A SONG ABOUT HAPPINESS

Eino Leino(1878-1926)

Who has happiness, should happiness hide,

who has a treasure, should the treasure cover,

and be glad of their happiness

and rich of their mirth only alone.

Happiness doesn't survive the gaze of people.

Who possesses happiness, should go into wilderness

and live there quietly, quietly only

and silently rejoice of their happiness. 

(Laulu onnesta; Hiihtäjän virsiä, 1900.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

PATH OF THE WOOD I WALK

Eino Leino(1878-1926)

Path of the wood I walk

in my thoughts on a summer evening

and from joy my breast is swelling

and I sing, sing only.

There in a grove under a fell

peculiar things just,

so gentle, miraculous

under the green twigs.

I fellow only know it,

only me and a certain other

and the grove's amorous warbler

and the fragrant hagberry tree.

(Mä metsän polkua kuljen; Maaliskuun lauluja, 1896.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

OMENANKUKAT

Eino Leino(1878-1926)

My love flowers like an apple tree

on bright spring nights,

when the crowns of firs are bending

and maidens are dreaming.

Those nights around Whitsun,

those nights are vast and deep

and then if only the wind won't come,

shall good fruits ripen.

O, grant calm now, heaven,

if after you something else give!

O, protect my God strong

now an orphan's apple tree!

(Omenankukat; Sata ja yksi laulua, 1898.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

MIDSUMMER

Eino Leino(1878-1926)

I open my heart fully

and let the day shine,

I want to bath in all the waters

and every berry to taste.

In my mind there is Midsummer

and celebration and the summer solstice,

and even if I weep in the evenings,

then there's a rainbow.

(Juhannus; Sata ja yksi laulua, 1898.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

AT SEPARATION

Eino Leino(1878-1926)

I reminiscence upon you:

nightingales are singing

in my dimming night.

You reminiscence upon me:

shrikes are flying

to perch upon your head.

We reminiscence on each other:

two beautiful ones in the summer,

summer leaf as the third.

(Erotessa; Talviyö, 1905.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

I SAT AND WEPT

Eino Leino(1878-1926)

I sat and wept

on the edge of my bed,

was reminiscencing again on You.

Why did you abandon me?

Why didn't you tolerate

intolerable me?

I sat and wept

the weeping of my life

in my breast crime and iron.

Won't we join?

Won't we meet?

Merciful lord, help!

(Istuin ja itkin; Leirivalkeat, 1917.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

GOD

Eino Leino(1878-1926)

Beginning of life I searched,

the edge of infinity,

the root of world, of God,

the end of eternity;

now is problem learned:

God is grief.

Sorrow solely greatness creates,

grief the lands changes.

You arrive like a storm-wind,

you leave like the sea;

you reflect eternal stars

in the gloom of evening.

Cottage peaceful you build

in a dark heart,

plant firs on the threshold,

myrtles in the minds of people;

look upon the frolicking of youths

under broad-leaved trees.

(Sua Lemmin; Talviyö, 1905.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

YOU I LOVE

Eino Leino(1878-1926)

Oh, if you would know, o girl,

what beautiful worlds

in your young bosom dream,

with your spirit you would cherish those!

But then you can't them recognize.

Likely just fancies, which

of old the longing of my soul made -

oh, wonderful times!

You I love. You loved me not.

What was our will able to do to that?

What can we, poor people,

to the spinners of life's threads?

We can only joyous be

and weep for our dreams.

(Sua Lemmin; Hiihtäjän virsiä, 1900.)

#EinoLeino #FinnishLiterature #FinnishPoems #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Poetry #Verse

KOLME PENSASTA

William Butler Yeats(1865-1939)

(Tapaus Abbé Michel de Bourdeille'n teoksesta "Historia mei Temporis")

Sanoi leidi kerran rakastajalle,

"Kukaan ei voi luottaa

rakkauteen jolta puuttuu sen oikea ruoka;

ja jos rakkautesi olisi poissa

kuinka voisit laulaa nuo laulut rakkauden?

Minua pitäisi syyttää, nuorukainen."

                   Oi rakkaani, oi rakkaani.

"Pidä älä sytytettyjä kynttilöitä huoneessasi,"

tuo suloinen leidi lausui,

"että keskiyöllä kellon määräten

voin hiipiä vuoteeseesi,

sillä jos näkisin itseni sisään hiipimässä

luulen että minun pitäisi kuolla."

                   Oi rakkaani, oi rakkaani.

"Rakastan miestä salassa,

rakas kamarineito," lausui hän.

"Tiedän että minun täytyy kuolla

jos hän lakkaa minua rakastamasta,

silti mitä saattaisin paitsi kuolla

jos menetän siveyteni?"

                   Oi rakkaani, oi rakkaani.

"Siten sinun täytyy käydä vierellensä

ja antaa hänen uskoa minun olevan siinä.

Ja ehkä olemme kaikki samoja

siellä missä ei ole kynttilöitä,

ja ehkä olemme kaikki samoja

jotka riisumme vartalon paljaaksi."

                   Oi rakkaani, oi rakkaani.

Mutta koirat eivät haukkuneet, ja keskiyöt soivat,

ja halki soinnin hän lausuisi,

"Se oli onnekas ajatukseni,

rakastajani näytti niin iloiselta";

mutta henkäisi huokauksen jos kamarineito

näytti puoliuniselta koko päivän.

                   Oi rakkaani, oi rakkaani.

"Ei, ei toista laulua," lausui mies,

"koska leidini tuli

vuosi sitten ensimmäistä kertaa

keskiyöllä huoneeseeni,

ja minun täytyy maata välissä lakanoiden

kun kello alkaa soimaan."

                    Oi rakkaani, oi rakkaani.

"Naurava, itkevä, pyhä laulu,

irstailulaulu," he sanoivat.

Kuulivatko ihmiset koskaan sellaista laulua?

Ei, mutta tuona päivänä kuulivat.

Ratsastiko koskaan mies kilpaa sellaista?

Ei, ennen kuin hän ratsasti.

                    Oi rakkaani, oi rakkaani.

Mutta kun hevosensa oli laittanut kavionsa

jäniksenkoloon

hän putosi päällensä ja kuoli.

Leidinsä näki sen kaiken

ja lyyhistyi ja kuoli siellä, sillä tämä

rakasti miestä sielullansa.

                    Oi rakkaani, oi rakkaani.

Kamarineito eli kauan, ja otti

heidän hautansa hoitoonsa,

ja sinne kaksi pensasta istutti

jotka kasvettuaan isoiksi

näyttivät versonneen vain yhdestä juuresta.

Niin heidän ruusunsa yhtyivät.

                     Oi rakkaani, oi rakkaani.

Kun hän oli vanha ja kuolemassa,

pappi tuli sinne missä hän oli;

hän teki täyden tunnustuksen.

Kauan pappi katsoi hänen kasvoihinsa

ja oi hän oli hyvä mies

ja ymmärsi hänen tapauksensa.

                     Oi rakkaani, oi rakkaani.

Hän käski heitä viemään ja hautaamaan hänet

leidinsä miehen vierelle,

ja asetti ruusupuun haudallensa,

ja nyt ei kukaan elävä saata,

kun he ovat poimineet ruusun siellä,

tietää missä sen juuret alkoivat.

                     Oi rakkaani, oi rakkaani.

The Three Bushes, kirjoitettu heinäkuussa vuonna 1936, julkaistiin ensin London Mercury -lehdessä tammikuussa vuonna 1937 ja sitten kokoelmassa New Poems(1938). Se on tähän suomennettu runokoelmasta The Collected Poems of W. B. Yeats(Lontoo: Macmillan and Co., 1950), sivuilta 341-343.

Alexander Norman Jeffaresin(1920-2005) teos A Commentary on the Collected Poems of W. B. Yeats(1968) antaa Yeatsin ja Dorothy Wellesley'n(1889-1956) välisen kirjeenvaihdon runosta lisäselityksineen (s. 445-54). Yeats kirjoitti runon Wellesley'n "balladin" pohjalta.

Lähde johon Yeats väitttää runon perustuvan on keksitty eikä sen nimistä kirjailijaa ole myöskään olemassa. Keksityn lähteen innoituksen oletetaan olevan ranskalainen maallikkoapotti ja kirjailija Pierre de Bourdeille(1540-1614).

Kuvituksena on ranskalaisen taidemaalarin Gustave Caillebotten(1848-1894) maalaus Ruusupensas kukassa(Le Rosier Fleuri, 1884-85).

#WBYeats #WilliamButlerYeats #Yeats Irlanti #Irlanti #IrlanninKirjallisuus #IrlanninRunous #IrlantilainenKirjallisuus #IrlantilainenRunous Kirjallisuus #Kirjallisuus Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka Käännösruno #Käännösruno Käännösrunoja #Käännösrunoja Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Maailmankirjallisuus #Maailmankirjallisuus #Nobel #NobelinPalkinto #NobelinKirjallisuudenPalkinto Runo #Runo Runoja #Runoja Runokäännöksiä #Runokäännöksiä Runokäännös #Runokäännös Runosuomennos #Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous Runoutta #Runoutta Suomennoksia #Suomennoksia Suomennos #Suomennos

MEEDIO

William Butler Yeats(1865-1939)

Runoutta, musiikkia, olen rakastanut, ja silti

vuoksi noiden uusien kuolleiden

jotka tulevat sieluuni ja pakenevat

vuoteen hämmennystä,

tai noiden siinneiden tai sikiämättömien

kiertymässä joukossa,

taivutan vartaloni lapioon

tai kourin likaisella kädellä.

Tai noiden siinneiden tai sikiämättämien,

sillä en muistaisi

joitakin jotka ollen sikiämättömiä

eivät ole yksilöllisiä,

vaan matkivat jotakin yhtä tekoa,

muotoillen sen tomusta tai hiekasta,

taivutan vartaloni lapioon

tai kourin likaisella kädellä.

Vanhan aaveen ajatukset ovat salamointi,

seurata on kuolla;

runouden ja musiikin olen karkoittanut,

mutta typeryys

juuren, verson, kukkasen tai saven

ei mitään vaadi.

Taivutan vartaloni lapioon

tai kourin likaisella kädellä.

(The Spirit Medium; New Poems, 1938.)

Alexander Norman Jeffaresin(1920-2005) teoksen A Commentary on the Collected Poems of W. B. Yeats(1968) mukaan (s. 480-81) runo on kirjoitettu englantilaisen runoilijan Dorothy Wellesleyn(1889-1956), innokkaan harrastelijapuutarhurin, maatilalla Sussexin kreivikunnassa Englannissa. Yeats piti avioliittonsa kautta aatelista Wellesley'tä, myöhempää Wellingtonin hertuatarta, suurena runoilijana. Yeats on ollut varsin yksin arviossaan.

Kuvituksena on runoilijan veljen Jack Butler Yeatsin(1871-1957) maalaus Illan puut, Coolen järvi(Evening Trees, Coole Lake, noin 1945-52).

#WBYeats #WilliamButlerYeats #Yeats Irlanti #Irlanti #IrlanninKirjallisuus #IrlanninRunous #IrlantilainenKirjallisuus #IrlantilainenRunous Kirjallisuus #Kirjallisuus Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka Käännösruno #Käännösruno Käännösrunoja #Käännösrunoja Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Maailmankirjallisuus #Maailmankirjallisuus #Nobel #NobelinPalkinto #NobelinKirjallisuudenPalkinto Runo #Runo Runoja #Runoja Runokäännöksiä #Runokäännöksiä Runokäännös #Runokäännös Runosuomennos #Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous Runoutta #Runoutta Suomennoksia #Suomennoksia Suomennos #Suomennos

POISSAOLO

Mary Wollstonecraft Shelley

(1797—1851)

Oi! hän on poissa - ja minä yksinäni! -

kuinka pimeältä ja ankealta näyttää aika!

Täten, kun ilahduttava aurinko on alhaalla,

yö kiirehtää Intian seudun ylle.

Eikö ole yhtään tähteä ilahduttamaan tätä yötä?

Ei rauhoittavaa iltahämärää povelle?

Kyllä, Muisti vuodattaa keijukaisvalonsa,

miellyttävän kuin auringonlaskun kultainen länsi -

ja toivo aamunkoiton - oi! paljon kirkkaampi

kuin pilvet jotka palavat idässä;

tervetulleempi kuin aamutähti

on rakkaampi ajatus - hän on palaava!

(Absence, 1830.)

Kuvituksena on irlantilaisen taidemaalarin Richard Rothwellin(1800-1868) maalaama Mary Wollstonecraft Shelley'n muotokuva, joka on maalattu noin vuosina 1840-43.

#MaryShelley #MaryWollstonecraftShelley #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännöslyriikkaa #Käännösruno #Käännösrunous #Käännösrunoutta #Lyriikka #Lyriikkaa #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennokset #Suomennoksia #Suomennos

ÄSKETTÄIN KAKSI NAUTINTOA ASETETTIIN ETEENI

John Keats(1795-1821)

Äskettäin kaksi nautintoa asetettiin eteeni

   suloista, pyhää, puhdasta, siunattua ja viatonta,

   yhdeksännestä sfääristä minulle lähetetty suopeasti

jotta jumalat saattaisivat tietää erityisen makuni.

Ensin pehmeä säkkipilli suri palavahenkisellä kiireellä,

   Muukalainen vieressä pää povelle kummarrettuna

   huokasi; haikeasti jälleen säälittävä säkkipilli eteni;

jälleen Muukalainen huokauksia uusia tuhlasi.

Oi säkkipilli, sinä pois sydämeni varastit -

   oi Muukalainen, sinä aistihermoni pilliltä hurmasit -

oi säkkipilli sinä uudestaan valtasi vahvistit - 

   jälleen sinä Muukalainen annoit minulle uuden levottomuuden -

voi! En voinut valita. Oi! sydänparkani,

äänettä, jos olet molemmista velvoitettu eroamaan.

Tämä sonetti, tunnettu nimillä Of late two dainties were before me plac’d ja On hearing the Bagpipe and seeing 'The Stranger' played at Inveraryn, sisältyy runoilijan kirjeeseen heinäkuun 18. päivänä vuonna 1818 veljelleen Thomas Keatsille(1799-1818).

Runon ongelmiin kuuluvat muunmuassa sanat "nerve" ja "alarm" jotka eivät siinä ole nykymerkityksissään ja etenkin viimeisen rivin "mum": "Mum chance art thou with both olig'ed to part." Mikään tarkastelemani lähde ei vauvaudu sanan merkitystä tässä selittämään. Käännän sen sanan merkityksien "hiljainen", "ole hiljaa", "äänetön" kautta niin että viimeinen rivi olisi ymmärrettävissä eikä lähenisi siansaksaa. Olen laittanut pilkun sanojen "äänettä" ja "jos" väliin tuomaan selkeäksi että käännöksessäni sydämen pitäisi olla äänettä, eikä että se joutuisi äänettä eroamaan. Mutta tältä osin tämä minun käännökseni on tietenkin vain tuskin muuta kuin vain arvaus.

Muukalainen on näytelmä. Kyseessä on Benjamin Thompsonin(1775/6-1816) tekemä, vuonna 1798 ensinäytöksensä saanut käännös The Stranger saksalaisen August von Kotzebuen(1761-1819) näytelmästä Menschenhass und Reue(1789).

Kuvituksena on ranskalaisen taidemaalarin Francois Boucherin(1703-70) maalaus Maalaisidylli säkkipillinsoittajan kanssa(Pastorale avec un de jouer cornemuse, 1749).

#JohnKeats #Keats #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Romantiikka #RomantiikanRunous #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennokset #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

OI, TULE LUOKSENI UNISSANI, RAKKAANI

Mary Wollstonecraft Shelley

(1797—1851)

Oi, tule luokseni unissani, rakkaani!
En pyydä kallisarvoisempaa autuutta;

tule luokseni tähtien säteiden myötä, rakkaani,

ja paina silmäluomeni suudelmallasi.

Täten, kuten muinaiset tarinat kertovat,

Rakkaus vieraili kreikkalaisen neidon luona

kunnes hän pyhää taikaa häiritsi,

ja heräsi löytäen petettyinä toiveensa.

Mutta lempeä uni on verhoava huokaukseni,

ja Psykhen lamppu tulee olemaan pimeänä,

kun, yön näyissä,

tulet uudistamaan minulle valasi.

Tule sitten luokseni unissani, rakkaani,

en pyydä kallisarvoisempaa autuutta;

tule luokseni tähtien säteiden myötä, rakkaani,

ja paina silmäluomeni suudelmallasi.

(Säkeitä.)

Kuvituksena on ranskalaisen taidemaalarin Simon Vouet'n(1590-1649) maalaus joka tunnetaan nimillä L'amour et Psyché(Rakkaus ja Psykhe) ja Psyché et L'amour(Psykhe ja Rakkaus), joka on maalattu noin vuonna 1620.

#MaryShelley #MaryWollstonecraftShelley #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännöslyriikkaa #Käännösruno #Käännösrunous #Käännösrunoutta #Lyriikka #Lyriikkaa #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennokset #Suomennoksia #Suomennos

RAKASTAA YKSINÄISYYDESSÄ JA SALAISESTI

Mary Wollstonecraft Shelley

(1797—1851)

Rakastaa yksinäisyydessä ja salaisesti;

vaalia yhtä vain joka ei koskaan minun voi olla;

nähdä tumman syvyyden ammottavan aivan kauhistuttavasti

välissä minun ja valitun pyhäkköni,

ja ylenpalttinen yhdelle - itse orja -

minkä sadon voin niittää siemenestä antamastani?

Rakkaus vastaa hartaalla ja hienovaraisella juonella;

sillä hän ruumiillistuneena saapuu niin suloisessa hahmossa,

että, käyttäen vain hymyn asetta,

ja katsoen minuun rakkauden sytyttämillä silmillä,

en voi enempää vastustaa vahvaa valtaansa,

vaan hänen palvonnallensa omistan sieluni.

(To love in solitude and mystery, 1832.)

Kuvituksena on ranskalaisen taidemaalarin Simon Vouet'n(1590-1649) maalaus Mieli, Muisto ja Tahto (L'Intellect, la Mémoire et la Volonté( noin 1620).

#MaryShelley #MaryWollstonecraftShelley #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännöslyriikkaa #Käännösruno #Käännösrunous #Käännösrunoutta #Lyriikka #Lyriikkaa #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennokset #Suomennoksia #Suomennos

UNI

John Donne(1572-1631)

Kallis rakas, en vuoksi minkään vähemmän kuin sinun

olisi murtanut tätä onnellista unta,

       se oli aihe

järjelle, aivan liian vahva kuvitelmalle,

siten herätit minut viisaasti; silti

untani murtanut et, vaan jatkoit sitä,

olet niin tosi, että ajatukset sinusta riittävät

tekemään unet todeksi ja tarut historioiksi;

tule näille käsivarsille, sillä koska ajattelit sen parhaaksi,

minun olla uneksumatta koko untani, loppu toteuttakaamme.

Kuten salamointi, tai kynttilöiden valo,

sinun silmäsi, eikä sinun hälysi minut herätti;

       silti ajattelin sinut

(koska rakastat totuutta) enkeliksi, ensi silmäyksellä,

mutta kun näin sinut näit minun sydämeni,

ja tiesit ajatukseni, yli enkeleiden taidon,

kun tiesit mitä uneksuin, kun tiesit milloin

ylenmääräisyys ilon minut herättäisi, ja tulit silloin,

minun täytyy tunnustaa, se ei voisi muuta kuin olla

rienaavaa, ajatella sinut muuksi kuin itseksesi.

Tuleminen ja pysyminen täällä näytti sinut sinuksi,

mutta nouseminen saa minut epäilemään, että nyt,

       sinä et ole sinä.

Että rakkaus on heikko, missä pelko on yhtä voimakas kuin täällä;

se ei ole kokonaan Henkeä, Puhtautta, ja Uljautta,

jos sekoitus sillä pelosta, häpeästä, kunniasta, on.

Kuten soihtujen täytyy valmiita olla,

ihmisten sytyttää ja sammuttaa, siten käyttäydyt kanssani,

tulit sytyttämään, lähdet tullaksesi, täten minä

olen uneksuva tuon toivon uudestaan, sillä muuten kuolisin.

The Dreame on suomennettu käyttäen teosta The Works of John Donne(1994), missä se on julkaistu sivulla 24, ja Theodore Redpathin(1913-1997) toimittamaa teosta The Songs and Sonets of John Donne (Lontoo: Methuen & Co. Ltd, 1964, 1. painos 1956), missä runo selityksineen on sivuilla 56-57.

Kuvituksena on ranskalaissyntyisen, Englannissa lapsesta asti asuneen hugenottitaustaisen taiteilijan Isaac Oliverin(n. 1565-1617) miniatyyrimuotokuva John Donnesta vuodelta 1616.

#JohnDonne #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännöksiä Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Lyriikkaa #Lyriikkaa Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennoksia #Runosuomennos Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous #Runoutta #Runosuomennokset Runosuomennokset Suomennoksia #Suomennoksia #Suomennos Suomennos

JÄÄHYVÄISSANAT: KYYNELEHTIMISESTÄ

John Donne(1572-1631)

             Anna minun vuodattaa esiin

kyyneleeni kasvojesi edessä, viipyessäni täällä,

sillä kasvosi lyö ne, ja leimaasi ne kantavat,

ja kautta tämän leimauksen niillä on jotakin arvoa,

              sillä täten ne ovat

              täynnänsä sinusta;

hedelmät paljon murheen ne ovat, tunnukset enemmän,

kun kyynel putoaa, se sinä putoaa mitä se kantoi,

siten sinä ja minä emme ole mitään silloin, kun eri rannoilla.

              Pyöreälle pallolle

työmies jolla on jäljennöksiä vieressä, voi asettaa

Euroopan, Afrikan, ja Aasian,

ja nopeasti tehdä sen, mikä ei ollut mitään, Kaikeksi,

              siten jokainen kyynel,

              jota kannat

palloksi, ei, maailmaksi kautta tuon vaikutelman kasvaa,

kunnes kyyneleesi sekoittuneina omiini hukuttavat

tämän maailman, vesillä sinusta lähetetyillä, niin hajonnut taivaani.

              Enemmän siten Kuu,

nostata älä ylös meriä hukuttamaan minut sfääriisi,

kyynelehdi minua älä kuoliaaksi, käsivarsillasi, vaan vältä

opettamasta merelle, minkä se saattaa liian pian tehdä;

              älköön tuuli

              esimerkkiä löytäkö,

tehdäkseen minulle enemmän haittaa, kuin se tarkoittaa;

koska sinä ja minä huokaamme toistemme henkäykset,

joka koskaan huokaa enemmän, on julmin, ja kiirehtää toisen kuolemaa.

A Valediction: of Weeping on suomennettu teoksesta The Works of John Donne(1994), sivulta 25, ja Theodore Redpathin(1913-1997) toimittamasta teoksesta The Songs and Sonets of John Donne (Lontoo: Methuen & Co. Ltd, 1964, 1. painos 1956), sen sivuilla 58-61. Suomennoksen vaikeiden kohtien tulkinnat perustuvat Redpathin selityksiin.

Runon moniin ongelmiin kuuluu esimerkiksi sana "mintage", Donnen aikaan vielä uusi sana englanninkielessä, joka nykyään tarkoittaisi joko kolikkokantaa yleensä, tiettyä erää kolikoita, tai leimaa kolikoissa. Oletan että "mintage" on tässä synonyymi edellisen rivin sanalle "stamp" ja joudun kääntämään täten molemmat samalla sanalla. Jäljennökset ("copies" alkuperäistekstissä) työmiehen vieressä ovat valmiita maailmankartan osia jotka työmies sitten liittää karttapalloon. 

Kuvituksena on alankoomalaisten taiteilijaveljesten Joannes(k. 1605) ja Lucas van Doetecumin(k. ennen 1589) maailmankartta vuodelta 1578.

#JohnDonne #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännöksiä Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Lyriikkaa #Lyriikkaa Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennoksia #Runosuomennos Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous #Runoutta #Runosuomennokset Runosuomennokset Suomennoksia #Suomennoksia #Suomennos Suomennos

KETÄ VASTAAN, RUUSU

Rainer Maria Rilke(1875-1926)

Ketä vastaan, ruusu,

olet omaksunut

nämä piikit?

Onko äärimmäinen haurautesi

pakottanut sinua

tulemaan aseistetuksi?

Mutta keneltä

tämä ylenmääräinen ase suojelee sinua?

Kuinka monta vihollista

olen poistanut sinulta

jotka eivät pelkää sitä?

Päinvastoin, kesästä syksyyn,

haavoitat hoivausta

joka sinulle annetaan.

(Contre qui, rose.)

#RainerMariaRilke #Rilke #ItävallanKirjallisuus #ItävallanRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

NÄEN SINUT, RUUSUN

Rainer Maria Rilke(1875-1926)

Näen sinut, ruusun, kirjan raollansa

sisältäen niin monta yksityiskohtaista

sivua onnesta

joita emme koskaan lue. Taianomainen kirja,

joka avautuu tuulessa ja voidaan lukea

silmin suljetuin...,

josta perhoset ilmestyvät, hämmentyneinä

omattuaan samat ajatukset.

(Je te vois, rose, livre entrebãille.)

#RainerMariaRilke #Rilke #ItävallanKirjallisuus #ItävallanRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

XINANISSA, LÄHTIEN MATKAAN JOKISUISTON TONGLU'STA

Xie Lingyun(385-433)

Kylmä puree halki ohuiden reikäommelpukujen

eikä vielä aika talvivaatteiden lahjoille:

tämä vuodenaika aina syöksee minut syvyyksiin

kokonaan murheen rykelöittämiä ajatuksiä muinaisista ajoista.

En koskaan souda tuhannen virstan airoilla jälleen

tai ajattele halki satojen sukupolvien,

mutta mestari Shangin kaukainen mieli omani

nyt, ja vanhan mestari Hsu'n erakon tavat,

vaellan näitä tuulia rajattomia ja selkeitä,

ja silmitöntä ryöppyämistä syksyisten virtojen.

Joet ja vuoret avautuvat ulospäin kautta

tuon houkuttavan hohdon jonka pilvi ja aurinko jakavat,

ja kun iltähämärän selkeys täyttää sen kaiken,

nautin ilosta jonka asiat itsessään tietävät täällä.

Suomennettu David Hintonin(1954-) englanninninkielisestä käännöksestä In Hsin-an, Setting Out From the River's Mouth at T'ung-lu kokoelman The Mountain Poems of Hsíeh Líng-yün(2001) sivulta 65.

Runo on kirjoitettu vuosien 431-433 aikaan kun runoilija oli karkotettuna karkeasti ottaen nykyisen Kantonin kaupungin seudulla nykyisessä Guangdongin maakunnassa. Alue oli silloin rajaseutua. Xinan on oletettavista samanniminen nykyinen kaupunki.

Kuvituksena on Fan Zengin(1938-) työ Xie Lingyun lausumassa runoa.

#HsiehLingyün #XieLingyun #KiinalainenKirjallisuus #KiinalainenRunous #KiinanKirjallisuus #KiinanRunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

KIRJOITTAMATTOMAT KIRJAT

Henry Lawson(1867-1922)

Aina vaikuttaa samalta vanhalta tarinalta -

ei väliä mitkä mahtavat huiput on valloitettu -

kuolemme paras työmme kirjoittamatta,

kuolemme paras työmme murtuneena.

Kirjoittamattomat kirjat, maalattomat kuvat

miljoonia ovat, auringon alla.

Kuolemme, suuret ajatuksemme julkaisematta,

kuolemme parhain työmme murtuneena.

(Unwritten Books.)

#HenryLawson #AustralianKirjallisuus #AustralianRunous #AustralialinenKirjallisuus #AustralialainenRynous #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Suomennos

HANHET MUUTTAVAT

Dan Andersson(1888-1920)

Kun vanhat haavat polttavat kekäleiden lailla,

kun poskesi on kostea yksinäisyyden kyynelistä,

kun elo merkitsee kivien kantamista

ja laulusi on surullinen kuin huuto eksyneiden kurkien,

mene ja hengitä henkäystä syksytuulien,

katso kanssani kohti kalpeaa, sinistä taivasta!

Tule ja seiso kanssani luona niittyporttien,

kun villihanhet lentävät kylän yli!

(Gässen flytta.)

#DanAndersson #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runo #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #RuotsalainenKirjallisuus #RuotsalainenRunous #RuotsinKirjallisuus #RuotsinRunous #Suomennos

ISÄLLENI

Dan Andersson(1888-1920)

Niin kaunis ei loiste tähtien kylän yllä,

eikä kuu vehreiden laaksojen yllä,

kuin valo silmissäsi alla harmaiden, ikääntyneiden kulmiesi -

kaksi latvavaloa paratiisin saleista.

Tervehdin laululla sinua ja harventuvia hiuksiasi:

olet kukistanut sata julmaa kohtaloasi.

Näyttää minulle että kamppailusi hyväksi pienokaisten monen vuoden halki

oli kuin pyhimyksen vastaan paholaista ja kuolemaa.

Onnessa selkeni monta kertaa otsasi

kun annoit meille kaikille leipää ja meidät näit tyytyväisinä.

Kun uuvuit pesueesi yllä, sydämesi tuli lauluksi

joka kohotti sinut kohti taivasta käsin nostetuin korkealle.

Että olen sinun vertasi - oi, olen tuskan valtaama!

Kuinka saatan vain olla tuhlaamatta perintöäni!

Laulan tahtiin viulun tähdettömässä yössäsi

sydämelleni, joka ei koskaan voi tyyni olla.

Eräänä päivänä - outona päivänä, oi isä - he ovat pois sinut kantava

mäntymetsän tyynien salien halki.

Anna minun nousta ja pois kauas kulkea. Kun et enää ole,

mitä ovat nämä kaikki vehreät laaksot merkitsevä minulle?

(Till min far, kirjoitettu vuonna 1918, julkaistiin runokokoelmassa Efterlämnade dikter, 1922.)

Runo on omistettu runoilijan isälle, kansakoulunopettaja Adolf Anderssonille(1854-1931).

Runon ongelma on kolmannen säkeistön När böjd av värk du stupat kull jonka voisi kääntää hyvin monella eri tapaa, ja erot käännösvalintojen suhteen olisivat suuret. Olen tässä kohtaa valinnut eräänlaisen varovaisen keskitien.

#DanAndersson #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runo #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #RuotsalainenKirjallisuus #RuotsalainenRunous #RuotsinKirjallisuus #RuotsinRunous #Suomennos