Matthew Arnold(1822-1888)
Ryömi kapeaan sänkyysi,
ryömi, ja älköön enempää sanottako!
Turha aloituksesi! vankkana seisoo kaikki;
sinun täytyy murtua viimein itse.
Päättyköön pitkä kiista!
Hanhet ovat joutsenia, ja joutsenet hanhia.
Pitäkööt sen kuten haluavat!
Olet väsynyt; parasta olla liikkumatta!
He sinua äänekkäämmin puhuivat, sinulle sihisivät, sinua repivät,
paremmat miehet saman sinua ennen kokivat;
ampuivat kaikuvan laukauksensa ja ohittivat,
kiivaasti hyökkäsivät - ja viimein lannistuivat.
Hyökkää vielä kerran, sitten, ja ole mykkä!
Anna voittajien, kun he tulevat,
kun linnakkeet mielettömyyden kaatuvat,
löytää ruumiisi muurin luota.
(The Last Word, kokoelmasta New Poems, 1867.)
Runon kahdennentoista rivin lopun voisi kääntää myös "ja viimein irtautuivat" (taistelusta) tai "ja viimein murtuivat".
Matthew Arnold paljolti vaikeni runoilijana vuoden 1867 jälkeen, kun hänen maineensa esseistinä ja kriitikkona jatkoi kasvamistaan. On esitetty, että hän olisi tullut ymmärtämään, että hän itse runoilijana ei kyennyt saavuttamaan runoudelle kriitikkona asettamiaan korkeita tavoitteita, ja että tämä olisi siten osaltaan vaikuttanut hänen vaikenemiseensa runoilijana. Hän totesi myös jääneensä johtavien aikalaisrunoilijoiden Robert Browningin(1812-89) ja Alfred Tennysonin(1809-92) varjoon sekä muiden kriitikoiden että lukevan yleisön silmissä.
#MatthewArnold #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenRunous #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti