Lucilla (Grace E. Tollemache, 1869-1934)
He sanovat että kun väki on haltijoiden lumoama,
ei enää rakkauden ajatuksesta sykähdy povensa,
ei enää kautta murheen voi heitä satuttaa tai vahingoittaa,
kuolevainen verensä juoksee kylmänä kuin vuoripurot;
sillä Luonto ympärille halukkaiden henkiensä kutoo
sellaiset hienovaraiset vaikutukset taivaan ja maan,
että tämä läheinen sukulaisuuden side aivan riistää
sieluiltansa vanhat siteet ihmissynnyn:
Ja kun he tanssivat halki kuunvalon kelluvien jäälauttojen,
johtamina haltijoiden pitkin jotakin yksinäistä laaksoa,
oi! eikö heidän pidä pelkästä epävarmuudesta ikävöidä
tuntea jälleen kerran ystävällisyys ihmisten,
ja sydäntensä nälkäinen yksinäisyys sammuttaa
kodin suloisilla huolilla, tai ylenpalttisilla rakastavaisten vaivoilla.
A Sonnet on käännetty The Green Sheaf -lehden numerosta 4 vuodelta 1903.
Grace Emma Tollemache oli englantilainen suffragetti ja runoilija. Hänen salanimen käyttönsä johtui ehkä siitä, että hänen isänsä oli konservatiivinen poliitikko ja ylähuoneen jäsen paroni Wilbraham Tollemache(1832-1904) ja hänen sedillään oli suuri panimo, joka kantoi suvun nimeä. Tollemache oli julkaissut runokokoelman Songs of Lucilla(1901).
Kuvituksena on englantilaisen William Thomas Hortonin(1864-1919) sonettia varten tekemä työ.
#GraceEmmaTollemache #GraceETollemache #Lucilla #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Kirjallisuutta #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Lyriikkaa #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennoksia #Suomennos

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti