Tuuli ja peltoviiriäinen
ja iltapäivän aurinko.
Lakkaamalla kyseenalaistamasta aurinkoa
olen tullut valoksi,
linnuksi ja tuuleksi.
Lehteni laulavat.
Olen maa, maa
kaikki nämä valaistuneet olennot
kasvavat sydämestäni.
Korkea, niukka mänty
seisoo kuin alkukirjain ensimmäisen
nimeni kun minulla oli sellainen.
Kun minulla oli henki,
Kun minulla oli henki,
kun olin tulessa
kun tämä laakso oli
tehty raikkaasta ilmasta
lausuit nimeni
nimetessäsi Sinun hiljaisuutesi:
Oi suloinen, järjetön palvonta!
Olen maa, maa
Sydämeni rakkaus
puhkeaa heinänä ja kukkasina.
Olen järvi sinistä ilmaa
jossa oma määrätty paikkani
niitty ja laakso
seisoo heijastettuna.
Olen maa, maa
Ylös ruohosydämestäni
kohoaa peltoviiriäinen.
Nimettömistä rikkaruohoistani
Hänen hupsu palvontansa.
O Sweet Irrational Worship on käännetty tähän kokoelmasta Emblembs of a Season of Fury(New Directions 1963), s. 42-43.
#ThomasMerton #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti