James Joyce(1882-1941)
Hän vaeltaa perässä talviauringon,
kehottaen karjaa eteenpäin kylmää punaista tietä,
kutsuen niitä, äänellä jonka ne tietävät,
hän ajaa eläimensä ylle Cabran.
Ääni kertoo niille että koti on lämmin.
Ne ammuvat ja tekevät alkukantaista musiikkia
kavioillaan.
Hän ajaa niitä kukkiva oksa
edessään,
savun kiehkuroidessa niiden otsat.
Moukka, sidosmies lauman,
tänä yönä levittäydy täyteen pituutesi edessä tulen!
Vuodan verta luona mustan virran
vuoksi irtireväistyn oksani!
(Tilly.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti