DULCE ET DECORUM EST

Wilfred Owen(1893-1918)

Taipuneena kaksin kerroin, kuin vanhat kerjäläiset säkkiensä alla,

pihtipolviset, yskien kuin eukot, me kirosimme halki liejun,

kunnes riivaaville valoammuksille käänsimme selkämme

ja kohti kaukaista lepoamme aloimme laahustaa.

Miehet marssivat unessa. Moni oli menettänyt saappaansa

mutta nilkutti eteenpäin, verellä kengitettyinä. Kaikki tulivat rammoiksi; kaikki sokeiksi;

juovuksissa väsymyksestä; kuuroja jopa huhuilulle

väsyneiden, jälkeen jätettyjen viisysien jotka putosivat taakse.

Kaasua! Kaasua! Nopeasti, pojat! - Hapuilun hurmos,

sovittaen kömpelöt kypärät juuri ajoissa;

mutta joku oli silti huutamassa ja kompuroimassa

ja horjumassa kuin mies tulessa tai kalkissa...

Hämärästi, halki usvaisten lasien ja tiheän vihreän valon,

kuin vihreän meren alla, näin hänen hukkuvan.

Kaikissa unissani, avuttoman katseeni edessä,

hän syöksyy minua kohti, korahdellen, tukehtuen, hukkuen.

Jos joissakin tukahduttavissa unissa sinä voisit myös askeltaa

takana rattaiden joille hänet heitimme;

ja nähdä valkoisten silmien vääntelehtivän kasvoillansa,

riippuvilla kasvoillansa, kuin paholaisen pahuuteen kyllästyneen;

jos voisit kuulla, jokaisella tärähdyksellä, veren

tulevan kurluttaen vaahdon turmelemista keuhkoista,

iljettävänä kuin syöpä, kitkeränä kuin märepala

ällöttävien, parantumattomien haavaumien viattomilla kielillä, -

ystäväni, et kertoisi niin suurella innostuksella

lapsille kiihkeinä vuoksi jonkin epätoivoisen kunnian,

vanhaa Valhetta: Dulce et decorum est

pro patria mori.

 

Dulce Et Decorum Est, jonka ensimmäinen luonnos on kirjoitettu elokuussa 1917, on käännetty kokoelmasta The Collected Poems of Wilfred Owen(New York: New Directions i.p., 19. painos, 1. 1963), sen sivulta 55. 

Runon otsikko on lainaus roomalaiselta runoilija Horatiukselta(65-8 eaa), "On suloista ja kunniakasta kuolla isänmaan puolesta." Horatius itseni pakeni upseerina taistelukentältä Filippoin taistelussa 42 eaa, heittäen oman myöhemmän kirjoituksensa mukaan miekkansa ja kilpensä sivuun.

Runon kääntämisessä on lukuisia ongelmia, esimerkiksi Owenin termi "guttering" jonka olen kääntänyt "korahdellen". Joidenkin selitysten mukaan kyseessä voisi olla katuojassa kohisevan veden ääni, toisten mukaan kyseessä voisi olla sammumassa olevan liekin viimeinen lepatus.

Ysiviitonen on saksalaisen haupitsin ammus. Britit kutsuivat näitä raskaita kenttähaupitseja, sFH 13, viisiyksiksi koska niiden piipun sisämitta oli 5,9 tuumaa eli 15 senttimetriä. Tässä ne ampuvat taistelukaasulla täytettyjä ammuksia, taistelukaasun ollessa ehkä tässä ehkä fosgeenin ja kloriinin sekoitus.

#WilfredOwen #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #EnsimmäinenMaailmansota #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset #Sotarunous #Suomennoksia #Suomennos