SURIJA

Nikolai Nekrasov(1821-1878)

Sodan kauhuja ja hätää kirjatessani,

kun joku uusi uhri on elämänverensä vuodattanut,

en hänen vaimoaan sääli, en ystäväänsä,

tai sure sankaria joka kuollut on.

Vaimo aikanaan lopettaa menetyksensä suremisen,

parhaat ystävistä ja tovereista unohtavat;

mutta on yksi joka tulee muistamaan hänet

aina hautaansa asti, yhä kostein silmin.

Keskellä mitättömien, tekopyhien elämiemme,

ainoat kyyneleet täysin pyhät ja vilpittömät

jotka olen nähnyt, ovat nuo äitien vuodattamat,

jotka surevat vuoksi lapsiensa, aina rakkaiden.

Lapsiaan jotka verisellä kentällä kaatuivat

he eivät koskaan unohda, vaan surevat heitä kaikki päivänsä,

ovat he kuin itkupajupuu,

joka ei koskaan painuneita oksiaan nosta.

Suomennettu Alice Stone Blackwellin(1857-1950) englanninkielisestä käännöksestä.