VALLOITTAJAMATO

Edgar Allan Poe(1809-1849)

Katso! On gaala-ilta

   yksinäisten myöhäisten vuosien aikaan!

Enkelijoukko, siivitetty, vaatetettu

   huntuihin, ja kyyneleihin hukutettu,

istuu teatterissa, nähdäkseen

   näytelmän toiveiden ja pelkojen,

orkesterin soittaessa epäsäännöllisesti

   sfäärien musiikkia.

Miimikot, muodossa Jumalan ylhäällä,

   mutisevat ja jupisevat hiljaa,

ja siellä ja täällä lentävät

   vain käsinuket he, jotka tulevat ja menevät

käskystä valtavien muodottomien olentojen

   jotka vaihtavat kulisseja edes ja takaisin,

heiluttaen ulos Kondorin siivistään

   Näkymättömän Murheen!

Tuo kirjava näytelmä - oi, ole varma

   sitä ei unohdeta!

Sen Haamu jahdattuna ainiaan

   toimesta väkijoukon joka tartu siihen ei,

halki ympyrän joka aina palaa

   samaan kohtaan,

ja paljon Hulluutta, ja enemmän Syntiä,

   ja Kauhu sielu juonen.

Mutta näe, keskelle matkinnan mellastuksen 

   ryömivän hahmon tunkeutuvan!

Verenpunainen olento joka kiemurtelee ulos

   näyttämön eristyneisyydestä!

Se kiemurtelee! - se kiemurtelee! - kuolevaisin tuskin

   miimikot sen ruoaksi tulevat,

ja serafit itkevät syöpäläisen torahampaita

   ihmisverellä kyllästettyjä.

Sammuneet - sammuneet ovat valot - sammuneet kaikki!

   Ja, ylle jokaisevan nytkivän hahmon,

esirippu, paariliina,

   tulee alas ryskeellä myrskyn,

kun enkelit, kalpeat ja riutuneet,

   ylös nousten, paljastaen, vahvistavat

että näytelmä on tragedia, "Ihminen,"

  ja sen sankari Valloittajamato.

(The Conqueror Worm, 1843.)

#EdgarAllanPoe #Poe #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennoksia #Suomennos