KAIKU

Christina Rossetti(1830-1894)

Tule luokseni hiljaisuudessa yön;

tule puhuttelevassa hiljaisuudessa unen;

tule kera pehmeiden pyöreiden poskien ja silmien kirkkaiden

kuin auringonvalo virrassa;

tule takaisin kyynelissä,

oi muisti, toivo, rakkaus päättyneiden vuosien.

Oi uni kuinka suloinen, liian suloinen, liian katkeran suloinen,

jonka heräämisen olisi pitänyt olla Paratiisissa,

missä sielut ääriään täynnä rakkautta oleskelevat ja kohtaavat;

missä janoten kaipaavat silmät

katsovat hidasta ovea

joka avautuen, päästäen sisään, päästä ei enää ulos.

Silti tule luokseni unissa, jotta voisin elää

tosi elämäni uudestaan vaikka kylmä kuolemassa:

Tule takaisin luokseni unissa, jotta voisin antaa

sykkeen sykkeestä, hengityksen hengityksestä:

Puhu hiljaa, nojaa matalalle,

kuten kauan sitten, rakkaani, kuinka kauan sitten.