DOVERIN RANTA

Matthew Arnold(1822-1888)

Tyyni on tänään meri.

Täysi vuorovesi, lepää kuu kauniina

yllä salmen; Ranskan rannikolla valo

kimaltaa ja on poissa; kalliot Englannin seisovat,

kimmeltäen ja suunnattomina, ulkona seesteisellä lahdella.

Tule ikkunaan, suloinen on yöilma!

Vain, pitkästä linjasta roiskeiden

missä meri kohtaa maan kuun valkaiseman,

kuuntele! kuulet raastavan pauhun

kivien jotka aallot vetävät taaksepäin ja sinkoavat,

paluussaan, ylös korkealle rannalle,

alkaen ja päättyen, ja taas alkaen uudestaan,

hitaalla värisevällä tahdilla, ja tuoden

sisään ikuisen surun sävelen.

Sofokles kauan sitten

kuuli sen Egeanmerellä, ja se toi

hänen mieleensä samean luoteen ja vuoksen

ihmisen kurjuuden; me

löydämme myös äänessä ajatuksen,

kuullen sen luona tämän kaukaisen pohjoisen meren.

Uskon Meri

oli kerran, myös, täysi ja ympärillä maan rannan

lepäsi kuin taitokset kirkkaan käärityn liivin.

Mutta nyt vain kuulen

sen alakuloisen, pitkän, vetääntyvän pauhun,

perääntyen, hengitykseen

yötuulen, alas valtavia kolkkoja reunoja

ja maailman alastomia kivikkoja.

Oi, rakas, olkaamme uskollisia

toisillemme! sillä maailma, joka näyttää

lepäävän edessämme kuin unelmien seutu,

niin monimuotoinen, niin kaunis, niin uusi,

ei omaa aidosti enempää iloa, tai rakkautta, tai valoa,

tai varmuutta, tai rauhaa, tai tuskaan apua;

ja me olemme täällä kuin synkällä tasangolla

pyyhkäisemällä hämmentyneiden varoitusten kamppailun ja paon,

missä tietämättömät armeijat ottavat yhteen yöllä.

(Dover Beach, kirjoitettu noin 1851, julkaistu 1867.)

Tämä on muokattu versio aiemmin tekemästäni suomennoksesta.

#MatthewArnold #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenRunous #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos