Mitä asioita on haaveilulle kun
aaveen lailla,
liikkuen keskellä korkeiden heinärukojen kasattujen kevyesti,
käyn yksin sänkiselle pellolle,
mistä työläisten äänet ovat hiipuneet äsken,
ja vuorolaulussa iltaruskon
ja nousevan täysikuun, alas istuudun
Haaveilen vastakkaisista valoista hetken,
viimeisen varpusen siivestä; ja rahinasta
tuoksun ja havinan syvyydessä takanani,
joka, hiljentämänä saapumiseni, löytää taas kerran,
tauon jälkeen, soittimensa,
ja kokeilee kerran - kahdesti - ja kolmesti jos olisin
liikkuen keskellä korkeiden heinärukojen kasattujen kevyesti,
käyn yksin sänkiselle pellolle,
mistä työläisten äänet ovat hiipuneet äsken,
ja vuorolaulussa iltaruskon
ja nousevan täysikuun, alas istuudun
ensimmäisen heinärukon täysikuun puolelle
ja kadotan itseni keskelle niin monen samanlaisen.
ja kadotan itseni keskelle niin monen samanlaisen.
Haaveilen vastakkaisista valoista hetken,
varjon estävistä kunnes kuu voittaa;
haaveilen isohaukkakehrääjistä taivasta kansoittavista,
jokainen kaarrellen muita epämääräisellä huudolla,
tai syöksyen pää edellä hurjalla helähdyksellä kaukaa;
ja mykistä tempuista lepakon, joka vaikuttaisi
hämärästi havainneen salaisen paikkani,
vain kadottaakseen sen pyörähdellessänsä,
ja etsiäkseen sitä loputtomasti heikkonäköisellä kiireellä;
jokainen kaarrellen muita epämääräisellä huudolla,
tai syöksyen pää edellä hurjalla helähdyksellä kaukaa;
ja mykistä tempuista lepakon, joka vaikuttaisi
hämärästi havainneen salaisen paikkani,
vain kadottaakseen sen pyörähdellessänsä,
ja etsiäkseen sitä loputtomasti heikkonäköisellä kiireellä;
viimeisen varpusen siivestä; ja rahinasta
tuoksun ja havinan syvyydessä takanani,
joka, hiljentämänä saapumiseni, löytää taas kerran,
tauon jälkeen, soittimensa,
ja kokeilee kerran - kahdesti - ja kolmesti jos olisin
siellä;
ja kuluneesta kirjasta muinaisen kultaisen laulun
jonka toin tänne ei luettavaksi, vaikuttaa, vaan pitää
ja elävöittää tässä kuihtuvan suloisuuden ilmassa;
mutta muistosta yhden poissaolevan eniten,
jolle nämä rivit kun ne ovat tervehtivä
ja kuluneesta kirjasta muinaisen kultaisen laulun
jonka toin tänne ei luettavaksi, vaikuttaa, vaan pitää
ja elävöittää tässä kuihtuvan suloisuuden ilmassa;
mutta muistosta yhden poissaolevan eniten,
jolle nämä rivit kun ne ovat tervehtivä
silmiänsä.
Waiting - Afield at Dusk on suomennettu alunperin vuonna 1913 julkaistusta kokoelmasta A Boy's Will, sen vuoden 1915 yhdysvaltalaisen painoksen sivuilta 29-30.
Runossa on runsaasti ongelmallisia kohtia, joihin olen löytänyt yhdestä lähteestä osittaista valaistusta. Olen esimerkiksi kääntänyt Frostin "rasp" "rahinaksi", mutta se on vain valistumaton arvaus, ja sama pätee kohdan "each circling each" kääntämiseen "jokainen kaarrellen muita". Aivan yhtä hyvin jokainen isohaukkakehrääjä voisi ympäröidä itsensä epämääräisellä huudollansa, ja ne voivat syöksyä "kaukaa" mutta myös kaukana, kuten alkuperäistekstin "afar" mahdollistaa. Kohtia on paljon. Runon voisi kääntää hyvin eri tavalla.
#RobertFrost #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runo #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti