TINTAGELISSA

Sara Teasdale(1884-1933)

Iseult, Iseult, luona pitkien vesireittien,

   talvista kuuta katsellen, kuin kukka valkoinen,

olen muistanut kuinka kerran Tintagelissa

   kuulit Ajan askelluksen tunti jälkeen tunnin.

Luona rintavarustusten ripustettujen yöllä, kun nukkuivat kaikki naisesi

   käännyit kohti Bretagnea, hereillä, yksinäsi,

korkeassa kammiossa hiljentyneessä, paitsi missä valui kynttilä

   hiljaisella kärsivällisellä äänellä veren kivelle.

Kipu tyhjien käsivarsien oli vanha tarina sinulle,

   ja kaikki traagiset sävelet jotka rakkaus soittaa saattaa,

silti et minkään naisen syntyneen kanssa olisit vaihtanut osaasi,

   vaikka oli ollut suurempia kuningattaria jotka olivat iloisia olleet.

[At Tintagil; Dark of the Moon(1926), sivu 20.]

Tintagel, Teasdalen alkuperäistekstissä Tintagil, Cornwallin rannikolla sijaitseva kuningas Arthurin tarustoon Geoffrey Monmouthilaisesta(n. 1090 - 1155) asti yhdistetty paikka. Tintagelin näkyvimmät rauniot liittyvät Saksan kuninkaan ja Cornwallin herttuan Rikhardin(1209-1271), Englannin kuninkaan Henrik III:nnen(1206/07-1272) veljen, rakennuttamaan linnaan, mutta alueelta on viime vuosikymmenien kaivauksissa löydetty keskiajan alussa kukoistaneen, ehkä Cornwallin paikallisiin kuninkaisiin liittyneen ja Välimeren alueen kanssa kauppaa käyneen yhteisön raunioita. Muodossa Tintagil se esiintyy Thomas Maloryn teoksessa Le Morte d'Arthur, painettu William Caxtonin(1422-91) toimesta jo vuonna 1485, jonka versio Iseultin tarinassa tässä lienee kyse.

Iseult eli Isolde oli Cornwallin kuninkaan Markin irlantilainen vaimo, jolla vahingossa rakkausjuoman juotuaan oli traaginen rakkaussuhde Markin sisarenpojan Tristanin kanssa, jonka vaimo oli Iseultin bretagnelainen kaima.

#SaraTeasdale #Käännös #Käännöslyriikka #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltalainenRunous #YhdysvaltainRunous