Dante Gabriel Rossetti(1828-1882)
silti melkein sydämessänsä sen pidättäisi;
hän pohtii, silmänsä polulla
sen minkä hengessäsi ne voivat nähdä.
Sattumalta, "Katso, hän on rauhassa," sanoi;
"Voi! omena huulillensa, - nuoli
joka seuraa sen lyhyttä makeutta sydämeensä, -
vaellus jalkojensa ainaisesti!"
Lyhyen hetken hänen silmäyksensä on tyyni ja häveliäs,
Lyhyen hetken hänen silmäyksensä on tyyni ja häveliäs,
mutta jos hän antaa hedelmän se aiheuttaa lumouksensa,
nuo silmät ovat leimuava kuin fryygialaiselle pojallensa.
Sitten on lintunsa pingottunut kurkku murheen ennustava,
ja kaukaiset merensä valittava kuin yksi vaippa,
ja kautta tumman lehtonsa Troijan valon iskevä.
(Venus Verticordia.)
Runo liittyy Rossettin maalaukseen Venus Verticordia(1864-68, muokattu 1873 tai jälkeen).
Venus Verticordia oli roomalainen jumalatar Venus hyveen ja siveyden ylläpitäjän roolissa.
#DanteGabrielRossetti #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset #Suomennoksia #Suomennos

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti