John Keats(1795-1821)
Neljä vuodenaikaa täyttävät vuoden laajuuden;
on neljä vuodenaikaa ihmisen mielessä:
hänellä on elivoimainen Kevät, jolloin mielikuvitus valoisa
ottaa vastaan kaiken kauneuden käsittäen vaivattomasti:
Hänellä on Kesänsä, jolloin nautinnollisesti
Kevään hunajaista märepalaa nuorekkaan ajattelun hän rakastaa
miettiä, ja sellaisen ylvään uneksunnan kautta
on lähinnä taivasta: hiljaiset poukamansa
sielullansa on Syksyssänsä, kun siipensä
hän sulkee kiinni; tyytyväinen siten katsella
usvia joutilaisuudessa - antaa kauniiden asioiden
kuin rajapuro ohi kulkea huomioimatta.
Hänellä on Talvensa myös kalpeiden virhepiirteiden,
tai muuten hän menettäisi kuolevaisen luontonsa.
The Human Seasons -runon ensimmäinen versio on kirjoitettu maaliskuun alussa vuonna 1818 ja runo julkaistiin tässä muodossa vuonna 1819.
Tämän runon ongelma on toiseksi viimeisen rivin loppu, "pale misfeature", jota en saanut käännettyä itseäni tyydyttävällä tavalla, ja jonka laitoin vielä monikkomuotoon, koska yksikkomuodossa se särähti sisäiseen korvaani ja koska runo on karkeasti käännetty riimiin - lukuunottamatta kuudetta riviä, jota ei olisi voinut siihen pakottaa ilman koko rivin uudelleenkirjoittamista - jolla ei ole juuri mitään tekemistä Keatsin sonetin alkuperäisen runomitan kanssa, joka on ABAB CDCD EFEF GG. Mielestäni alkuperäistä runomittaa on mahdoton tavoittaa ilman että käännöksestä tulisi sitä tavoitellessa uusi, Keatsin alkuperäisestä sonetista innoituksensa ottava itsenäinen runo. (Miksi sitten kääntää riimiin ollenkaan? Hyvä kysymys. Koska käännös tuntui luonnollisesti taipuvan riimiin.) Kohdan voisi kääntää myös, ja edelleen huonosti, vaikka "hallavan kielteisen ominaisuuden" jne.
#JohnKeats #Keats #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #RomantiikanRunous #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennokset #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti