RUNO: 1939

Thomas Merton(1915-1968)

Valkoiset, äänettömät tähdet

ohjaavat pyörivää rengastansa,

kurkottavat alas korkeasta pimeästä ilmasta

kuullakseen joutsenmaailman laulavan.

Mutta pitkä, syvä veitsi on sisällä,

(oi katkera, sanaton maa)

kurkku tulee tiukaksi, ääni heiveröiseksi,

veri ei saa mitään uudistumista,

kun yö ahmii päivämme,

kuolema sammuttaa silmämme,

kaupungit kuivuvat ja kuin kielet leimuavat

mutta mikään ääni ei ennusta.

Poem: 1939 on suomennettu kokoelmasta A Man in the Divided Sea(1946), sen sivulta 16.

#ThomasMerton #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous