Vachel Lindsay(1879-1931)
Joskus me muistamme suudelmat,
muistamme rakkaan sydämen hypähdyksen kun ne tulivat:
Emme aina, mutta joskus me muistamme
herttaisuuden, sanattomuuden, hyvän liekehdinnän
naurun ja jäähyväisten.
Tien vierellä
kaukana noista jotka sanoivat "Näkemiin" kirjoitan,
kaukana kaupungin tehtävästäni, laillisesta taakastani.
Aurinko kasvoillani, tuuli olkani vieressä,
virtaavat pilvet, viirit vastasyntyneen yön,
lumoavat minut nyt. Upeudet kasvaen uljaammiksi
tekevät rohkeaksi sydämeni varten jotakin uutta viisasta nautintoa.
Kirjoitan päivän tapahtuman, ja tyydytän janoni,
pysähtyen lähteen luo iloisella mielellä.
Ja nyt tunnen nuo suudelmat suullani,
hänen kaikkein eniten, yhden pienen ystävän mitä herttaisimman.
(By the Spring, at Sunset; The Congo and Other Poems, 1915.)
#VachelLindsay #Kirjallisuus #Lyriikka #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Ru #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti