Mathilde Blind(1841-1896)
Äänet kuiskivien metsien ovat vaiti;
ei mikään harhaava puro juokse pulisten virtaan;
kuin taivaan oma näköisyys, kuvastuneena unessa,
meri kiertyy ympäri jokaisen törröttävän kiven ja kukkulan.
Ei, kuuntele! Mitkä hiljaiset eteeriset harpunäänet sävähdyttävät
yksinäistä lahtea; mitkä kuoroäänet vaikuttavat
leijuvan ympäriinsä ja sulavan kuin vyöryvä vesihöyry
ilmaan hiljaiseen kuin mylly tuulta vailla.
Ei mikään pyhä messuaminen hiljenneissä katedraalien laivoissa
koskaan omannut sellaista epämaallista sopusointua,
kuin nämä salaperäiset soinnut sanoinkuvaamattomat
jotka soivat uurrettujen luolien urkupilleistä,
kaikuen onton vuoren kuoressa,
musiikki ikuisesti kestävän meren.
[Tämä sonetti perustuu ainutkertaiseen kokemukseen joka minulla oli Woodan lahdella Devonin pohjoisosassa. Kurkottaen yli kallionreunan säikähdin kuullessani ääniä kuin harppujen ja viulujken sekoittumassa vaimeisiin urkujen säveliin, ja ihmisääniä kohoamassa musiikin ylle. Vaikutus oli maaginen, ja täytyi olla seurausta aaltojen kovertomien kallioideb aikaansaamasta kaiusta.]
Sea-Music julkaistiin The Savoy -lehden ensimmäisessä numerossa tammikuussa vuonna 1896, sivulla 111, ja sitten Arthur Symonsin(1865-1945) toimittamassa kokoelmassa The Poetical Works of Mathilde Blind(Lontoo: T. Fisher Unwin 1900), sivulla 438.
#MathildeBlind #EnglanninKirjallisuus #EnglantilainenKirjallisuus #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti