PIMEYS

George Gordon Byron(1788-1824)

Näin unen, joka ei ollut kokonaan uni.

Kirkas aurinko oli sammunut, ja tähdet

vaelsivat tummina ikuisessa avaruudessa

säteittä, ja reitittä, ja jäinen maa

heilui sokeana ja mustuvana kuuttomassa ilmassa;

aamunkoitto tuli ja meni - ja tuli, ja tuonut ei päivää,

ja ihmiset unohtivat intohimonsa pelossa

tämän heidän autiutensa; ja kaikki sydämet

kylmenivät itsekkääseen rukoukseen valosta:

ja he elivät vartiotulien luona - ja valtaistuimet, 

palatsit kruunattujen kuninkaitten - ja hökkelit

asumukset kaikkien olentojen jotka asustivat,

poltettiin majakoiksi; kaupungit kulutettiin,

ja ihmiset kerääntyivät heidän roihuavien kotiensa ympärille

katsoakseen vielä kerran toisiaan kasvoihin;

onnellisia olivat ne jotka asuivat keskellä

tulivuorten ja niiden vuorisoihtujen:

pelokas toivo oli kaikki mikä sisältyi maailmaan;

metsät sytytettiin tuleen - mutta tunti tunnilta

ne kaatuivat ja hiipuivat - ja rasahtelevat rungot

sammuivat rysähtäen - ja kaikki oli pimeää.

Otsat ihmisten epätoivoisessa valossa

kantoivat ylimaallista muotoa, kun kuin puuskin

leimahdukset putosivat heidän ylleen; jotkut menivät pitkäkseen

ja kätkivät silmänsä ja itkivät; ja jotkut lepuuttivat

leukojaan yhteenpuristetuilla käsillään, ja hymyilivät;

ja toiset riensivät edestakaisin, ja ruokkivat

kuolinpinojaan palavalla, ja katsoivat

mielipuolisella levottomuudella ylös himmeälle taivaalle,

paariliinalle menneen maailman; ja sitten uudestaan

kirouksin syöksivät itsensä alas tomuun,

ja kiristelivät hampaitaan ja ulvoivat; villit linnut kirkuivat

ja, pelästyneinä, räpyttelivät maahan,

ja löivät hyödyttömiä siipiään; villeimmät raakalaiset

tulivat kesyinä ja vapisevina; ja kyykäärmeet matelivat

ja kietoivat itsensä väkijoukon keskellä,

sihisten, mutta pistämättä - ne tapettiin ruoaksi,

ja Sota, joka hetkeksi ei ollut olemassa,

täytti itsensä taas; ateria ostettiin

verellä, ja jokainen täytti itsensä yrmeänä yksinään

ahmien itsekseen hämärässä; yhtään rakkautta ei ollut jäljellä;

koko maailma oli kuin yksi ajatus - ja se oli kuolema

välitön ja kunniaton; ja kipu

nälänhädän ravitsi itseään kaikilla sisälmyksillä - ihmiset

kuolivat, ja heidän luunsa olivat haudattomia kuten heidän lihansa;

niukan vähäiset ahmivat,

jopa koirat hyökkäsivät isäntiensä kimppuun, paitsi yksi

ja hän oli uskollinen ruumiille, ja piti

linnut ja pedot ja nälkiintyneet ihmiset etäällä,

kunnes nälkä vaati heidät, tai kuolleina putoavat

houkuttelivat heidän laihat leukansa; itse etsimättä ruokaa

mutta säälittävällä ja jatkuvalla valituksella

ja nopealla lohduttomalla huudolla, nuollen kättä

joka ei vastannut hyväilyllä - hän kuoli.

Väkijoukko nälkiintyi asteittain, mutta

kaksi suunnattomasta kaupungista selviytyivät,

ja he olivat vihamiehiä: he tapasivat vierellä

alttaritaulun kuolevien kekäleiden

minne oli koottu kasa pyhiä esineitä

epäpyhään käyttöön; he keräsivät kasaan

ja väristen hankasivat kylmillä luurankomaisilla käsillään

kylmiä tuhkia, ja heidän heikko hengityksensä

puhalsi hieman elämää, ja teki tulen

joka oli pilkantekoa; sitten he nostivat ylös

silmänsä sen kirkastuessa, ja katsoivat

toistensa olemusta - näkivät, ja kiljaisivat ja kuolivat -

jopa heidän yhteisestä kauhistuttavuudestaan he kuolivat,

tietämättä kuka oli se jonka otsaan

nälkä oli kirjoittanut Piru. Maailma oli tyhjä,

runsasväkinen ja voimakas oli paakku,

vuodenajaton, kasviton, puuton, ihmisetön, elämää vailla -

kuoleman paakku - sekasorto kovaa savea.

Joet, järvet ja valtameri kaikki olivat liikkumatta,

eikä mikään liikahtanut niiden äänettömissä syvyyksissä;

merimiehettömät laivat lepäsivät mädäten merellä,

ja niiden mastot kaatuivat alas vähä vähältä: kun ne putosivat

ne nukkuivat syvyydessä maininkia nostamatta -

aallot olivat kuolleet; vuorovedet olivat haudassaan,

kuu, niiden valtiatar, oli tuhoutunut aiemmin;

tuulet jähmettyivät seisovassa ilmassa,

ja tuulet tuhoutuivat; Pimeys ei tarvinnut

apua niiltä - hän oli Maailmankaikkeus.

(Darkness, 1816.)

#Byron #GeorgeGordonByron #LordiByron #Käännökset #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runois #Runoutta #Suomennokset #Suomennoksia #Suomennos