ARCTURUS SYKSYLLÄ

Sara Teasdale(1884-1933)

Kun, kultaisessa lokakuun iltahämärässä, näin sinut lähellä laskemista,

   Arcturus, kevään tuoja,

kesäöiden valtias, jättäen meidät nyt syksyllä,

   ilman mitään sääliä lakastumisemme vuoksi;

oi silloin tiesin viimein että oma syksyni oli ylläni,

   tunsin sen veressäni,

rauhattomana kuin hiipuvat virrat jotka muistavat yhä

   musiikin vyörynsä.

Siellä tihenevässä pimeydessä tuulen taivuttama puu ylläni

   vapautti lentoon viimeiset lehtensä -

näin sinun vajoavan ja häviävän, säälimätön Arcturus,

   et jää jakamaan meidän pitenevää yötämme.

(Arcturus in Autumn; The Dark of the Moon, 1926, sivu 77.)

#SaraTeasdale #Teasdale #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous