AAMUNKOITOSSA

Frederick George Scott(1861-1944)

Kuolemattomalla sielulla ei ole kaltereita

   ympäröimään sen asuinpaikkaa;

sieluni on laiduntanut tähtien kanssa

    avaruuden niittymailla.

Mieleni ja korvani ajoittain ovat saavuttaneet,

    valtakunnista tuolla puolen kuolevaisen kosketuksen,

lausunnan Ikuisen Ajatuksen,

    josta kaikki luonto on kieli.

Ja korkealla yllä merien ja maiden,

    huipuilla juuri aamuisen valon huipentamilla,

peloton henkeni seisoo äänettä

    kotkansiivet levitettyinä varten lentoa.

(Eothen; The Unnamed Lake and Other Poems, 1897.)

Frederick George Scott oli kanadalainen anglikaaninen pappi, armeijan kappalainen ja runoilija.

Runon nimi "Eothen" on johdettu kreikankielestä ja englanniksi tarkoittaa yleisemmin "idästä", mutta lienee tässä kreikankielisessä merkityksessään "aamunkoitossa", "varhaisaamuna".

Kuvituksena on australialaisen sotakirjeenvaihtaja Charles Beanin(1879-1968) Ensimmäisen maailmansodan aikana ottama valokuva Scottista taistelussa kaatuneen poikansa Henryn(1890-1916) haudalla Ranskassa.

#GeorgeFrederickScott #KanadalainenKirjallisuus #KanadalainenRunous #KanadanKirjallisuus #KanadanRinous #Kirjallisuus #Käännösrunous #Runo #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

UNEKSUNNAN MAA

Edgar Allan Poe(1809-1849)

  Kautta tien hämärän ja yksinäisen,

  riivaaman vain pahojen enkeleiden,

  missä Haamu, nimetty Yöksi,

  mustalla valtaistuimella hallitsee tinkimättömästi.

  olen saavuttanut nämä maat vasta

  äärimmäisestä hämärästä Thulesta -

villistä oudosta seudusta joka lepää, ylevänä,

           Avaruuden ulkopuolella - Ajan ulkopuolella.

  Pohjattomat laaksot ja rajattomat virrat,

  ja kuilut, ja laaksot, ja jättimäiset metsät,

  muodoin joita kukaan ei ihminen ei löytää saata

  vuoksi kasteiden jotka ripottavat kaikkialla;

  vuoret kaatuen ainaisesti

  meriin rantaa vailla;

  meret jotka janoavat rauhattomasti,

  vyöryen, tulisille taivaille;

  järvet jotka levittävät loputtomasti

  yksinäiset vetensä - yksinäiset ja kuolleet, -

  tyynet vetensä - tyynet ja kylmät

  velttojen lumpeiden lumista.

  Kautta järvien jotka täten levittävät

  yksinäiset vetensä, yksinäiset ja kuolleet, -

  surulliset vetensä, surulliset ja kylmät

  velttojen lumpeiden lumista, -

  kautta vuorten, kautta jokien

  kuiskimassa hiljaisesti, kuiskimassa ainaisesti, -

  kautta harmaiden metsien, - kautta soiden

  missä rupikonna ja vesilisko leiriytyvät, -

  kautta lohduttomien vuoristolampien ja lampien

           missä asustavat pahat henget, -

  kautta joka paikan mitä epäpyhimmän -

  jokaisessa notkelmassa mitä alakuloisimmassa, -

  siellä matkalainen kohtaa tyrmistyneenä

  peitetyt muistot menneisyyden -

  verhotut muodot jotka hätkähtävät ja huokaavat

  kulkiessansa ohi matkalaisen -

  valkokaapuiset muodot ystävien kauan luovutettujen,

  kivussa, Maalle - ja Taivaalle.

  Sydämelle jonka vaivat ovat lukemattomat

  se on rauhallinen, tyynnyttävä seutu -

  hengelle joka askeltaa varjossa

  oi! se on Eldorado!

  Mutta matkalainen, kulkiessansa sen halki,

  ei saata - uskalla avoimesti sitä katsella;

  koskaan eivät sen salaisuudet ole paljastetut

  heiveröiselle ihmissilmälle sulkemattomana;

  niin määrää sen Kuningas, joka on kieltänyt

  kohottamisen ripsillisen luomen;

  ja täten surullinen Sielu joka kulkee täällä

  katsoo sitä vain pimennettyjen lasien läpi.

  Kautta tien hämärän ja yksinäisen,

  riivaaman vain pahojen enkeleiden,

  missä Haamu, nimetty Yöksi,

  mustalla valtaistuimella hallitsee suoraselkäisesti,

  olen vaeltanut kotiin juuri

  tästä äärimmäisestä hämärästä Thulesta.

Dream-Land, julkaistu myös nimellä Dreamland, julkaistiin Graham's Magazine -lehdessä kesäkuussa vuonna 1844 ja sitten useina eri versioina Poen eläessä ja hänen kuoltuaan. Kaikkiaan runosta on seitsemän eri varianttia. Tämä versio julkaistiin Richmond Examiner -lehdessä lokakuun 23. päivänä vuonna 1849.

Runon ongelmiin kuuluu nimen ("haavemaa", "satumaa", "unimaa" eivät vastaa hyvin runon goottilaisen romantiikan synkkää kuvastoa) niinkin yksinkertainen sana kuin "by", joka toistuu taajaan runossa. Sen ongelma on yksinkertainen: Tarkoittaako se kautta runon samaa asiaa ("kautta") vai onko se paikoin muussa merkityksessä ("luona")?

Kuvituksena on saksalaisen taidemaalarin Caspar David Friedrichin(1774-1840) maalaus Rotko Elben hiekkakivivuorilla(Felsenlandschaft im Elbsandsteingebirge, 1822-23.)

#EdgarAllanPoe #Poe Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo Runoja #Runoja Runokäännöksiä #Runokäännöksiä Runokäännös #Runokäännös Runosuomennoksia #Runosuomennoksia #Runosuomennos Runosuomennos #Runot Runot #Runous Runous Runoutta #Runoutta #Suomennos Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

KUIHTUNUT RUUSU

Nikolaus Lenau(1802-1850)

Olen kuihtunut, murskattu ruusu,

enkä enää tiedä kenen käsi

kerran sen minulle poimi.

Voi, enemmän ja enemmän, iltatuulessa,

muistoni pois kuihtuvat; pian mainen olemassaoloni

on häipyvä, ja sitten en enää

edes tiedä kuka minua rakasti.

(Welke Rose.)

Kuvituksena on Lenaun itävaltalaisen maanmiehen, taiteilija Artur Nikodemin(1870-1940) valokuva Kuihtunut ruusu(Welke Rosen, noin 1925-30).

#NikolausLenau #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #RomantiikanRunous #Runo #Runokäännös #Runot #Runous #SaksanKirjallisuus #SaksanRunous #Suomennos

POMMITETTU KAUPUNKI

Thomas Merton(1915-1968)

Nyt älä anna kenenkään ihmisen viipyä

kuun metsässä

veren paikassa.

Älköön kukaan ihminen viipykö täällä,

ei edes unessa,

ei tämän alisen meren kuun metsässä.

Oi sinä joka voit näyttää elävän varjon

suremassa murskaantuneella kadulla,

pelkää, pelkää hukuttajia,

pelkää kuolleita!

Mutta jos rehvastelet kuin sotiva Johtaja

pelkää paljon enemmän

mikä kirous kulkee alas tähtistä ilmaa,

kirous pienten lasten surmattujen!

kirous pienten lasten surmattujen!

Sitten älköön annettako kenenkään elävän ihmisen, tai kuolleen, viipyä

tässä kuun metsässä,

ei, ei edes unessa.

Sillä kun talot nojaavat yön myötä

kuin murtuneet haudat,

ja huutavat, äänettömin ikkunoin,

alastomina ja tuulisina kuin naamioiden kasvot,

ne yhä valuttavat alas

(kuten simpukankuoret, kiertyvästä unestansa, meren)

ilmahyökkäyksen tuhoutuneen karjunnan.

Mutta älä katso sivuun sitä mitä kuulet.

Pelkää missä kuljet

ja ole tietoinen vaaran kasvusta myrkkykoison lailla

halki kiven rakojen.

Mutta eniten pelkää kokouspaikkaa

missä, keskellä, holvikäytävä ja päätykolmio

levittäytyvät, kunniaksi syyllisen Sotaherran,

tähtienvalaisema alue

paljolti kuin rauhan valkoinen geometria:

Oi kammoa tuota hiljaista paikkaa!

Sillä jopa kun niittykukat ovat ponnahtava

Johtajan huulilta, ja avoimista silmistä,

ja jopa kun hiljainen juuri

on purkava hänen murhaavat aivonsa,

älköön kukaan, jopa tuona juhlapäivänä,

ole unohtava koskaan nukkumatonta kirousta.

Ja yhä vielä kun ruoho kasvaa nivusillansa

ja kultapiisku uurastaa kylkiluussansa,

ja hampaissansa jaakonvillakko irvistää

raivokkaana kuin kunnianhimon uutteruus:

Ja kun, tuulessa,

ahne vatsansa aaltoilee, polvia myöten rikkaruohoissa,

oi kammoa lapsekkaita ääniä silloinkin,

yhä raapien lähellänsä lehden lailla,

ja pelkää seuraavia jalkoja

jotka ovat alas asetetut pienten terien lailla,

äläkä kohtaa kirouksia viattomien

jotka maukuvat takanasi kuin hopeinen sarana.

Sillä jopa rauhan unessa

kaikki ihmiset ovat pakeneva rikkaruohoista katua,

kokouspaikkaa alas sortunutta,

kirottuja kilpakenttiä täynnä verta,

kuullessaan tuulen hiipivän halkeilleessa kivessä:

Oi, kukaan ihminen ei voi jäädä,

kuullessaan noiden sielujen kyynelehtivän ontossa rauniossa.

Sillä siellä ei ole mikään elämä mahdollinen,

sillä silmät sotilaiden, sokeat, tuhotut,

väijyvät kuin epätoivon Medusat,

asettuneena eläviä varten kuisella ovella,

valmiina tuijottamaan ulospäin

ja jäädyttämään pienet hypähtelevät hermot

keisarin katseen takana.

Ja siellä mikään elämä ei ole mahdollinen

koska kyynelehtivä lapsenääni, laihan

ruumiiton kuin taivas

soi kuin kaiku tyhjässä ikkunassa

ja sitten sen ääni lentää

ulos tunnustelemaan, sormin terävin kuin leikkausveitset,

pieniä luita poliitikon korvassa.

Oi älkään kukaan ihminen viipykö

kuun metsässä,

veren paikassa.

Älköön kukaan ihminen viipykö siellä, ei,

ei edes unessa.

[The Bombarded City; A Man in the Divided Sea(1946), sivut 34-36.]

#ThomasMerton #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

SYVÄLLINEN VALA

William Butler Yeats(1865-1939)

Toisia koska et pitänyt

tuo syvällisesti vannottu vala on ollut ystäväni;

silti aina kun katson kuolemaa kasvoihin,

kun kiipeän unen huipuille,

tai kun innostun viinistä,

äkisti kohtaan kasvosi.

(A Deep-Sworn Oath, 1917.)

Runon kohde on oletettavasti runoilijan suuri ihastus, näyttelijä ja poliitikko Maud Gonne(1866-1953).

#WBYeats #WilliamButlerYeats #Yeats Irlanti #Irlanti #IrlanninKirjallisuus #IrlanninRunous #IrlantilainenKirjallisuus #IrlantilainenRunous Kirjallisuus #Kirjallisuus Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka Käännösruno #Käännösruno Käännösrunoja #Käännösrunoja Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Maailmankirjallisuus #Maailmankirjallisuus #Nobel #NobelinPalkinto #NobelinKirjallisuudenPalkinto Runo #Runo Runoja #Runoja  Runokäännöksiä #Runokäännöksiä Runokäännös #Runokäännös Runosuomennos #Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous Runoutta #Runoutta Suomennoksia #Suomennoksia Suomennos #Suomennos

UUDENVUODENAATTO

A. E. Housman(1859-1936)

Vuoden loppu lankesi koleana

    väliin kuun ja kuun;

kautta iltaruskon kimeästi

    kellot kajahtivat, mitään säveltä soittamatta.

Ikkunat värjätyt tarinalla,

    seinät merkityt ihmeellä,

olivat kätketyt vuoksi hämärän ja kunnian,

    täyttäen talon Herran.

Holvi ja sivulaiva ja kattoparru

    ja kurkihirsi huimaavan korkealla

olivat täynnänsä kyynelehtimistä ja naurua

    ja laulua ja jäähyväisten sanomista.

Siellä seisoi pyhillä paikoilla

    väki jota kukaan ei voinut nimetä,

rivit kauhistuttavia kasvoja

    liekehtimässä, muuttuineina tulessa.

Kruunu ja tiara ja hiippa

    olivat tähtiset kullasta ja korukivistä;

joulu ei koskaan ollut valkoisempi

    kuin pelko heidän kasvoillansa.

Sivulaivoissa jotka keisarit holvasivat

    uskolle jota maailma tunnusti,

häpäisten ylistetyn öylätin,

    he palvoivat kohti länttä.

He toivat kera naurun uhrilahjan;

    he rukoilivat, kumartamatta päätä;

he vailla kyyneltä valittivat

    ja antoivat minulle vastauksen ja sanoivat:

"Oi sinä joka näet surumme,

    käy kanssamme aivan näin:

Tänään olemme jumalia, huomenna

    helvetti sääliköön meitä."

"Katso, aamu yli rajamme

    lännestä saapuu kylmänä;
alas romahtaa ikivanha järjestys

    ja valtakunta muinoin rakennettu."

"Talomme on kuningatarmainen illalla

    myötä psalmin ja suitsutusasiat sytytettyinä:

Katso älä koskaan niin tarkkaavasti

    ettet ole löytävä meitä tänä iltana."

"Olemme tulleet määrättyyn loppuun

    vähän hiekkaa jäljellä juosta;

jumaluudet pyhyydestä riisuttuina

    ja kuninkaat joiden kuningaskunta on lopussa."

"Ihmiset polvistuivat portillamme

    kaikki sukukunnat taivaan alla;

olimme jumalia ja rukoiltuja ja kuolemattomia

    silloin; ja tänään me kuolemme."

He kääntyivät jälleen rukouksiinsa,

    he palvoivat ja eivät pitäneet lepoa,

laulaen vanhoja sävelmiä ja sanoen

    "Olemme nähneet hänen tähtensä lännessä,"

vanhat sävelmät pyhien psalmikirjojen

    sovitetut hurjiin jäähyväisiin;

ja jätin heidät sinne ehtoollispöydillensä

    soittamaan omia kuolinkellojansa.

New Year's Eve julkaistiin runokokoelmassa Additional Poems(1939). Se on käännetty teoksesta Collected Poems(Woking ja Lontoo: Penguin 1961, 1. painos 1939), sen sivuilta 236-238.

Runon ongelmiin kuuluu ensimmäisen säkeistön kolmannen rivin alun "thorough"; 1800-luvulla sana yhä omasi muiden merkitysten ohessa olon synonyymina sanalle "through". Tulkitsen että tässä on kyse siitä. Housman käytti usein sanoja merkityksissä jotka olivat jäämässä tai jo jääneet käytöstä hänen aikanaan. Suurempi ongelma on toisen säkeistön toisen rivin "scored", jonka käännän epäröiden "merkityt" koska "score" omaa niin monia eri... merkityksiä ja kyseeseen voivat tulla myös "kaiverretut", "piirretyt" jne. Heti seuraavalla rivillä "Were hidden for gloom and glory" on taas ongelma - mitä "for" siinä tarkoittaa? Ovatko ne "kätketyt" "hämärän ja kunnian" vuoksi, edistämään niitä, vaiko niiden takia, seurauksena? Muihin ongelmiin kuuluu seitsemännen säkeistön ensimmäisen rivin "oblation" mikä voi tarkoittaa "uhria", "uhrilahjaa" tai "kolehtia" mutta myös aiemmin edesmenneen muistoksi järjestettyä messua tai jotakin muuta kirkollista muistotoimitusta edesmenneen muistamiseksi, esimerkiksi kuolinpäivänä. Valintani, "uhrilahja", on lähinnä henkisen kolikonheiton seurausta, tunnen kuitenkin houkutusta "kolehtia" kohtaan, koska he odottavat kaiken loppuvan, voisi olettaa kolehdin, rahankeräyksen tulevaa hyväntekeväisyyttä varten, turhaksi ja huvittavaksi, täten nauru. Seuraavan säkeistön toisen rivin "It fares with us even thus" on myös ongelmallinen; käännän "even" vanhentuneen merkityksen "aivan" mukaisesti vaikka se minua epäilyttää, koska myöhemmin runossa se merkitsee "iltaa". Mutta tässä kohtaa "ilta" ei oikein sovi asiayhteyteen. Vielä suurempi ongelma on kymmenennen säkeistön kaksi viimeistä riviä "Look thou never so keenly / thou shalt not find us to-night" jonka suhteen minun on myönnettävä, että mielestäni siinä tuntuu olevan yksi kielto liikaa jotta se olisi selkeästi ymmärrettävissä ja kunnolla käännettävissä. Pitäisikö rivien väliin lukiessa asettaa omassa mielessään pilkku jakamaan ja selkeyttämään ne? Ja mitä "keenly" tai "to-night" edes tässä tarkoittaa? Sanalla "keen" on muutama kymmenen eri merkitystä, ja tarkoittaako "to-night" tuota kyseistä iltaa jolloin he selvästi ovat kuitenkin paikalla vaiko tulevia uudenvuodenaattoja? Sanan "keen" osalta olen horjunut synonyymien kuten "audaciously"("uskaliaasti") ja "boldly"(rohkeasti") tai "grievingly"("surevasti") ja "mournfully"("murheellisesti") välillä. Käännän kuitenkin varovasti ja ehkä hyvinkin todennäköisesti väärin "Katso älä koskaan niin tarkkaavasti / ettet ole löytävä meitä tänä iltana" sen perusteella, että alkuperäistekstiin pitäisi lisätä lukiessa "that", eli "Look thou never so keenly / [that] thou shalt not find us to-night.

Kuvituksena Thomas Willementin(1786-1871) vuosina 1859-60 tekemä lasimaalaus Pyhän Laurentiuksen kirkosta ("Church of St. Lawrence") Englannin Shropshiren kreivikunnassa sijaitsevassa Ludlow'n kaupungissa.

#AEHousman #AlfredEdwardHousman #Housman #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset #Suomennoksia #Suomennos

KATKELMA

Thomas Merton(1915-1968)

Kun olemme yksin

sisäisessä metsässä

poluttomien reittien takana

alkukantaisessa unessa

vaikka illan kaupungit alkavat palamaan

yhtä kuparisina kuin krysanteemit

ja kaukaiset suurkaupungit kukkivat

punottuina kartan hehkuviin lankoihin

ei mikään ääni noista yltäkylläisistä valoista

punerra kohtaamisemme pimeyttä.

Ei millään radiolla ole nuolia jotka voivat meidät löytää

siivitetyt jälkeemme päämäärättömällä mustasukkaisuudella yöhön, verhoomme.

Rutiköyhän luomiseni yössä

maailmat ovat kaikki aivan liian vanhoja:

Ja kaupungit jotka lumosivat minut

kuolevat kuin pilvet, meren lapset.

Sillä kukaan ei enää löydä meitä, Rakastettu,

tuuditettuina yössä, uudessa luomisessa

jonka olet tehnyt yksin meille.

(Fragment.)

Runon sanotaan olevan "ilmeisesti" kirjoitettu sen jälkeen kun Merton meni trappistimunkkien Getshemanen luostariin Kentuckyssä mutta olevan silti "varhainen".

Kuvan lähde:
Best Outdoor Night Experiences in Kentucky: Stargazing, Nature Walks and the Moonbow

#ThomasMerton #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

"CHICAGO, 1969"

Mark Ford(1962-)

Amerikka kehitti kaupallisen luonteenpiirteeni: Myin

Kool-Aidia kadunkulmassa, kuvaillen sitä

naapureille ja ohikulkijoille "sanoinkuvaamattoman herkulliseksi".

Mitäköhän tapahtui Pileseille? Me kaikki virnistelimme

koska tahansa heidän nimensä tuli esiin. Myöhemmin

päättelin etteivät he olleet vain nudisteja, mutta parinvaihtajia myös.

Suen ja Cindyn kanssa, ja hitusella hohtavaa maalia, muutimme

puutarhavajamme aavetaloksi - kymmensenttinen lapsille, aikuisille

neljännesdollari. Sen valittavat haamut ja tärisevä juoksuhiekka

eivät onnistunueet säikyttämään heidän vanhempaa veljeänsä

joka oli kotona Villa Parkissa oudomman

kaltaisen maagisen mysteerikomennuksen jälkeen.

('Chicago, 1969'.)

Mark Ford on Keniassa syntynyt brittiläinen korkeakoulunopettaja, kriitikko ja runoilija.

Kuvan lähde:
Villa Park, IL Community | Was scanning some photos...thought I would share | Facebook

#MarkFord #BrittiläinenKirjallisuus #BrittiläinenRunous #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

CHICAGON BLUES

Langston Hughes(1901-1967)

(moraali: kulje hitaasti)

Chicago on kaupunki

joka totta tosiaan kulkee pyörillä.

Kulkee niin nopeasti ettet tiedä

kuinka hyvältä maa tuntuu.

Pääsin kaupunkiin maanantaina

tiistain piehtaroin juovuksissa

keskiviikkoaamuna

panttasin matkalaukkuni.

Tiistaiaamuna

nostaen ässiä ylös

osakkeeni kohosivat

pää taivaalla.

Perjantaina ajellen

Cadillacissa,

nainen sanoi, isukki, voit ratsastaa

niin kauan kuin säilyt voiton puolella.

Lauantaina sanoin, muru,

olet ollut hyvä minulle -

mutta en ole mikään yhden naisen mies,

tarvitsen kaksi tai kolme.

Sunnuntaina elin

kymmenen huoneen kämpässä

maanantaina olin takaisin

missä aloitin.

Chicago on kaupunki

joka totta tosiaan kulkee pyörillä.

Kulkee niin lujaa ettet tiedä

kuinka hyvältä maa tuntuu.

(Chicago Blues.)

En ole kyennyt löytämään tätä runoa tai mitään mainintaa siitä muualta kuin kahdesti yhdellä ja samalla verkkosivustolla.

Kuvituksena on valokuva Chicagosta joka on otettu elokuun 23. päivän ja syyskuun 1. päivän vuonna 1930 välillä.

#LangstonHughes #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

HARLEMILAINEN YÖKERHO

Langston Hughes(1901-1967)

Huolitellut mustat pojat kabareessa.

Jazz-yhtye, jazz-yhtye, -

soita, soITA, SOITA!

Huomenna... kuka tietää?

Tanssi tänään!

Valkoisten tyttöjen silmät

kutsuvat iloisia mustia poikia.

Mustien poikien huulet

virnistävät viidakon iloja.

Tummanruskea tytöt

vaaleatukkaisten miesten käsivarsilla.

Jazz-yhtye, jazz-yhtye, -

soita Eevan suloja!

Valkoiset, ruskeat,

mitä te tiedätte

huomisesta

minne kaikki polut kulkevat?

Jazz-pojat, jazz-pojat, -

soittakaa, soITTAKAA, SOITTAKAA!

Huomenna... on pimeys.

Riemu tänään!

Harlem Night Club julkaistiin The Weary Blues -runokokoelmassa vuonna 1926.

Kuvituksena on saksanjuutalaisen valokuvaajan Yvan(Else Ernestine Neuländer-Simon, 1900-1942?) valokuvamontaasi Charleston(1926-1927).

Yhdysvaltalainen säveltäjä John Alden Carpenter(1876-1951) sovitti runon musiikkiin osana sävellyskokonaisuuttaan Four Negro Songs(1927).

#LangstonHughes #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

KESÄYÖ

Langston Hughes(1901-1967)

Äänet

Harlemin yön

putoavat yksi kerrallansa hiljaisuuteen.

Viimeinen automaattipiano on suljettu.

Viimeinen fonografi lakkaa myötä

"Jazz-pojan bluesin."

Viimeinen itkevä vauva nukkuu

ja yö tulee

hiljaiseksi kuin kuiskaava sydämenlyönti.

Heittelehdin

vailla lepoa pimeydessä,

uupuneena kuin väsynyt yö,

sieluni

tyhjä kuin hiljaisuus,

tyhjä epäselvällä,

kivistävällä tyhjyydellä,

tarviten jotakuta,

jotakin.

Heittelehdin lepoa vailla

pimeydessä

kunnes uusi aamunkoitto,

valju ja kalvakka,

laskeutuu kuin valkoinen usva

pihalle.

The Summer Night julkaistiin The Crisis -lehdessä joulukuussa vuonna 1925 ja sitten The Weary Blues -runokokoelmassa vuonna 1926.

En ole kyennyt löytämään runon julkaisua edeltävää kappaletta jonka nimi olisi alkuperäistekstissä oleva  "Jazz Boy Blues". On olemassa Amy Wilderin samanniminen kappale - vuodelta 2003. Olen kääntänyt alkuperäistekstin "victrolan" fonografiksi, koska "victrola" oli Victor-yhtiön vuodesta 1906 valmistama fonografilevysoitin, eikä pelkkä "victrola" sanoisi mitään useimmille nykylukijoille. Kesällä vuonna 1925 radion suosion romahdutettua Victorin fonografien myynnin olemassaolevat varastot myytiin tyhjiksi pilkkahinnalla alennusmyynnissä.

Yhdysvaltalainen säveltäjä Jasmin Arielle Barnes(1991-) sovitti runon musiikkiin osana sävellyskokonaisuuttaan Epoch of Hughes(2025).

Kuvituksena on saksalaisyhdysvaltalaisen kuvataiteilijan Winold Reissin(1886-1953) työ Langston Hughes, joka eri lähteissä ajoitetaan sekä vuoteen 1925 (kuten tässä lähteessä) että myös vuoteen 1927. Edellinen on todennäköisempi.

#LangstonHughes #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

KESÄYÖ

Elizabeth Stoddard(1823-1902)

Tunnen kesäyön henkäyksen,

        tuoksuvan tulen:

Puut, köynnökset, kukat liikkeessä

        hellästä halusta.

Valkoiset yöperhoset lepattavat lampun ympärillä,

        valoon rakastuneina;

ja tuhat olentoa laulavat pehmeästi

        laulun yölle!

Mutta olen yksin, ja kuinka voin laulaa

        ylistyksiä sinulle?

Tule, yö! paljasta sielu suloinen

        joka minua odotti.

(A Summer Night; Poems, 1895.)

Elizabeth Drew Barstow Stoddard, Massachusettsista kotoisin ollut laivanrakentajan tytär ja kirjailija Nathaniel Hawthornen(1804-64) kaukainen sukulainen, oli New York Cityn kulttuuripiireissä vaikuttanut yhdysvaltalainen kirjailija ja runoilija. Hänen puolisonsa Richard Henry Stoddard(1825-1903), merikapteenin poika, oli myös runoilija. 

Runossaan The Queen Deposed Elizabeth Stoddard, jonka kolmesta poikalapsesta kaksi kuoli varhain, kirjoitti naisen osasta:

She wins the throne by bringing him a son:

Babes make or mar our queenly fate—
My woman's life is done.

Stoddardien kolmas lapsi, runoilija Edwin Stoddard(1863-1901), kuoli myös ennen vanhempiansa, tuberkuloosiin. Elizabeth itse kuoli keuhkokuumeeseen koottuaan ja julkaistuaan poikansa jälkeenjääneet runot kirjana. Hänen viimeiset sanansa olivat perheen palvelijattarelle:

"Alice, kun minä olen mennyt pidä hyvää huolta Dickistä, ja, taivaantähden, mene ja osta hänelle pari uutta paitaa."

Kuvituksena on yhdysvaltalaisen kuvataiteilijan Arthur Wesley Dow'n(1857-1922) maalaus Kukkiva niitty(Flowering Field, 1889).

#ElizabethBarstow #ElizabethDrewStoddard #ElizabethDrewBarstowStoddard #ElizabethStoddard #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #Tieteiskirjallisuus #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

LEDA JA JUNA

Joan Murray(1945-)

Äkillinen sysäys. A-juna pysähtyen ennenaikaisesti

hämmentää horjuvaa tyttöä, hänen vartalonsa

menee ulos väkijoukon mukana, käsilaukkunsa juuttuneena sisälle,

se pitää häntä avuttomana kun junan ovet sulkeutuvat.

Kuinka voivat nuo kauhistuneet hatarat kädet

vetää hänen käsilaukkunsa pois ennen kuin maanalainen lähtee?
Tai antaa sen purkautua maanalaisen lattialle,

ja antaa joidenkin muukalaisten kaapia sen ylös kuin varkaat?

Värähdys hänen sisuksissansa ennustaa jonkin verran kipua.

Seinä on edessä, hänen vakaat jalkansa ovat juoksuttaneet hänet

asemalaiturin loppuun.

                                Ollen niin kiinni

niin hallitsema junan nopean vauhdin,

tuliko hän tietoiseksi siitä mikä häntä odotti

jollei hänen vastahankainen kätensä voisi antaa sen pudota?

(Leda, 2007.)

Joan Murray on yhdysvaltalainen esseisti, kirjallisuustoimittaja, korkeakoulunopettaja, luennoitsija, näytelmäkirjailija ja runoilija.

Murrayn runo ammentaa William Butler Yeatsin(1865-1939) runosta Leda ja joutsen(Leda and the Swan) ja oman näkemykseni mukaan parodioi sitä.

Kuvituksena on australialaisen taiteilijan Sidney Nolanin(1917-1992) maalaus Leda ja joutsen(Leda and Swan, tunnettu myös nimellä Leda and the Swan, 1958).

#CarlSandburg #Kirjallisuus #Käännöskirjallisuus #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runosuomennos #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus

LEDA

Lawrence Olson(1918-1992)

Joutsen jonka lohduton epäinhimillinen ylväys

kieltää liiton lammen

kanssa ei ole koskaan löytävä taruansa

heijastettuna vasten lammen kasvoja.

Eikä ole tämä suorasuuntainen kauneus täyttämä

minkään intohimon joka voi ulottua

yli historian jokaisen

kuvainpalvonnan jota intohimo etsi.

Vain toive myytistä antaa

intohimon ja voiman ja aiheen

tarttuvan kuin kiitollinen uni,

väärän kuin geometria, mikä elää

ulkopuolella kuvan jonka lumoaa -

vakaa mytologia, mikä sanoi

ruusu tietää olevansa punainen,

ja tanssija on tanssi.

(Leda, 1945.)

Lawrence Olson oli yhdysvaltalainen, Harvardin yliopistossa koulutettu korkeakoulunopettaja, kulttuuriattasea ja runoilija joka työskenteli myös Yhdysvaltain merivoimien tiedusteluosaston ja CIA:n palveluksessa.

Kuvituksena on itävaltalaisen taiteilijan Ernst Fuchsin(1930-2015) työ Leda ja joutsen(Leda mit dem Schwan, 1980.)

#LawrenceOlson #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #Tieteiskirjallisuus #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunou

KUTSUHUUTO

Carl Sandburg(1878-1967)

Koska olen kutsunut sinua

kuten karibianflamingo kutsuu,

tai kuten kaipaus tunturihaukan

kutsutaan -

                koska iltaruskossa

kerttulit sinkoavat lyhyiden

laulujen virtaavat vedet

kotiinpalaaville kerttuleille -

                                       koska

huuto täällä on siipi vasten siipeä

ja laulu vasten laulua -

                olen odottamassa,

odottamassa karibianflamingon kanssa,

tunturihaukan, juoksevan veden

kerttulin -

               odottamassa sinua.

(Calls; Smoke and Steel, 1920, sivu 115.)

Runon linnut ovat ongelmallisia. "Flame flamingo" voi tarkoittaa vain kuvaannollisesti "tulista flamingoa" mutta olen kääntänyt sen ainoaksi Pohjois-Amerikassa tavattavaksi flamingolajiksi, karibianflamingoksi. Olen kääntänyt tunturihaukaksi runon "spotted hawk". Ainoa nykyisin tällä nimellä tunnettu lintulaji esiintyy kotoperäisenä Oseaniassa, mutta "spotted hawk" on ollut myös nimi jalohaukoille ja tunturihaukka on suurin jalohaukkalaji Pohjois-Amerikassa ja myös täplikäs, joten valitsin sen. "Running water warbler" voisi myös tarkoittaa tarkemmin Pohjois-Amerikassa tavattavia rantakerttuleita.

Kuvan lähde:
Literary Landscapes: Carl Sandburg Home National Historic Site (U.S. National Park Service)

Kuvituksena on Carl Sandburgin rippikuva.

#CarlSandburg #Kirjallisuus #Käännöskirjallisuus #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runosuomennos #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus