mene tietäsi, pää ylhäällä,

ja koskaan älä tule takaisin valepuvussa.

On toisia naisia, he vannovat,

on toista suloisuutta.

Mutta tämä rakastaja rakasti omaansa kauniisti.

Ja kukka sydämen on ahdistus.

Stuart Merrill oli yhdysvaltalainen, Ranskassa suurimman osan elämäänsä elänyt symbolisteihin kuulunut runoilija, jonka lähes koko tuotanto on kirjoitettu ranskaksi.

LAULU SALAMALINNULLE

Ra'ad Abdul Qadir(1953-2003)

Nuku hiljaa ja turvassa

seitsemän ruusupensasta ovat vartioiva untasi

ja lintu taivaallista säveltä viheltäen,

nuku hiljaa:

Pidä loppu avoimena

ja sulje ovi tiukasti,

ja jos he koputtavat,

Älä avaa,

runo on pääsi luona, lasi vettä,

ja salamalintu on unessasi,

oletko nähnyt jonkun puutarhassa?

Silti, jos he koputtavat, älä avaa,

Pidä loppu avoimena,

Sulje ovi tiukasti,

ja silti jos he koputtavat,

Nuku hiljaa,

hiljaa,

ja turvassa.

Ra'ad Abdul Qadir oli irakilainen runoilija ja kirjallisuuslehden päätoimittaja.

Suomennettu Mona Kareemin englanninkielisestä käännöksestä.

YÖ JA SEN KASTE SAAPUVAT ÄÄNETTÖMÄSTI MAAHAN

Albert Laighton(1829-1887)

Yö ja sen kaste saapuvat äänettömästi maahan,

kuin sukulaiset surevat haudalle Päivän;

tähdet seuraavat kalpein ja sykkivin sätein,

kuin halki kyynelten katsoen heitä tiellään:

Oi pyhä Yö! Mitä ajatuksia herää syntymään,

jotka uinuvat päivällä, keskellä sen metelin

ja levottoman kiistan ansaita, - sen häikäisyn ja synnin!

Mutta Yö! Huolet rauhoittavat Yö! - Oi, jos voittaisin

kruunusi rauhan, ja pitäisin sitä otsallani;

täällä, luona tähtisen valtaistuimesi taivutan polveni,

täysin heikkona ja nöyrtyneenä. Katson ylös sinuun,

ja siunaan sinua vuoksi ilon jonka minulle annat nyt, -

ilon niin hiljaisen ja syvän, minä vapisen, jottei

unen lailla se hiivu pois rinnastani!

LUODE JA VUOKSI

Albert Laighton(1829-1887)

Vaelsin yksin varrella virran;

oli laskuvesi ja hiekat olivat paljaina;

värisevä sävel merilinnun huudon

lailla siivekkään nuolen lävisti ilman.

Kuljeksin kunnes aurinko lännessä oli matalalla,

ja viitat iltahämärän matalalla merellä;

aallot sykkivät kera tahdikkaan virtauksen,

ja satakieli lauloi laulun minulle.

Koko päivän kuljen varrella Laulun virran;

on laskuvesi, ja elämäni on paljaana;

Silloin varjot pahuuden ympärilläni tungeksivat,

ja kolkosti raakkuvat linnut Huolen.

Mutta yöllä aallot vyöryvät takaisin taas,

ja virtaavat musiikkina ylitse sydämeni,

kunnes hämärät haamut surun ja tuskan

lumotuilla rannoilta aivojeni väistyvät.

SYNKKÄ ALKU MARRASKUUN

Robert Leighton(1822-1869)

Kun vuosi sortui kosteuteen ja kylmyyteen,

pitkiä päivät ja lyhyitä yöt,

ja metsän pudonnut kulta

poljettu kuraisille teille;

pilvien joukot matalalla harjanteilla,

nummimaiden joet paisuneina ja ruskeina,

yksinäiset linnut, tihkuvista pensasaidoista,

etsimässä suojaa lähellä kaupunkia:

Aivan unohtaneina kesän säteet,

sulkeutuneina me ympäröimme hohtavat kekäleet,

ja määräsimme mukavimmiksi päivistämme

synkän alun marraskuun.

Kuunnellen takovaa myrskyä,

ja tuulta ylhäällä hormissa _

ulkopuolella, niin kylmää - sisällä, niin lämmintä -

sydämet niin täynnä syvää tyytyväisyyttä:

Lukien taruja tuhkista,

kertoen tarinoita jotka hurmaavat ja liikuttavat;

katsoen alle pitkien silmäripsien

ahmiaksemme silmät joita rakastamme: -

Silmät ovat suljetut ja sydämet ovat tyyntyneet;

Mutta on antanut minulle muistettavaksi

enemmän kuin kesän valo se mikä täytti

synkän alun marraskuun.

KUIHTUVAT LILJAT

Robert Leighton(1822-1869)

Ja täytyykö teidän väistyä pois,

keltaiset aaltoilevat liljat?

Vihreämmiksi kasvavat metsämaiden kujat,

vihreämmiksi, vihreämmiksi jokainen päivä;

kesä on saapumassa ylös laaksoja -

silti te ette jää!

Tulen aamulla ja illalla,

tämä vihreä penkka minun tyynyni;

ja palvon, tavallani,

liljoista ylös Taivaaseen:

Jumala, hyväksy vilpitön intoni,

vaikka karkeasti annettu!

Siunaan aikaa kukkien,

ja polvistun kera jokaisen uuden tulijan.

Sydämeni temppeli koko Kesän,

vierailtu halki kaikkien sen tuntien,

kuorona jokainen pieni pörrääjä

lehtisten kammioiden.

Robert Leighton oli skotlantilainen runoilija, lähtöisin Dundeesta. Vuodesta 1837 hän oli liikeyritysten palveluksessa (ensin oman veljensä, laivanvarustajan) edeten virkailijan asemasta ylöspäin. Jouduttuaan onnettomuuteen vuonna 1867 hän oli loppuelämänsä invalidi. 

CULBININ HIEKAT

Andrew Young(1885-1971)

Täällä levisi kaunis lihava maa;

mutta nyt sen kauppalat, kirkot, hautausmaat

alla kaljujen hiekkakukkuloiden

lepäävät haudattuina syvään kuin babylonialaiset sirpaleet.

Mutta puhurit voivat puhaltaa taas;

ja kuin tiimalasi käännettynä

kukkulat kuivassa sateessa

ovat virtaava pois ja vanha maa katsova ulos;

ja missä nyt siili kaivaa

ja jänikset kaivertavat pitkiä luoliaan

talot ovat rakentava itsensä

ja hautakivet uudelleenkirjoittavat nimet kuolleiden ihmisten haudoille.

Andrew Young oli skotlantilaissyntyinen, suurimman osan elämästään Englannin Sussexin kreivikunnassa asunut runoilija ja pappi.

Culbin Sands (runossa nimi on käännetty jälkimmäiseltä osaltaan koska se tuntuu paremmin sopivan runoon) on alue Moray Firth -lahden rannalla Skotlannissa, joka autiutui ihmisasutuksesta 1600-luvun loppuun mennessä ja oli hiekkadyynien vallitsemaa erämaata kunnes se metsitettiin vuodesta 1921 lähtien. Nykyisin se on luonnonsuojelualue.

Kaksi käännösversiota Alexander Scottin(1920-1989) runosta:

SKOTLANTILAINEN ASTROLOGIA

Ennusmerkki

iltahämärässä.

SKOTTIVISKIASTROLOGIA

Enne

hämärässä.

Alexander Scott oli skotlantilainen akateemikko, näytelmäkirjailija ja runoilija.

RUNO AAMUA VARTEN

Margaret Tait(1918-1999)

Olen nyt täällä ulkona 

katolla. Katso!

Minun täytyi päästä lähemmäs taivasta,

sillä kaupunki oli liian täynnä huoneita

ja en voi tyytyä ikkunaan.

Se on liian pieni asia hyväksyä valmiiksi tehty kehys.

Meidän rakentajien täytyy jatkaa omien kaupunkiemme tekemistä.

Oi, ole hyvä

älä kaada puita

kaupunkisi vuoksi, sillä tarvitsen ne omaani varten.

Margaret Tait oli skotlantilainen elokuvaohjaaja, lääkäri ja runoilija.

EKSISTENTIALISTI

Sheena Blackhall(1947-)

Missä minä elän?

Tilassa välissä maanantain ja sunnuntain

Verkkokalvossa variksen silmän.

Olen okainen iho alla sinisen ilmapallon

Aina, suola läikkyy. Kaapin varjot

heittyvät halki lattian.

Sheena Blackhall on skotlantilainen, Aberdeenissä syntynyt runoilija.

KUIN

Elizabeth Burns(1957-2015)

Sumu joka on kuin mutta harvinaisempi

Tuuli joka on kuin mutta ei niin terävä

Hiekka joka on kuin mutta muuttuu mudaksi

Kukkulat jotka ovat kuin mutta asutetumpia

Kukat jotka ovat kuin mutta kukkivat aiemmin

Ranta joka on kuin mutta kansoitetumpi

Kesät jotka ovat kuin mutta tummenevat nopeasti

Ilma joka on kuin mutta ei niin suloinen

Elizabeth Burns oli vuonna 1991 debytoinut skotlantilainen runoilija.

EASTNORIN KUMMULLA

John Masefield(1878-1967)

Hiljaisia ovat metsät, ja himmeät vihreät oksat ovat

vaiti iltaruskossa; tuolla, reitillä halki

omenatarhan, on väsynyt auraajapoika

kutsumassa lehmiä kotiin.

Kirkas valkoinen tähti välkkyy, pyöristyy kalpea kuu, mutta 

yhä punainen, kelmeä raunio auringonlaskun 

savuisessa tulessa kytee, ja palaa 

usvaisilla huipuilla kukkuloiden. 

Haamumaiseksi se kasvaa, ja tummemmaksi, palaminen 

hiipuu savuun, ja nyt tuuliset tammet ovat 

äänetön armeija haamujen tungeksimassa

varjojen maassa. 

On Eastnor Knoll on suomennettu Salt-Water Ballads(1915, 1. painos 1902) sivulta 96.

Runon maisema sijoittuu lähelle Eastnorin kylää, joka sijaitsee Ledburyn kauppalan laitamilla, Herefordshiren kreivikunnassa, missä runoilija asui.

#JohnMasefield #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos