Edith Wharton(1862-1937)
Kuinka kultaisen kirkkaana auringonvalo hohtaa
kautta pitkän kaistaleen jokikaisloja.
Vesi kieppuu hajaantuvissa uurteissa
kun ympäri kyhmyisen loisto-orapihlajan se kiitää,
sitten tyyneen lampeen raukenee,
missä vesihämähäkit kutovat ja nukkuvat,
ja keltaiset kurjenmiekat viilentävät
juuriansa varjoisassa kosteudessa syvässä.
Kuinka tyyntä se on, kuinka lämmintä ja tyyntä!
Metsä on täynnä lukemattomia ääniä
vähäisistä hyönteisenkurkuista jotka täyttävät
keskipäivän hehkun värisevillä äänillä -
kuinka suloista on maata ja unelmoida
syvällä, syvällä virran ruokkimissa kaisloissa ja heinissä,
ja nähdä pitkin lipuvaa virtaa
lipuvan auringonvalon pysähtyvän ja ohi kulkevan!
(Faun's Song.)
Olen kääntänyt alkuperäistekstin "knotted thorn" "kyhmyiseksi loisto-orapihlajaksi", koska kyseessä on Pohjois-Amerikassa kotoperäinen, vetisilläkin alueilla menestyvä puulaji, ja koska sanan "thorn" monista vaihtoehdoista se on tarpeeksi iso siihen, että se vaikuttaisi joen virtaukseen. Mutta kyseessä voisivat olla vaikkapa "kietoutunut piikkipensas". Muihin ongelmiin kuuluu se, että toisen säkeistön "noises" ja "voices" on jokseenkin pakko kääntää samalla sanalla, "ääniä", koska "myriad noises" ei oikein käänny vaikkapa "rajattomaksi meluksi" kun kyseessä on hyönteisten surina.
Kuvituksena on sveitsiläisen taidemaalarin Arnold Böcklinin(1827-1901) maalaus Fauni viheltää mustarastaalle(Faun einer Amsel zupfeifend, 1864-65).
#EdithWharton #Kirjallisuus #Lyriikka #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti