KIMMERIA

Robert E. Howard(1906-1936)

Muistan

tummat metsät, peittäen synkkien kukkuloiden rinteet;

harmaiden pilvien lyijyn loputtomasti kestävän kaaren;

tummat virrat jotka virtasivat ilman ääntä,

ja yksinäiset tuulet jotka kuiskivat alas solia.

Aukeana autius jälkeen autiuden marssien, kukkulat kukkuloilla,

rinne rinteen jälkeen, jokainen tumma synkeistä puista,

meidän karu maamme makasi. Joten kun mies kiipesi ylös

jylhälle huipulle ja katsoi, hänen varjostetut silmänsä

näkivät vain loputtoman autiuden - kukkula kukkulalla,

rinne rinteen jälkeen, jokainen huputettu kuin veljensä.

Se oli hämärä maa, joka näytti pitävän

kaikki tuulet ja pilvet ja unelmat jotka karttavat aurinkoa,

yksinäisten tuulten ravistaessa paljaita oksia,

ja tummat metsämaat uhkaa hautovina kaiken yllä,

keventämättä edes harvan himmeän auringonvalon,

mikä teki kyyristyneitä varjoja miehistä; he kutsuivat sitä

Kimmeriaksi, Pimeyden ja syvän Yön maaksi.

Se oli niin kauan sitten ja niin kaukana

että olen unohtanut jopa nimen jolla ihmiset kutsuivat minua.

Kirves ja piikivikärkinen keihäs ovat kuin uni,

ja metsästysretket ja sodat ovat kuin varjoja. Muistan

vain tuon ankean maan hiljaisuuden;

pilvet jotka kerääntyivät loputtomasti kukkuloille,

loputtomien metsien hämärän.

Kimmeria, Pimeyden ja Yön maa.

Oi sieluni minun, syntynyt varjoisilta kukkuloilta

pilviin ja tuuliin ja haamuihin jotka kaihtavat aurinkoa,

kuinka monta kuolemaa tarvitaan murtamaan vihdoinkin

tämä perintö, joka kietoo minut harmaisiin

haamujen varusteisiin? Etsin sydäntäni ja löydän

Kimmerian, Pimeyden ja Yön maan.

(Cimmeria, kirjoitettu 1932, julkaistu 1965.)

#REHoward #RobertEHoward #Fantasiarunous #Kimmeria #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous