YÖ JA SEN KASTE SAAPUVAT ÄÄNETTÖMÄSTI MAAHAN

Albert Laighton(1829-1887)

Yö ja sen kaste saapuvat äänettömästi maahan,

kuin sukulaiset surevat haudalle Päivän;

tähdet seuraavat kalpein ja sykkivin sätein,

kuin halki kyynelten katsoen heitä tiellään:

Oi pyhä Yö! Mitä ajatuksia herää syntymään,

jotka uinuvat päivällä, keskellä sen metelin

ja levottoman kiistan ansaita, - sen häikäisyn ja synnin!

Mutta Yö! Huolet rauhoittavat Yö! - Oi, jos voittaisin

kruunusi rauhan, ja pitäisin sitä otsallani;

täällä, luona tähtisen valtaistuimesi taivutan polveni,

täysin heikkona ja nöyrtyneenä. Katson ylös sinuun,

ja siunaan sinua vuoksi ilon jonka minulle annat nyt, -

ilon niin hiljaisen ja syvän, minä vapisen, jottei

unen lailla se hiivu pois rinnastani!