EPÄSOINTUJA: I

Conrad Aiken(1889-1973)

Musiikki jonka kuulin kanssasi oli enemmän kuin musiikkia.

Ja leipä jonka mursin kanssasi oli enemmän kuin leipää;

nyt kun olen ilman sinua, kaikki on lohdutonta;

kaikki mikä kerran oli niin kaunista on kuollut.

Kätesi kerran koskettivat tätä pöytää ja tätä hopeaa,

ja olen nähnyt sormesi pitämässä tätä lasia.

Nämä esineet eivät muista sinua, rakkaimpani, -

ja silti sinun kosketuksesi niissä ei väisty.

Sillä se oli minun sydämessäni sinä liikuit niiden keskellä,

ja siunasit ne käsilläsi ja silmilläsi;

ja minun sydämessäni ne ovat muistava aina, -

ne tunsivat sinut kerran, oi kaunis ja viisas.