LUMEN TULI

Clark Ashton Smith(1893-1961)

Lumen kalpea tuli oli sytyttänyt iltahämärän minulle:

Harhaillen mieli puolittain keskittyneenä

en ollut ajatellut metsää niin läheiseksi -

raskaana männyistä ja vakavista sypressipuista.

Unta pimeämpi, ja mykkänä arvoituksista

kuin kaukainen kuolema, missä unelmat etsimämme kulutetaan,

niiden kiemurtelevat luolastot syvenivät kun menin

sinne, ja pysähdyin vanhassa odotuksessa.

Lumen kalpea tuli oli sytyttänyt iltahämärän minulle...

Mutta musta tyyneys hallitsi missä kerran tuuli

oli siirtänyt oksia musiikissa, minne tähtien

kimallus saattoi saapua; kaikki oli oudosti sokeaa,

kuin keskiyö tihenemässä keskisen meren alla -

täynnä ajan surmaaman unelman hiljaisuutta.