Viime yönä, oi, eilisyönä, väliin hänen huuliensa ja
minun
siellä laskeutui sinun varjosi, Cynara! henkäyksesi putosi
sielulleni välissä suudelmien ja viinin;
ja olin lohduton ja sairas vanhasta intohimosta,
kyllä, olin lohduton ja kumarsin pääni:
Olen ollut uskollinen sinulle, Cynara! omaan tapaani.
Koko yön vasten sydäntäni tunsin hänen lämpimän sydämensä
siellä laskeutui sinun varjosi, Cynara! henkäyksesi putosi
sielulleni välissä suudelmien ja viinin;
ja olin lohduton ja sairas vanhasta intohimosta,
kyllä, olin lohduton ja kumarsin pääni:
Olen ollut uskollinen sinulle, Cynara! omaan tapaani.
Koko yön vasten sydäntäni tunsin hänen lämpimän sydämensä
lyövän,
läpi yön käsivarsieni sisällä rakkaudessa ja unessa hän
läpi yön käsivarsieni sisällä rakkaudessa ja unessa hän
lepäsi;
varmasti suudelmat hänen ostetun punaisen suunsa olivat
varmasti suudelmat hänen ostetun punaisen suunsa olivat
suloisia;
mutta olin lohduton ja sairas vanhasta intohimosta,
kun heräsin ja huomasin aamun harmaan olevan:
Olen ollut uskollinen sinulle, Cynara! omaan tapaani.
Olen unohtanut paljon, Cynara! mennyt tuulen myötä,
viskaten ruusuja, ruusuja riehakkaasti väkijoukossa,
tanssimassa, saadakseni kalpeat, kadotetut liljasi pois mielestä;
mutta olin lohduton ja sairas vanhasta intohimosta,
kyllä, koko ajan, koska kauan tanssi kesti:
Olen ollut uskollinen sinulle, Cynara! omaan tapaani.
Huusin hullumpaa musiikkia ja vahvempaa viiniä,
mutta kun kestit ovat ohi ja lamput sammuvat,
silloin laskeutuu varjosi, Cynara! yö on sinun;
ja minä olen lohduton ja sairas vanhasta intohimosta,
kyllä, nälkäinen kaipaukseni huulille:
Olen ollut uskollinen, Cynara! omaan tapaani.
mutta olin lohduton ja sairas vanhasta intohimosta,
kun heräsin ja huomasin aamun harmaan olevan:
Olen ollut uskollinen sinulle, Cynara! omaan tapaani.
Olen unohtanut paljon, Cynara! mennyt tuulen myötä,
viskaten ruusuja, ruusuja riehakkaasti väkijoukossa,
tanssimassa, saadakseni kalpeat, kadotetut liljasi pois mielestä;
mutta olin lohduton ja sairas vanhasta intohimosta,
kyllä, koko ajan, koska kauan tanssi kesti:
Olen ollut uskollinen sinulle, Cynara! omaan tapaani.
Huusin hullumpaa musiikkia ja vahvempaa viiniä,
mutta kun kestit ovat ohi ja lamput sammuvat,
silloin laskeutuu varjosi, Cynara! yö on sinun;
ja minä olen lohduton ja sairas vanhasta intohimosta,
kyllä, nälkäinen kaipaukseni huulille:
Olen ollut uskollinen, Cynara! omaan tapaani.
Non Sum Qualis Eram Bonae Sub Regno Cynarae on käännetty teoksesta The Poems and Prose of Ernest Dowson, With a Memoir by Arthur Symons[New York: The Modern Library, i.p.(1919)], kyseisen kirjan sivuilta 27-28. Se julkaistiin alunperin kokoelmassa Verses(1896).
Alkuperäinen latinankielinen otsikko tulee Horatiuksen(65-8 eaa) Oodien neljännen kirjan ensimmäisestä runosta: Intermissa, Venus, diurursus bella moves? Parce precor, precor. Non sum qualis eram bonae sub regno Cinarae. Aadam Leinon(1858-1897) käännöksenä kohta kuuluu: Oi Venus! Herätätkö noita kauan sitten keskeytyneitä sotia vireillensä jälleen? Säästä minua, sitä rukoilen, sitä rukoilen! Minä en enää ole sellainen, jommoinen olin hyvän Cinaran hallitessa. Olen jättänyt kaivatun rakastetun nimen Dowsonin käyttämään muotoon.
Runon toinen säkeistö julkaistaan useimmiten sisennettynä kuten kolme muuta säkeistöä, mutta olen tässä seurannut lähteenä ollutta teosta, koska myös teoksen aiempi versio toiselta kustantajalta, The Poems of Ernest Dowson With a Memoir of Arthur Symons(Lontoo ja New York: John Lane 1909), sivut 27-28, noudattaa samaa, joten kyseessä tuskin on painovirhe.
#ErnestDowson #Dekadenssi #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #FinDeSiècle #Käännöskirjallisuus #Kirjallisuus #Käännösrunot #Käännösrunous #LyyrinenRunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti