RUNO

Thomas Merton(1915-1968)

Katsoen, keskellä rihlattuja oksia, aurinkoa, sankariamme,

(laula, tuuli, myös epäsointuisesti solakoissa puissa)

Ajattelemme valkoisampaa päivää, marmoritemppeleitä

ja kukkuloita, tyttöjämme,

jopa suloisempia taivaita,

Poseidonin hevosia, nousevia meriä,

kaikki vakavia, ja puhtaita, ja viisaampia kuin peilikirkkaat aamut.

Katsoen, keskellä värikkäitä kallioita, merta, onnellista uimariamme,

(laulakaa, tuulet, selkeämmin kreikkalaisella akropoliilla)

Me ajattelemme hukkuvien huutoja ja haarniskan hohdetta,

kun kukkulat, linnoituksemme,

ankarat, liikkumattomat puut,

       (enemmän marmoria kuin marssiva talvi

        joka talvehtii tyytymättömyytemme käytävillä)

tulevat pilvisiksi, komennon vaikeuksissa

Odottaen, keskellä rihlattuja valon temppeleitä, pelastajaamme,

(leikkikää, tuulet, tässä myös mykässä pylväiden kuoressa)

Me ajattelemme valkoisampia pylväikköjä, viisaampaa kaupunkia,

kun vihreät kukkulat, sekasortomme,

palavat oliivipuutarhat,

ovat tehneet maan sokeammaksi kuin savuiset temppelit,

äänekkäämmiksi ja tylymmäksi kuin kuohuava meri.

Odottaen keskellä rihlattuja oksia aurinkoa, sankariamme,

laula, tuuli, myös epäsointuisasti solakoissa puissa!

Poem julkaistiin kokoelmassa Thirty Poems(1944).

#ThomasMerton #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous