John Gray(1866-1934)
Me katsomme nuppua keväällä, kallistaen korvaa
kuullaksemme nuoren lehden sammaltavan tupessa;
laskemme kimaltavat hetket, alla
kesän lepattavan rattaiston varjon;
uurastuksemme varovainen, jottei sieni tai puuska lakastaisi
tai ravistaisi tuoksuvaa, terälehdenarvokasta seppeltä;
kunnes tulee hetki jolloin luovuttaisimme
lehden joka riippuu viimeisenä, kaikista kaikkein kallein.
Oi Elämä, kun ei ole mitään välissä Sinun ristisi
ja vastaanottajan, paitsi Sinun veresi ja kuolettava hikesi,
sitten vajoavat hyvä, paha; voitto, menetys;
hetki tai tekosyy iloitsemiseen tai suremiseen;
putoavat kaikki elämän lehdet vailla katumusta;
oi Tie, oi Totuus, on tarpeeksi elää.
(Via Vita Veritas. The Venture: an Annual of Art and Literature, numero 2, 1905, sivu 62.)
John Gray lähti vaatimattomista oloista Lontoon köyhälistökortteleista, työskenteli metallityöläisenä ja iltaopintojensa ansiosta läpäisi Iso-Britannian ulkoministeriön virkatutkinnon, jonka palveluksessa hän toimi kirjastonhoitajana ennen kääntymystään katolilaisuuteen ja kouluttautumistaan papiksi. Uskonnollisen uran valitsemisen syyksi on selitetty hänen tuttavansa Oscar Wilden oikeudenkäyntiä. Gray vihittiin papiksi vuonna 1901 ja hoiti uskonnollisia virkoja Skotlannissa eläen, ainakin ulkoisesti, platonisessa suhteessa toisen miehen kanssa.
#JohnGray #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #FindeSiècle #Dekadenssi #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti