LUODE JA VUOKSI

Albert Laighton(1829-1887)

Vaelsin yksin varrella virran;

oli laskuvesi ja hiekat olivat paljaina;

värisevä sävel merilinnun huudon

lailla siivekkään nuolen lävisti ilman.

Kuljeksin kunnes aurinko lännessä oli matalalla,

ja viitat iltahämärän matalalla merellä;

aallot sykkivät kera tahdikkaan virtauksen,

ja satakieli lauloi laulun minulle.

Koko päivän kuljen varrella Laulun virran;

on laskuvesi, ja elämäni on paljaana;

Silloin varjot pahuuden ympärilläni tungeksivat,

ja kolkosti raakkuvat linnut Huolen.

Mutta yöllä aallot vyöryvät takaisin taas,

ja virtaavat musiikkina ylitse sydämeni,

kunnes hämärät haamut surun ja tuskan

lumotuilla rannoilta aivojeni väistyvät.