Mosab Abu Toha(1992-)
Yöllä, kotona, me istumme lattialla,
lähellä toisiamme ja
kaukana ikkunoista ja pommien
punaisista valoista. Selkämme pamahtavat vasten seiniä
kun talo tärähtää.
Me tuijotamme toisiemme kasvoihin,
pelokkaina ja silti onnellisena että olimme onnekkaita,
että elämämme säästyivät tällä kertaa.
Seinät heräävät ylös katkonaisesta unestaan.
Kärpäset kerääntyvät ainoan sytytetyn kattolampun ympärille
saadakseen lämpöä kylmässä yössä,
kylmässä paitsi silloin kun ohjukset iskevät
ja kuumentavat talot ja tiet ja puut,
kärventäen viereisen naapuruston.
Aina kun kuulemme pommin
putoavan F-16:sta tai F-35:stä,
elämämme tulevat pakokauhun valtaan. Elämämme jäätyvät
jonnekin väliin, hämmentyneinä
siitä minne suunnata seuraavaksi:
hautausmaalle, sairaalaan,
tai painajaiseen.
Elämämme pitävät tärisevät kätensä
rannekellollaan,
sormet valmiina poistamaan patterit
jos ja kun on tarpeen.
Neljävuotias tyttäreni, Yaffa,
vaaleanpunaisessa mekossaan, kuulee pommin
räjähtävän. Hän hengittää syvään,
peittää suunsa mekkonsa
röyhelöillä.
Yazzan, hänen viisi ja puolivuotias veljensä,
tarttuu unisen vartalonsa lämmittämään vilttiin.
Hän laskee viltin sisarensa ylle.
Voit piiloutua nyt, hän rauhoittaa tätä.
Mitä tulee minuun ja vaimooni, Maramiin, me rukoilemme
että taikaviltti peittäisi kaikki talot
pommeilta ja veisi meidät jonnekin turvalliseen.
#MosabAbuToha #Gaza #GazanKaista #Israel #Käännös #Käännöslyriikka #Länsiranta #Lyriikka #Palestiina #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti