KUINKA SURULLISIN ASKELIN, OI KUU, SINÄ KIIPEÄT TAIVAITA

Philip Sidney(1554-1586)

Kuinka surullisin askelin, Oi kuu, sinä kiipeät taivaita!

Kuinka äänettömästi, ja kuinka kalpein kasvoin!

Mitä, voiko olla että jopa tuossa taivaallisessa paikassa

tuo kiireinen jousimies kokeilee teräviä nuoliansa?

Varmasti, jos nuo kauan Rakkauteen perehtyneet silmät

voivat arvioida rakkautta, tunnet Rakastavaisten asian;

luen sen muodossasi: riutuva sulokkuutesi,

minulle, joka tunnen samoin, paljastaa tilasi.

Sitten, samanveroisina kumppanuudessa, Oi kuu, kerro minulle,

onko uskollinen rakkaus katsottu siellä vain järjen puutteeksi?

Ovatko kaunottaret siellä yhtä ylpeitä kuin ovat täällä?

Rakastavatko he yli kaiken Rakastettuna olemista, ja silti

niitä Rakastajia ylenkatsovat joita tuo Rakkaus pitää vallassansa? 

Kutsuvatko he "hyveeksi" siellä, kiittämättömyyttä?

(With how sad steps, O moon, thou climb'st the skies!; Astrophel and Stella, kirjoitettu 1582, julkaistu 1591.)

Jousimies on Eros eli Kupido.

Kuvituksena Ubaldo Gandolfin(1728-81) maalaus Selene ja Endymion(n. 1770).

#PhilipSidney #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #EnsimmäinenMaailmansota #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos