Edward Thomas(1878-1917)
Kun yön ukkonen kauas oli jymissyt
tulisella päivällä oli jyvä suloinen kylmyydestä,
ja täydellisessä sinessä pilvet avautuivat,
kuin ensimmäiset jumalat ennen kuin ne tekivät maailman
ja kurjuuden, uiden myrskyttömässä meressä
kauneudessa ja jumalaisessa hilpeydessä.
Tasainen valkoinen tyhjä tie oli siroteltu keveästi
lehdin - orjanlaakerin syksy lankeaa kesäkuussa -
ja kuusenkävyin seisomassa jäykkinä kuumuudessa.
Myllyn juuren vesi syöksyi valkoisena ja kirkkaana
heittelehtivine kristalleine, onnellisempana kuin mikä joukko tahansa
lasten purkautumassa koulusta äänekkäinä.
Ja pienissä tiheiköissä joissa nukkuja
ainaisesti saattaisi maata hävinneenä, pensaskerttu
ja niittykerttu lauloivat lakkaamatta;
kun niiden yllä kimeästi kirkui hurjassa riemussa
tervapääsky siivin ja pyrstöin terävin ja kapein
kuin jousi olisi lentänyt pois nuolen kanssa.
Vain tuoksu ruotsinköynnöskuusaman ja heinän juuri niitetyn
matkasi pitkin tietä. Niityllä alas viettävällä,
puiston kaltaisesti, sinne missä sen pajut puron näyttivät,
heinäntekijät lepäsivät. Heinäharava lepäsi hylättynä
auringossa; ja pitkät kärryt seisoivat
ilman valjakkoaan, näytti ettei se koskaan
liikkuisi tuon ainoan marjakuusen varjosta.
Valjakko, yhä, kunnes oli aika heidän tehtävänsä,
työläisten rinnalla nautti varjosta
jonka kolme matalaa tammea pellon keskellä tekivät yhdessä
ruohon ja rikkaruohon leikkaamattomalle kehälle,
ja notkolle, kerran liitukivilouhos, mutta
nyt täynnä pähkinäpensaita ja mustaseljoja niin puhdas.
Miehet nojasivat haravoihinsa, valmiina aloittamaan,
mutta liikkumatta. Ja kaikki olivat äänettä. Vanhaa oli kaikki
tänä aamuaikana, myötä muinaisuuden sanomattoman,
vanhemman kuin Clare ja Cobbett, Morland ja Crome,
kuin, pellon kaukaisella reunalla, maanviljelijän koti,
valkoinen talo kyyristyneenä suuren puun juurella.
Alla taivaiden jotka eivät tiedä mitä vuodet ovat
miehet, eläimet, puut, työkalut
ilmaisivat hillitysti mitä tekevät aikoina kaukana edessä -
kaikki me menneet muutoksen ulottumattomiin -
kuolemattomia vanhan maatilan kuvassa.
Haymaking, kirjoitettu heinäkuussa vuonna 1915, julkaistiin kokoelmassa Poems(1917).
Runossa on useita ongelmakohtia; useista runon lintu- ja kasvilajeista Thomas käyttää vain niiden suvun nimeä, ei tietyn lajin. Olen valinnut näissä tapauksissa yleensä yleisimmän lajin, esimerkisi Thomasin "elder-flower" olen kääntänyt "mustaseljaksi"(Sambucus nigra), koska kyseinen laji on tuon suvun yleisin laji Englannissa ja kasvaa juuri runon kuvaaman kaltaisilla paikoilla kuten notkoissa. Runon työvälineistä "tosser" on vanha nimi niittokoneelle joka nykyään tunnetaan englanniksi nimellä "tedder". Se näyttäisi lähinnä vastaavan niittyharavaa. Jotkin runon muut kohdat ovat hyvin tulkinnanvaraisia; etenkin aivan lopussa olen joutunut kääntämään useita kohtia mielestäni todennäköisimmän vaihtoehdon mukaan, voimatta väittää että kyseessä olisi varmasti oikea käännös.
Clare on englantilainen runoilija John Clare(1793-1864), maatyöläinen ja runoilija, joka vietti puolet elämästään mielisairaalassa, uskoen olevansa lordi Byron.
Cobbett on uudistusmielinen englantilainen lehtimies ja poliitikko William Cobbett(1763-1835), maanviljelijän poika, joka kirjoitti paljon maaseudun aiheista.
Morland on todennäköisesti englantilainen taidemaalari George Morland(1763-1804) joka maalasi etenkin maalaisaiheita.
Crome on joko englantilainen maaisemamaalari John Crome(1768-1821), tai hänen poikansa, niinikään maisemamaalari John Berney Crome(1794-1842).
Kuvituksena on George Morlandin maalaus Making Hay.
#EdwardThomas #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #EnsimmäinenMaailmansota #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Sotarunous #Suomennos
