MAALISKUU

Edward Thomas(1878-1917)

Nyt tiedän kevään saapuvan uudestaan,

ehkä huomenna: kuinka tahansa myöhässä minulla on kärsivällisyyttä

jälkeen tämän yön seuraten moista päivää.

Kun ohimoni yhä särkivät kylmästä palosta

rakeiden ja tuulen, ja yhä esikot

rakeiden repimät olivat siihen peittyneinä,

aurinko täytti maan ja taivaan sellaisella valolla

ja hellyydellä, lähes lämmöllä, missä rakeet

     pisaroivat,

kuin mahtava aurinko olisi itkenyt ilonkyyneliä.

Mutta oli liian myöhäistä lämmölle. Auringonlasku kasasi

vuoria lumen ja jään vuorille

     lännessä:

Jonnekin niiden kätköihin katosi tuuli,

ja silti oli kylmää, ja vaikka tiesin että

     kevät

tulisi uudestaan, tiesin ettei se ollut saapunut,

että se oli eksyneenä myös noilla koleilla vuorilla.

Mitä laulurastaat tiesivät? Sade, lumi, rakeet,

olivat pitänneet ne hiljaisina kuin esikot.

Niillä oli vain tunti  laulaa. Oksilla ne

     lauloivat,

porteilla, maassa; ne lauloivat

vaihtaessaan istumapaikkaansa

ja niiden kamppailessa, jos ne muistivat

     kamppailla:

Niin innokkaita ne olivat ahtamaan tuohon tuntiin

laulun vastahakoisen aarteensa ennen kuin kuu

kasvoi pilviä kirkkaammaksi. Siten ei ollut

     aikaa

pelkästään laulamiselle. Jotta kykenisivät pitämään hiljaisuuden poissa

ja yön, ne eivät välittäneet mitä lauloivat tai

     kirkuivat;

oliko se käheä tai suloinen tai hurja tai pehmeä;

ja minulle kaikki oli suloista: ne eivät kyenneet tekemään mitään väärin.

Jotakin ne tiesivät - minä myös, niiden laulaessa

ja jälkeenpäin. Ei ennen kuin yöllä oli puolet tähdistänsä

ja ei lainkaan pilveä, olin tietoinen hiljaisuudesta

värjäämänä kaiken tuon tunnin laulujen, hiljaisuuden

sanomassa kevään palaavan, ehkä huomenna.

March, kirjoitettu vuonna 1915, julkaistiin runokokoelmassa Last Poems(Lontoo: Selwyn & Blount 1918), jonka sivuilta 35-36 se on tähän käännetty.

Kuvituksena on englantilaisen taidemaalarin John William Inchboldin(1830-88) maalaus Tutkielma, maaliskuussa(A Study, in March) vuodelta 1855.

#EdwardThomas #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

THE IMPRINT OF A BIRD'S FOOT ON THE SNOW

Viljo Kajava(1909-1998)

The imprint of a bird's foot on the snow:

white hieroglyph

which the wind with fingers reads

before the mistress of the night

sits upon it.

(Linnunjalan jälki lumella; Ruusuja lunta, 1966, sivu 54.)

#ViljoKajava #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

LIFE

Juhani Siljo(1888-1918)

A moment of play with the toys of a dream,

illuminations, courting

under the sky of summer.

Clamour of mirth - ecstacy of pain,

the heavy wail of distress, hot

in the night of the killing fall.

Noise, hustle with expressions serious.

- Comes death breaking everything.

(Elämä; Kuin tuulet toukokuun, 1985, sivu 27.)

#ViljoKajava #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

THERE WILL COME AN HOUR

Viljo Kajava(1909-1998)

There will come an hour

when under our steps

there is no shore.

There will come an hour

when our boat is gone.

There will come an hour

when we ask from each other

are the wisps of clouds

morning or evening clouds

over a listening water.

(On koittava hetki; Ruusuja lunta, 1966, sivu 36.)

#ViljoKajava #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

O GAZE AT THE REFLECTION OF THE MEADOW

Viljo Kajava(1909-1998)

O gaze at the reflection of the meadow

sloshing in the colours of the grass at the cove of the bay

as the undulatingly abundant earth

washes in the shore water her great motherly breasts.

(Oi katso niityn kuvajaista; Ruusuja lunta, 1966, sivu 19.)

#ViljoKajava #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

I IMAGINE AROUND YOU ROSES

Viljo Kajava(1909-1998)

I imagine around you roses

your hand touches my head's snow.

(Kuvittelen ympärillesi ruusuja; Ruusuja lunta, 1966, sivu 27.)

#ViljoKajava #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

YOU LAMENTED THE SHORTNESS OF LIFE

Viljo Kajava(1909-1998)

You lamented the shortness of life

and your skirt grew up to your ankles

until I laughed

your clothes off from you.

(Murehdit elämän lyhyyttä; Ruusuja lunta, 1966, sivu 14.)

#ViljoKajava #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

FROST ON THE GRASS

Viljo Kajava(1909-1998)

Frost on the grass

so tightly bright

that it chimes.

(Kuura ruohikossa; Ruusuja lunta, 1966, sivu 15.)

#ViljoKajava #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

I STAYED UP AT NIGHT

Viljo Kajava(1909-1998)

I stayed up at night because I was thinking about you.

From my window I saw

that the stars stayed up also.

(Valvoin yöllä koska ajattelin sinua; Ruusuja lunta, 1966, sivu 44.)

#ViljoKajava #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

MAATILALLA

R. S. Thomas(1913-2000)

Oli Dai Puw. Hän oli kelvoton.

He laittoivat hänet pelloille leikkaamaan nauriita,

ja ottivat veitsen häneltä, kun hän tuli kotiin

myöhäisenä iltana kera virnistyksen

kuin veitsen viilto kasvoillansa.

Oli Llew Puw, ja hän oli kelvoton.

Joka ilta kynnön jälkeen

isolla traktorilla hän istuisi tuolissaan

ja tuijottaisi kietoutuneeseen tulisijapuutarhaan,

avaten hitaat huulensa kuin etana.

Oli Huw Puw, myös. Mitä olen sanova?

Olen kuullut hänen viheltävän pensasaidoissa

yhä ja yhä, kuin talvi

ei koskaan jättäisi noita peltoja,

ja kaikki puut olisivat epämuodostuneita.

Ja viimein oli myös tyttö:

Kaunotar alla jonkin pedon taian.

Hänen kalpeat kasvonsa olivat lyhty

jolla he lukivat elämän tummasta kirjasta

kimeän lauseen: Jumala on rakkaus.

(On the Farm; The Bread of Truth, 1963.)

#RSThomas #RonaldStuartThomas #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runoja #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #Wales #WalesiläinenKirjallisuus #WalesiläinenRunous #WalesinKirjallisuus #WalesinRunous

ODALISKI TUOLIN KANSSA

R. S. Thomas(1913-2000)

Hän on valtiatar

ristiriitojensa,

odaliski joka

ei ole ostettavissa.

Shakkilauta edellyttää

sinun täytyy pelata kanssansa

hänen omassa pelissänsä

jos tahdot hänet paritella.

(Odalisque with a Chair; Too Brave to Dream: Encounters with Modern Art, 2016.)

Runon ongelma on sen viimeinen, kaksimielinen sana "mated", jonka voi kääntää joko shakkipelin termillä "shakkimatti", "matittaa" tai kuten olen tehnyt. Englanninkielinen sana sisältää molemmat merkitykset, joita molempia runoilija, walesiläinen anglikaaninen pappi, selvästi tarkoittaa, ja olen valinnut kahdesta merkityksestä selkeämmän.

Kuvituksena on runon aihe, ranskalaisen taidemaalarin Henry Matissen(1869-1954) maalaus Odaliski turkkilaisen tuolin kanssa(Odalisque avec une chaise turque, 1928).

#RSThomas #RonaldStuartThomas #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runoja #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #Wales #WalesiläinenKirjallisuus #WalesiläinenRunous #WalesinKirjallisuus #WalesinRunous

LIKE BLACK AND WHITE -

Eino Leino(1878-1926)

Like black and white butterflies

over flowers together flutter,

so together mirth and sorrow

cradle my spirit's slumber.

Like together night and day

frolic on the clouds of a summer eve,

so the morning and evening of my happiness

empurple the hems of my day.

Like the maidens of death and life

in the gold of an autumn moon play,

so autumn in the night of my soul

already swift spring's flowers devours.

(Kuin musta ja valkea - ; Yökehrääjä, 1897.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

LEDA

Gertrud Kolmar(1894-1943)

Ikkunani on avautunut pimeyteen,

ja sieluni sen myötä.

Näen tähtien seppeleen kerubien muodostaman

ja odotan joutsenta.

Yötuuli vaeltaa petini ja tuolini ympärillä,

hipaisten vasten värisevää pukuani

ja hyväillen kättäni kylmällä sormella;

jalkani on paljas ja viileä.

En tunnistanut päivää joka oli juuri valjennut,

enkä aamua enkä iltaa.

Kävelin huoneiden halki. Silti olemukseni seisoi liikkumatta

ja kutsui yötä ja sinua.

Kutsun sinua. Suren sinua hiljaisuudessa.

Kaipaan sinua. Enkä uskalla huutaa.

Muuten, uteliaisuus, ihmetys, ja kiukku syöksyisivät sisään;

nyt kaikkialla ympärillä, se uinuu.

Missä on lampi jolla kalpeat ruusut kukkivat?

Missä syvyys kimmeltää kun kauhot ylös hopeaa,

kuunvalaiseman pisaran jota siemaiset,

kuiskaa kyyhkynsininen tuuli?

Tuo kantaa onneni hohtavan kivun,

ylväs kaulasi vääntää ja vajoaa...

Oi hetki, jolloin lentosi, kimaltaen kuin lumi,

iskee vasten mustaa taivasta!

Oi hetki, jolloin laskeudut kiireellä,

pehmeän untuvan asettuessa rinnoilleni,

kun, ympärille rakkauden joka vapisten antaa itsensä sinulle,

suljet puhtaat siipesi!

Oi tule. Oi tule. Maljani on avoinna

ja, raskaana nöyryydestä ja tuoksusta,

kylpee, kukkien talvenselkeässä ilmassa

ja odottaa joutsenta.

(Leda.)

Gertrud Kolmar oli saksalainen, juutalaiset sukujuuret omannut kirjailija. Hänet murhattiin Auschwitzin keskitysleirillä maaliskuussa vuonna 1943, noin kuukausi isänsä jälkeen. Filosofi Walter Benjamin(1891-1940) oli hänen serkkunsa.

Kuvituksena on ranskalaisen taidemaalarin Odilon Redonin(1840-1916) työ Leda ja joutsen(Léda et le cygne, 1875).

#GertrudKolmar Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännöksiä Käännös #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset Runosuomennokset #Saksa #SaksalainenKirjallisuus #SaksalainenRunous #SaksanKirjallisuus #SaksanRunous #Suomennoksia #Suomennoksia #Suomennos #Suomennos

LEDALLE

Anna Louisa Karsch(1722-1791)

Toit hänet alas Olympokselta,

   oi Leda! Vuoksesi,

ukkosen jumala pitää liljanvalkoista höyhenpeitettä,

   hän joka muuten heiluttaa nuijiaan ympäriinsä.

Hän erottaa pilvet; siipensä erottavat

   eetterin ja säteet auringon,

hän saapuu, ja silmiesi katse palaa,

   kasvosi kukkivat laakson lailla.

Povesi paisuu kuin pienet, lumihiutaleiset kukkulat

   kun Pohjantuuli puhaltaa peltojen halki

ja jokainen virta on muuttunut peiliksi,

   ja kuolleet lehdet lahoavat.

Hymyilet herkästi kaiverretuilla huulillasi

   joutsenelle, joka nostaa kaulansa

ja himokkaasti kurkottaa nokallansa  

   kohti valkoista alabasteritörmää.

Hänen mulperinmarjanväriset silmänsä puhuvat rakkaudesta,

   kosinnan täydestä voimasta,

sisäisen kuohunnan ovelasti kätkettyjen himojen

   joutsen paljastaa liehittelyn kautta.

Hän tahtoo suudella sinua, siunattu kuolevainen!

   Kadehdittava Leda! Sinua

syleilee molemmilla siivillä hurmioitunut,

   intohimoinen jumala, ja hän kaipaa

suloista juopumusta rakastajien maassa,

   ja tuntee Kupidon mahtavimman nuolen,

ja juo, elein suloisesti nauravin,

   viimeisen osan rakkauden meden.

(An die Leda; Gedichte, 1792.)

Kuvituksena on italialaisen taiteilijan Marcantonio Raimondin(viimeistään 1482 - aikaisintaan 1527, viimeistään 1534) työ Leda ja joutsen(noin 1500-05).

#AnnaLouisaKarsch Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännöksiä Käännös #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset Runosuomennokset #Saksa #SaksalainenKirjallisuus #SaksalainenRunous #SaksanKirjallisuus #SaksanRunous #Suomennoksia #Suomennoksia #Suomennos #Suomennos

MAAILMOIDEN KESKELLÄ

Innokenti Annenski(1855-1909)

Maailmoiden keskellä, tähtien kimmellyksessä,

toistan nimeä yhden Tähden,

ei koska rakastan Häntä,

vaan koska riudun toisten seurassa.

Ja jos epäily painaa minua raskaana,

etsin vastausta yksin Häneltä,

ei koska Hän tuo valon,

vaan koska kansssansa ei ole valolle tarvetta.

Tsarskoje Selo

Huhtikuun 3., 1909

СРЕДИ МИРОВ on suomennettu A. S. Klinen ja Yevgeny Bonverin englanninkielisten käännösten, molemmat nimeltään Among the Worlds, pohjalta.

A SONG ABOUT HAPPINESS

Eino Leino(1878-1926)

Who has happiness, should happiness hide,

who has a treasure, should the treasure cover,

and be glad of their happiness

and rich of their mirth only alone.

Happiness doesn't survive the gaze of people.

Who possesses happiness, should go into wilderness

and live there quietly, quietly only

and silently rejoice of their happiness. 

(Laulu onnesta; Hiihtäjän virsiä, 1900.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

PATH OF THE WOOD I WALK

Eino Leino(1878-1926)

Path of the wood I walk

in my thoughts on a summer evening

and from joy my breast is swelling

and I sing, sing only.

There in a grove under a fell

peculiar things just,

so gentle, miraculous

under the green twigs.

I fellow only know it,

only me and a certain other

and the grove's amorous warbler

and the fragrant hagberry tree.

(Mä metsän polkua kuljen; Maaliskuun lauluja, 1896.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

APPLE FLOWERS

Eino Leino(1878-1926)

My love flowers like an apple tree

on bright spring nights,

when the crowns of firs are bending

and maidens are dreaming.

Those nights around Whitsun,

those nights are vast and deep

and then if only the wind won't come,

shall good fruits ripen.

O, grant calm now, heaven,

if after you something else give!

O, protect my God strong

now an orphan's apple tree!

(Omenankukat; Sata ja yksi laulua, 1898.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

MIDSUMMER

Eino Leino(1878-1926)

I open my heart fully

and let the day shine,

I want to bath in all the waters

and every berry to taste.

In my mind there is Midsummer

and celebration and the summer solstice,

and even if I weep in the evenings,

then there's a rainbow.

(Juhannus; Sata ja yksi laulua, 1898.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

AT SEPARATION

Eino Leino(1878-1926)

I reminiscence about you:

nightingales are singing

in my dimming night.

You reminiscence about me:

shrikes are flying

to perch upon your head.

We reminiscence on each other:

two beautiful ones in the summer,

summer leaf as the third.

(Erotessa; Talviyö, 1905.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

I SAT AND WEPT

Eino Leino(1878-1926)

I sat and wept

on the edge of my bed,

was reminiscencing again on You.

Why did you abandon me?

Why didn't you tolerate

intolerable me?

I sat and wept

the weeping of my life

in my breast crime and iron.

Won't we join?

Won't we meet?

Merciful lord, help!

(Istuin ja itkin; Leirivalkeat, 1917.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

GOD

Eino Leino(1878-1926)

Beginning of life I searched,

the edge of infinity,

the root of world, of God,

the end of eternity;

now is problem learned:

God is grief.

Sorrow solely greatness creates,

grief the lands changes.

You arrive like a storm-wind,

you leave like the sea;

you reflect eternal stars

in the gloom of evening.

Cottage peaceful you build

in a dark heart,

plant firs on the threshold,

myrtles in the minds of people;

look upon the frolicking of youths

under broad-leaved trees.

(Jumala; Talviyö, 1905.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

YOU I LOVE

Eino Leino(1878-1926)

Oh, if you would know, o girl,

what beautiful worlds

in your young bosom dream,

with your spirit you would cherish those!

But then you can't them recognize.

Likely just fancies, which

of old the longing of my soul made -

oh, wonderful times!

You I love. You loved me not.

What was our will able to do to that?

What can we, poor people,

to the spinners of life's threads?

We can only joyous be

and weep for our dreams.

(Sua Lemmin; Hiihtäjän virsiä, 1900.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

KOLME PENSASTA

William Butler Yeats(1865-1939)

(Tapaus Abbé Michel de Bourdeille'n teoksesta "Historia mei Temporis")

Sanoi leidi kerran rakastajalle,

"Kukaan ei voi luottaa

rakkauteen jolta puuttuu sen oikea ruoka;

ja jos rakkautesi olisi poissa

kuinka voisit laulaa nuo laulut rakkauden?

Minua pitäisi syyttää, nuorukainen."

                   Oi rakkaani, oi rakkaani.

"Pidä älä sytytettyjä kynttilöitä huoneessasi,"

tuo suloinen leidi lausui,

"että keskiyöllä kellon määräten

voin hiipiä vuoteeseesi,

sillä jos näkisin itseni sisään hiipimässä

luulen että minun pitäisi kuolla."

                   Oi rakkaani, oi rakkaani.

"Rakastan miestä salassa,

rakas kamarineito," lausui hän.

"Tiedän että minun täytyy kuolla

jos hän lakkaa minua rakastamasta,

silti mitä saattaisin paitsi kuolla

jos menetän siveyteni?"

                   Oi rakkaani, oi rakkaani.

"Siten sinun täytyy käydä vierellensä

ja antaa hänen uskoa minun olevan siinä.

Ja ehkä olemme kaikki samoja

siellä missä ei ole kynttilöitä,

ja ehkä olemme kaikki samoja

jotka riisumme vartalon paljaaksi."

                   Oi rakkaani, oi rakkaani.

Mutta koirat eivät haukkuneet, ja keskiyöt soivat,

ja halki soinnin hän lausuisi,

"Se oli onnekas ajatukseni,

rakastajani näytti niin iloiselta";

mutta henkäisi huokauksen jos kamarineito

näytti puoliuniselta koko päivän.

                   Oi rakkaani, oi rakkaani.

"Ei, ei toista laulua," lausui mies,

"koska leidini tuli

vuosi sitten ensimmäistä kertaa

keskiyöllä huoneeseeni,

ja minun täytyy maata välissä lakanoiden

kun kello alkaa soimaan."

                    Oi rakkaani, oi rakkaani.

"Naurava, itkevä, pyhä laulu,

irstailulaulu," he sanoivat.

Kuulivatko ihmiset koskaan sellaista laulua?

Ei, mutta tuona päivänä kuulivat.

Ratsastiko koskaan mies kilpaa sellaista?

Ei, ennen kuin hän ratsasti.

                    Oi rakkaani, oi rakkaani.

Mutta kun hevosensa oli laittanut kavionsa

jäniksenkoloon

hän putosi päällensä ja kuoli.

Leidinsä näki sen kaiken

ja lyyhistyi ja kuoli siellä, sillä tämä

rakasti miestä sielullansa.

                    Oi rakkaani, oi rakkaani.

Kamarineito eli kauan, ja otti

heidän hautansa hoitoonsa,

ja sinne kaksi pensasta istutti

jotka kasvettuaan isoiksi

näyttivät versonneen vain yhdestä juuresta.

Niin heidän ruusunsa yhtyivät.

                     Oi rakkaani, oi rakkaani.

Kun hän oli vanha ja kuolemassa,

pappi tuli sinne missä hän oli;

hän teki täyden tunnustuksen.

Kauan pappi katsoi hänen kasvoihinsa

ja oi hän oli hyvä mies

ja ymmärsi hänen tapauksensa.

                     Oi rakkaani, oi rakkaani.

Hän käski heitä viemään ja hautaamaan hänet

leidinsä miehen vierelle,

ja asetti ruusupuun haudallensa,

ja nyt ei kukaan elävä saata,

kun he ovat poimineet ruusun siellä,

tietää missä sen juuret alkoivat.

                     Oi rakkaani, oi rakkaani.

The Three Bushes, kirjoitettu heinäkuussa vuonna 1936, julkaistiin ensin London Mercury -lehdessä tammikuussa vuonna 1937 ja sitten kokoelmassa New Poems(1938). Se on tähän suomennettu runokoelmasta The Collected Poems of W. B. Yeats(Lontoo: Macmillan and Co., 1950), sivuilta 341-343.

Alexander Norman Jeffaresin(1920-2005) teos A Commentary on the Collected Poems of W. B. Yeats(1968) antaa Yeatsin ja Dorothy Wellesley'n(1889-1956) välisen kirjeenvaihdon runosta lisäselityksineen (s. 445-54). Yeats kirjoitti runon Wellesley'n "balladin" pohjalta.

Lähde johon Yeats väitttää runon perustuvan on keksitty eikä sen nimistä kirjailijaa ole myöskään olemassa. Keksityn lähteen innoituksen oletetaan olevan ranskalainen maallikkoapotti ja kirjailija Pierre de Bourdeille(1540-1614).

Kuvituksena on ranskalaisen taidemaalarin Gustave Caillebotten(1848-1894) maalaus Ruusupensas kukassa(Le Rosier Fleuri, 1884-85).

#WBYeats #WilliamButlerYeats #Yeats Irlanti #Irlanti #IrlanninKirjallisuus #IrlanninRunous #IrlantilainenKirjallisuus #IrlantilainenRunous Kirjallisuus #Kirjallisuus Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka Käännösruno #Käännösruno Käännösrunoja #Käännösrunoja Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Maailmankirjallisuus #Maailmankirjallisuus #Nobel #NobelinPalkinto #NobelinKirjallisuudenPalkinto Runo #Runo Runoja #Runoja Runokäännöksiä #Runokäännöksiä Runokäännös #Runokäännös Runosuomennos #Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous Runoutta #Runoutta Suomennoksia #Suomennoksia Suomennos #Suomennos

MEEDIO

William Butler Yeats(1865-1939)

Runoutta, musiikkia, olen rakastanut, ja silti

vuoksi noiden uusien kuolleiden

jotka tulevat sieluuni ja pakenevat

vuoteen hämmennystä,

tai noiden siinneiden tai sikiämättömien

kiertymässä joukossa,

taivutan vartaloni lapioon

tai kourin likaisella kädellä.

Tai noiden siinneiden tai sikiämättömien,

sillä en muistaisi

joitakin jotka ollen sikiämättömiä

eivät ole yksilöllisiä,

vaan matkivat jotakin yhtä tekoa,

muotoillen sen tomusta tai hiekasta,

taivutan vartaloni lapioon

tai kourin likaisella kädellä.

Vanhan aaveen ajatukset ovat salamointi,

seurata on kuolla;

runouden ja musiikin olen karkoittanut,

mutta typeryys

juuren, verson, kukkasen tai saven

ei mitään vaadi.

Taivutan vartaloni lapioon

tai kourin likaisella kädellä.

(The Spirit Medium; New Poems, 1938.)

Alexander Norman Jeffaresin(1920-2005) teoksen A Commentary on the Collected Poems of W. B. Yeats(1968) mukaan (s. 480-81) runo on kirjoitettu englantilaisen runoilijan Dorothy Wellesleyn(1889-1956), innokkaan harrastelijapuutarhurin, maatilalla Sussexin kreivikunnassa Englannissa. Yeats piti avioliittonsa kautta aatelista Wellesley'tä, myöhempää Wellingtonin hertuatarta, suurena runoilijana. Yeats on ollut varsin yksin arviossaan.

Kuvituksena on runoilijan veljen Jack Butler Yeatsin(1871-1957) maalaus Illan puut, Coolen järvi(Evening Trees, Coole Lake, noin 1945-52).

#WBYeats #WilliamButlerYeats #Yeats Irlanti #Irlanti #IrlanninKirjallisuus #IrlanninRunous #IrlantilainenKirjallisuus #IrlantilainenRunous Kirjallisuus #Kirjallisuus Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka Käännösruno #Käännösruno Käännösrunoja #Käännösrunoja Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Maailmankirjallisuus #Maailmankirjallisuus #Nobel #NobelinPalkinto #NobelinKirjallisuudenPalkinto Runo #Runo Runoja #Runoja Runokäännöksiä #Runokäännöksiä Runokäännös #Runokäännös Runosuomennos #Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous Runoutta #Runoutta Suomennoksia #Suomennoksia Suomennos #Suomennos

POISSAOLO

Mary Wollstonecraft Shelley

(1797—1851)

Oi! hän on poissa - ja minä yksinäni! -

kuinka pimeältä ja ankealta näyttää aika!

Täten, kun ilahduttava aurinko on alhaalla,

yö kiirehtää Intian seudun ylle.

Eikö ole yhtään tähteä ilahduttamaan tätä yötä?

Ei rauhoittavaa iltahämärää povelle?

Kyllä, Muisti vuodattaa keijukaisvalonsa,

miellyttävän kuin auringonlaskun kultainen länsi -

ja toivo aamunkoiton - oi! paljon kirkkaampi

kuin pilvet jotka palavat idässä;

tervetulleempi kuin aamutähti

on rakkaampi ajatus - hän on palaava!

(Absence, 1830.)

Kuvituksena on irlantilaisen taidemaalarin Richard Rothwellin(1800-1868) maalaama Mary Wollstonecraft Shelley'n muotokuva, joka on maalattu noin vuosina 1840-43.

#MaryShelley #MaryWollstonecraftShelley #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännöslyriikkaa #Käännösruno #Käännösrunous #Käännösrunoutta #Lyriikka #Lyriikkaa #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennokset #Suomennoksia #Suomennos