Kun muistan että päivä on
tuleva
tälle meidän rakkaudellemme jättää maa
syntymänsä,
ja jättää jäähyväiset kaikille tavoille
maan
huulin joiden täytyy iäti hiljaa
olla,
silloin hiivin äänettä liikuttavasta
hyräilystä,
ja suljen pois musiikin ja
ilon,
ja arvioin mitä saattaa olla jäljellä
arvokasta
kun sydämet ovat kylmiä ja rakkauden oma
ruumis tunnoton.
Jotakin täytyy olla jota en tiedä
Jotakin täytyy olla jota en tiedä
täällä,
tai tiedän liian hämärästi kautta
rakkaan tunnuskuvan;
jokin kosketus, jokin kauneus, vain
arvaama tämän -
jos Hän joka teki meidät rakastaa, se on
korvaava,
rakastettu, jopa näyn kasvojesi
ja syvän yhteyden
sisimmän suudelmasi.
When I Remember; Collected Poems 1897-1907[Lontoo, Edinburgh ja Dublin: Thomas Nelson & Sons i.p.(1910)], sivut 199-200.
#HenryNewbolt #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti