Marjorie Pickthall(1883-1922)
H. C.:n lähettämä, 1914.
Terävästä suolaisesta suudelmasta
kukka ja murheen oka,
ajalla ei ole tätä enempää, -
lehti.
Taistelun vuosista,
kunniasta ja vääryydestä,
aika antaa kaikille kyynelillemme
laulun.
Onko se tehty tuoksusta,
kudottu ja riimiteltu valosta,
äänestä joka jostakin varjosta
yön hopeoi?
Kun viimeiset varjot kallistuvat
ja päivän oma ruusu on kalpea, -
oi rakkaus, kuolematon toivo, -
hänen satakielensä.
(A Violet Leaf from Keats' Grave; The Selected Poems of Marjorie Pickthall, 1957.)
Runon ongelma on viimeisen säkeistön ensimmäisen rivin "slope" joka voi merkitä tässä kontekstissa muunmuassa "hiipivät", "häipyvät", "laskeutuvat", "jyrkkenevät", "kallistuvat", "syvenevät", "väistyvät" jne.
#MarjoriePickthall #KanadanKirjallisuus #KanadalainenRunous #KanadanRunous #Käännös #Käännöslyriikka #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti