Ray Bradbury(1920-2012)
Aita jota kävelimme vuosien välissä
tasapainotteli meitä seesteisesti;
se oli paikka puoliksi taivaalla missä
vihreässä lehdessä ja persikan lupauksessa
ojentaisimme kätemme koskettamaan ja lähes kosketimme tuota valhetta,
tuota sinistä joka ei ollut sininen oikeasti.
Jos voisimme ylettää ja koskettaa, sanoimme,
se opettaisi meidät, jotenkin, ettemme olisi koskaan kuollut.
Me kaipasimme ja lähes kosketimme tuota ainetta;
ylettymisemme ei ollut koskaan aivan tarpeeksi.
Joten, Thomas, olemme kuolemaan tuomittuja.
Oi, Tom, kuten olen usein sanonut,
kuten sanoit olemme molemmat niin lyhyitä sängyssä.
Jos vain olisimme pidempiä olleet
ja koskettaneet Jumalan hihansuita, Hänen lahjettansa,
meidän ei tarvitsisi nukkua pois ja mennä heidän kanssaan
jotka ovat menneet aiemmin,
miljardi enemmän tai vähemmän miljoona poikaa tai enemmän
jotka, lyhyitä kuten me, seisoivat niin pitkinä kuin kykenivät seisomaan
ja toivoivat täten ojentumalla pitää maansa
kotinsa, kotilietensä, lihansa ja sielunsa.
Mutta he, kuten me, seisoivat kuopassa.
Oi, Thomas, onko Rotu kerran seisova oikein pitkänä
halki Tyhjyyden, halki Maailmankaikkeuden ja kaiken?
Ja, mitattuna rakettitulena,
viimein laittava Aadamin sormen eteenpäin
kuten Sikstuksen katossa,
ja Jumalan suuri käsi tulee alas toista tietä
mittaamaan ihmisen ja löytämään hänet Hyväksi
ja Lahjoittaa hänelle Ikuisen Päivän?
Työskentelen sen eteen.
Lyhyt mies, Suuri unelma. Lähetän rakettini eteenpäin
välissä korvieni,
toivoen tuuma Tahtoa on vuosien naulan arvoinen.
Kaivaten kuulla äänen huutavan takaisin pitkin kosmista kävelykatua:
Olemme saavuttaneet Alfa Centaurin!
Olemme pitkiä, Oi Jumala, olemme pitkiä!
If Only We Had Taller Been on käännetty kokoelmasta I Live By the Invisible: New and Selected Poems(Cliffs of Moher: Salmonpoetry 2002), sen sivuilta 41-42, ja se on muokattu versio runon aiemmasta, lyhyemmästä versiosta.
Bradbury luki sen ääneen sen lyhyemmän version Jet Propulsion Laboratoryssa keskustelussa Carl Saganin(1934-1996) ja Arthur C. Clarken(1917-2008) kanssa päivää ennen kuin Mariner 9 -luotain asettautui Marsin kiertoradalle. Identtiset Mariner 8 ja Mariner 9 luotaimet laukaistiin Nasan ensimmäisinä luotaimina joiden tarkoitus oli asettautua Marsin kiertoradalle. Toukokuun 9. päivänä vuonna 1971 tapahtunut Mariner 8:n laukaisu epäonnistui ja luotain tuhoutui Maan ilmakehässä Karibianmeren yllä, mutta toukokuun 30. päivänä laukaistusta Mariner 9:stä tuli marraskuun 14. päivänä vuonna 1971 ensimmäinen Marsin kiertoradalle asettunut luotain. Mariner 9 paljasti Marsissa maankaltaisia pinnanmuotoja, Nasan aiemmin ohilentoja tehneiden Mars-luotainten paljastettua enemmän Kuuta muistuttavia pinnanmuotoja kuten kraattereita. Mariner 9 paljasti muunmuassa Tharsiksen suuret tulivuoret, mukaan lukien aurinkokunnan korkeimman vuoren Olympos Monsin ja luotaimen mukaan nimetyn Valles Marineriksen kanjonin, joka on yli 3000 kilometriä pitkä ja kuusi kilometriä syvä. Kun yhteys luotaimeen katkesi lokakuun 27. päivänä vuonna 1972, se oli ottanut yli 7000 valokuvaa ja kartoittanut 85 prosenttia punaisen planeetan pinta-alasta.
Olen kääntänyt alkuperäistekstin "pound" sanalla "naula", koska oletan, että yhdysvaltalaiselle Bradburylle "pound" on tässä painomitta, mikä sopisi mielestäni kontekstiin, koska sitä edeltävä "inch"("tuuma") on pituusmitta, vaikka tämä versio onkin julkaistu irlantilaisen kustantamon julkaisemassa runokokoelmassa.
Kuka on Thomas? Mahdollisesti Ray Bradburyn pikkuveli Leonard Spaulding Bradbury(1916-2004), joka oli esikuva "Voikukkaviiniä"(Dandelion Wine, 1957) romaanin Tom Spauldingille. Tai ehkä yhdysvaltalainen kirjailija Thomas Wolfe(1900-38), jota Bradbury piti yhtenä kirjallisista malleistaan.
#RayBradbury #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti