Me keinutamme vyöttämättömiä lantioita
ja kirkastuneet ovat silmämme,
sade on huulillamme,
emme palkinnon vuoksi juokse.
Emme tiedä keneen luotamme
tai minne menemme,
mutta juoksemme koska meidän täytyy
halki suuren avaran ilman.
Vedet merien
ovat levottomia kuin myrskyn vuoksi.
Rajuilma riisuu puut
ja jätä ei niitä lämpimiksi.
Taukoaako raastava rajuilma?
Kysyvätkö latvat puiden siltä miksi?
Joten me juoksemme syytä vailla
suuren paljaan taivaan alla.
Sade on huulillamme,
emme palkinnon vuoksi juokse.
Mutta myrsky vettä piiskaa
ja aalto ulvoo taivaalle.
Tuulet nousevat ja iskevät sitä
ja levittävät sitä kuin hiekkaa,
ja me juoksemme koska siitä pidämme
halki laajan kirkkaan maan.
(The Song of the Ungirt Runners; Marlborough and Other Poems, 1916.)
Charles Hamilton Sorley oli skotlantilaissyntyinen, Englannissa suurimman osan elämäänsä viettänyt runoilija, Cambridgen yliopiston moraaliopin professorin poika joka oli koulutettu Marlborough'n yksityiskoulussa. Sorley oli Saksassa vierailulla ensimmäisen maailmansodan syttyessä. Saksalaiset olivat lähellä pelastaa Sorleyn hengen pidätettyään hänet, mutta yhden yön jälkeen he päästivät hänet lähtemään maasta sen sijaan että olisivat internoineet hänet vihollismaan siviilinä. Kotimaahan palattuaan Sorley liittyi Iso-Britannian armeijaan ja kaatui kapteenina Loosin taistelussa lokakuun 13. päivänä 1915, tarkka-ampujan surmaamana.
Juoksijat ovat "vyöttämättömiä" eli heillä ei ole sotilasvöitä.
Kuvituksena on Andre Fremondin(1884-1965) työ vuodelta 1922.
#CharlesHamiltonSorley #CHSorley #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #EnsimmäinenMaailmansota #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #SkotlanninKirjallisuus #SkotlanninRunous #SkotlantilainenKirjallisuus #SkotlantilainenRunous #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti