RUNOUDEN TULEVAISUUDESTA

Austin Dobson(1840-1921)

Tulevaisuuden runonlaulajat! te jotka tulette

harppovassa marssissa, ja rummunpärinässä,

mikä on oleva uusin haasteenne

proosaan sidotulle yhteisöllemme?

Mitä taikaa olette löytävä liikahduttamaan

velttoa ja joutilasta kuuntelijaa?

Onko se oleva uskaliasta ja dramaattista?

Onko se oleva avoimen demokraattista?

En tiedä. Pois olkoon minusta

tummentaa tummaa tulevaisuutta;

vielä vähemmän tehdä enemmän hämmentäväksi

viimeinen aivoitus, tai seuraava.

Jätettäköön Pindoksen kukkula noille jotka kallistuvat,

kuvainraastajaksi tai anarkistiksi -

olkoon niin. "Ne jotka ovat rikkovat ovat maksava."

Minä seison muinaisella polulla.

Pidän sitä varmana asiana,

että, silosäe tai riimitetty, laulun täytyy laulaa;

ja enemmän, että mikä on hyvää runoudelle,

ei pidä, riimin iskulla, tulla huonommaksi.

Uskon että niiden jotka työskentelevät riimeissä

täytyy ottaa aikansa näkökulma -

mutta ei saavuttakseen yleisön korva,

kuin huijari tai saarnaaja;

että vanhat nuotit ovat uudet vielä,

jos muusikon kosketus on tosi -

eikä voi käsi joka taitaa ammattinsa

aikaansaada latteaa ja jokapäiväistä;

että ensimmäinen aiheesi on Ihmiselämä,

sen toivot ja pelot, sen rakkaus ja kiista -

aihe jota mitään tapa ei voi häpäistä,

tavallinen, mutta ei koskaan tavanomainen;

sillä tämä, takana kaiken epäilyksen on selkeää:

Totuus joka miellytti on uudelleen miellyttävä,

ja liikuttava ihmisiä kuin menneinä vuosina

kun Hektorin vaimo hymyili läpi kyyneltensä.

On the Future of Poetry, kirjoitettu vuonna 1913 ja julkaistu vuonna 1914, on suomennettu kokoelmasta The Collected Poems of Austin Dobson(Oxford University Press 1923), sivut 460-461.

Henry Austin Dobson oli omana aikanaan varsin kuuluisa englantilainen kirjailija ja virkamies, joka on nykyisin kohtalaisen unohdettu ja tämä runo ehkä valaisee hieman miksi. Hänen australialainen pojantyttärensä Rosemary Dobson(1920-2012) oli ellei merkittävämpi, niin ainakin parempi runoilijana. Käytetty lähde ei nimestään huolimatta sisällä kaikkia Dobsonin runoja.

Pindoksen kukkula ei viittaa nykyisin Pindoksen vuoristona tunnettuun vuorijonoon, joka alkaa Albanian ja Pohjois-Makedonian vastaiselta rajalta luoteis-Kreikassa ja ulottuu etelässä lähelle Peleponnesosta. Sen korkein kohta kohoaa 2637 metriin. Sen sijaan Dobsonilla se viittaa myyttiseen Pindoksen vuoreen, jota ei oikeassa maailmassa ole olemassa, ja jolla olisi asunut yksi tai useampia muinaisen Kreikan taruston muusista. Tässä jälkimmäisessä muodossa se esiintyy harvakseltaan englantilaisessa runoudessa 1700-luvulla, esimerkiksi Charles Emilyn(1734-62) runossa The Praises of Isis: A Poem ja Mary Alcockin(n. 1741-98) runossa The Air Balloon, ja Dobsonin omalla aikakaudella Iso-Britanniassa Pindoksen uskottiin olevan "korkea vuori Thessaliassa, Makedonian ja Epeiroksen rajoilla, muusien asuinpaikka, nyt Mezzara", kuten Oxfordin yliopiston vuonna 1879 julkaisema A Latin Dictionary sen määrittelee. (Mikä kertoo jotakin ajan maantiedon puutteista.) Eli Dobson katsoo olevansa pitkän, taaksepäin katsovan runoperinteen edustaja, eikä uutta luova.

#AustinDobson #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännöksiä Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Lyriikkaa #Lyriikkaa Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennoksia #Runosuomennos Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous #Runoutta #Runosuomennokset Runosuomennokset Suomennoksia #Suomennoksia #Suomennos Suomennos