TAHTOISIN ETTÄ SAATTAISIN UNOHTAA ETTÄ OLEN MINÄ

George Santayana(1863-1952)

Tahtoisin että saattaisin unohtaa että olen minä,

ja murtaa tuon raskaan kahleen joka sitoo minut tiukasti,

jonka ketjut ympärilleni ovat valaneet omat tekoni.

Mikä ruumiin haudassa makaa haudattuna

on rajaton; se on taivaan henki,

valtias tulevaisuuden, menneisyyden vartija,

ja pian täytyy lähteä, tuntemaan viimein itsensä.

Hänen laajassa elämässään elää, kuolisin halukkaasti,

Onnellinen tyhmä eläin, ruokaa janoava,

mutta kutsumatta kärsimystänsä omaksensa;

siunattu enkeli, katsoen kaikkea hyvää,

mutta tietämättä että istuu valtaistuimella;

kurja kuolevainen, pohtien mielialaansa,

ja tuomittu tuntemaan ainoastaan kivistävän sydämensä.

I Would I Might Forget That I am I(1885), tunnettu myös nimellä Sonnet VII, on suomennettu kokoelmasta The Complete Poems of George Santayana; Lewisburg: Bucknell University Press ja Lontoo: Associated University Presses 1979), sivu 94.

Lähdeteos on huonosti toimitettu, se tarvitsisi ilman muuta hakemiston ensimmäisistä riveistä, koska useimmat Santayanan - joka runoilijana vaikuttaa olleen lähinnä vettä matalassa vedessä paikoillaan polkeva, ilman että olisi uinut - elinaikana julkaistuista runoista omasivat vain otsikon tämän runon tyyliin, "Sonnet" ja numero.

#GeorgeSantayana #Kirjallisuus #Käännös #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous