LUPAAJAT

Wilfred Owen(1893-1918)

Kun heräsin, säihkyväinen päivä näytti iloiselta;

ilma sanoi: Kulje nopeasti; olet hänet tapaava!

Ja kun kukoistava aurinko oli hyvin aloittanut,

kuulin linnun sanovan: Suloisesti olet häntä tervehtivä!

Aurinko laskeutui vahvana ja uljaana olkapäälleni;

se riippui, se takertui kuin olisi ystäväni käsi.

Linnut lauloivat edessä, kimeästi soittavat huilunsoittajat,

aivan kaupunkiin asti; ja siellä ne lakkasivat hurmaamasta.

Ja siellä vaelsin kunnes keskipäivä pian tuli,

ja soi: Aika on kiirehtimässä hänen kasvoisenaan!

Viekas iltahämärä sanoi: Minä tuon hänet; odota myöhään asti!

Mutta pimeys kuunteli lohduttomana yksinäistä askellustani.

The Promisers on käännetty kokoelmasta The Collected Poems of Wilfred Owen(New York: New Directions i.p., 19. painos, 1. 1963), sivulta 121.

Runon luonnos on kirjoitettu Craiglockhartin upseerien sotilassairaalan paperille. Owen oli hoidettavana Craicklochartissa kesäkuun 26. päivästä vuonna 1917 saman vuoden marraskuun 3. päivään asti. Owenilla oli sotilassairaalassa kirjallinen ja seksuaalinen suhde runoilijatoverinsa Siegfried Sassoonin(1886-1917) kanssa.

Runon ensimmäinen ongelma käännettäessä on ensimmäisen rivin lopun "gay"; tässä on kyseessä homoseksuaalinen rakkausruno, joten jollakin tapaa kaksoismerkitys pitäisi tuoda ilmi, mutta minun mielestäni tätä seksuaalista merkitystä ei voi tuoda käännökseen ottamatta suuria vapauksia.

Runon toinen ongelma suomennettaessa on se, että toisen säkeistön linnut soittavat Owenin, sotilaan, edessä huilumusiikkia kuten marssivien brittisotilaiden edessä kulkevat pikkuhuilunsoittajat. Mutta englannin "fifed" vaatisi taas suomeksi useamman sanan kääntämään tuon sanan koko merkityksen, esimerkiksi "Linnut soittivat pikkuhuilua edessä", mikä taas kuulostaa oudolta suomeksi - ja kyseessä on vain runoilijan mielleyhtymä - ja ei edelläänkään tuo ilmi runouden keskivertolukijalle sitä että kyseessä on vertaus aikansa sotilasmusiikkiin. Jos taas käännän "Linnut tekivät musiikkia" tai "Linnut lauloivat pikkuhuilun lailla edessä" on taas vapauksien ottamista alkuperäistekstistä. Joten olen vain laittanut linnut "laulamaan" ja annan lauseen jälkiosan selittää sen, mikä selitettävissä on.

Viimeinen rivi on käännöksen kolmas ongelmakohdista, sillä alkuperäistekstissä se kuuluu "But darkness harked forlorn to my lone pace." Otaksun tavoittaneeni rivin merkityksen, mutta minua kalvaa pienoinen epäilys että olen tehnyt tässä virheen ja että Owen ei käytä sanaa "harked" englannin nykykieliopin mukaisessa merkityksessä. Ehkä pitäisi olla "Mutta pimeys keskittyi lohduttomana yksinäiseen askellukseeni"?

#WilfredOwen #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #EnsimmäinenMaailmansota #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset #Sotarunous #Suomennoksia #Suomennos