Robert Anderson(1770-1833)
Sanoo kartanonherrame, "Hodge, kerro minulle, nuori paimenurho,
jätätkö laumasi, mökkisi, ja lakeuden,
Lontoossa suuren vaurauden ja kunniat saamaan,
ja kaikki hienot näkymät näkemään?"
"Oi, ei! luvallanne hyvä herrani," sanon minä,
"meille kerrotaan, he jotka kantavat päänsä liian korkealla,
viettävät epämukavat päivät, ja orjantappuroilla usein makaavat;
vaan tyytyväisyys yhä asustaa minussa!"
Sanoo kartanonherramme, "Puetan sinut vaatteisiin hienoihin;
sinä jokaisella oivallisella herkulla kanssani olet illastava;
silkkipukeiset palvelijat ovat ojentava sinulle jokainen kalliin viinin;
ajattele, narri, millainen kunnia se on oleva!"
"Kotona kudotussa takissa, voin hilpeästi lauleskella;
yllä vähäisen ateriani, olen kuninkaan lailla suuri,
ja kun janoinen, lähden kristallilähteelle,
missä tyytyväisyys tyyni minua odottaa!"
Sanoo kartanonherramme, "Rikkaita rouvia olet liehittelevä leikissä,
missä musiikki karkottaa pois jokaisen tylsän huolen;
sitten auringon loistaessa, nuori paimen, tilaisuuutesi käytä;
tule nyt tai et koskaan!" hän lausahti.
"Tanssissa viheriöllä kun aurinko alas menee,
kanssani Phillikseni, en kadehdi noita kaupungissa;
enkä Phillistä jättäisi, ruhtinaan kruunun vuoksi,
sillä tyytyväisyys vartioi häntä ja minua!"
"Mene, ota rouvasi, vaurautesi, viinisi ja näytöksesi!
Huolesta voitko ostaa tunnin levon?
Jokainen naapuri on ystäväni; en mitään vihollisia tunne;
ja hymyilen köyhyydelle."
"On toiveeni asuttaa tuota mökkiä vähäistä,
missä esivanhempani rehellisesti ansaitsivat leipänsä;
ja milloin epäonni painaa kumaraan pääni,
tyytyväisyyteni silloin asustakoon kanssani!"
(Hodge and the Squire.)
Robert Anderson oli työväenluokkainen englantilainen runoilija Carlislesta luoteis-Englannista läheltä Skotlannin rajaa. Hän työskenteli kymmenvuotiaasta lähtien kangasteollisuuden palveluksessa, ja vietti viisi vuotta Lontoossa oppipoikana. Anderson julkaisi esikoisrunokokoelmansa vuonna 1798 ja kirjakielisten runojen lisäksi julkaisi myös kotiseutunsa Cumbrian murteella kirjoitettuja runoja.
Kuvituksena on englantilaisen taidemaalarin John Hazlittin(1766-1837), essseisti William Hazlittin(1778-1830) veljen, nimissä kulkeva runoilijan muotokuva.
#RobertAnderson #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #FinDeSiècle #Käännöskirjallisuus #Kirjallisuus #Käännösrunot #Käännösrunous #LyyrinenRunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti