MUISTORUNO

Sara Teasdale(1884-1933)

Seesteinen vajoaminen, kuin punaisen lehden laskeutuminen

   kun ei ole tuulta eikä metakkaa sateen,

vain syksyinen ilma ja loputon

   lähentyminen kaikkien asioiden maahan jälleen:

Niin olkoon; sirotkoon lumi syvälle ja peittäköön

   kaiken joka oli kerran juovuksissa valosta ja ilmasta;
maa ei ole katuva väsymätöntä rakastajaansa,

   eikä hän heräävä tiedostamaan ettei tämä välitä.

[Epitaph; Dark of the Moon(1926), sivu 28.]

Runon alkuperäistekstissä maa on naispuolinen ("her"), väistynyt vuodenaika, rakastaja, on miespuolinen ("he").

#SaraTeasdale #Käännös #Käännöslyriikka #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltalainenRunous #YhdysvaltainRunous