YÖ VUORELLA
Sumu on noussut mereltä ja kruunannut
rannikon pimeät, kulkemattomat huiput,
joilla vaeltaa ääni, äärimmäisissä kanjoneissa
keskiyön vesistä syvistä ja voimakkaista.
Korkealla jokaisella graniittialttarilla kuolee ääni,
syvä kuin haarniskoidun joukon kulku,
yksinäinen kuin haamun vaellus,
surullinen kuin hukkuneiden huudot.
Vuori ei vaikuta vähempää sieluttomalta olennolta,
vaan pikemmin muinaisen pelon hahmolta,
kaaoksen pimeydessä ja tuulissa
keskellä valtiattomien taivaiden ukkosenjyrinää syntyneeltä -
kyyristyneeltä läsnäololta, suunnattomalta ja ankaralta,
jonka jaloissa mahtavat vedet surevat.
vaan pikemmin muinaisen pelon hahmolta,
kaaoksen pimeydessä ja tuulissa
keskellä valtiattomien taivaiden ukkosenjyrinää syntyneeltä -
kyyristyneeltä läsnäololta, suunnattomalta ja ankaralta,
jonka jaloissa mahtavat vedet surevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti