perjantai 30. lokakuuta 2026

KORPPI

Edgar Allan Poe(1809-1849)

Kerran keskiyönä kolkkona, kun mietin, heikkona ja uupuneena,
yllä monen vanhan ja oudon niteen unohdetun tiedon,
kun nuokahdin, melkein torkkuen, äkisti kuului koputus
kuin joku lempeästi koputtaisi, koputtaisi kammioni ovella.
"Se on joku vierailija," mutisin, "koputtaen kammioni ovella -
        vain tämä, eikä mitään muuta."

Oi, selvästi muistan se oli kolkossa joulukuussa;
ja jokainen erillinen kuoleva kekäle teki haamunsa lattialle.
Innokkaasti toivoin huomista; - turhaan olin etsinyt lainatakseni
kirjoistani suruun helpotusta - suruun vuoksi Lenoren kadotetun -
vuoksi harvinaisen ja sädehtivän neidon jonka Lenoreksi enkelit nimeävät -
        nimetön täällä ikuisesti.

Ja silkkinen, surullinen, epävarma kahina jokaisen purppuraverhon
sykähdytti minua - täytti minut ihmeellisillä peloilla aiemmin tuntemattomilla;
niin että nyt, rauhoittaakseni lyönnin sydämeni, seisoin toistaen
"Tämä on jokin vieras pyytäen sisäänpääsyä kammioni ovella -
jokin myöhäinen vieras pyytäen sisäänpääsyä kammioni ovella;
      tämä se on, eikä mitään muuta."

Nyt sydämeni kasvoi voimakkaammaksi, silloin enää epäröimättä,
"Herra," sanoin, "tai Rouva, totisesti anteeksiantoanne pyydän;
mutta asia on että olin torkkumassa, ja niin lempeästi tulitte koputtaen
ja niin heikosti tulitte koputtaen kammioni ovelle,
että tuskin olin varma että teidät kuulin" - tässä avasin oven avoimeksi, -
      pimeys siellä, eikä mitään muuta.

Syvälle tuohon pimeyteen tähyten, kauan seisoen ihmetellen siellä, peläten,
epäillen, uneksuen unia joita kukaan kuolevainen rohjennut ei uneksi uneksua ennen;
mutta murtumaton oli hiljaisuus, ja pimeys antanut ei mitään todistusta,
ja ainoa sana sanottu siellä oli kuiskattu sana, "Lenore?"
"Tämän kuiskasin, ja kaiku takaisin mumisi, sanan "Lenore!" -
      Tämän vain, eikä mitään muuta.

Takaisin kammioon kääntyen, koko sieluni sisälläni palamassa,
pian taas kuulin koputuksen hieman aikaisempaa äänekkäämpänä.
"Varmasti," sanoin minä, "varmasti on jokin ikkunaristikollani;
anna minun nähdä sitten, mitä on siellä, ja tämä salaisuus tutkiskella -
anna minun sydämeni tyyni hetken olla ja tämä salaisuus tutkiskella;
       se on tuuli eikä mitään muuta!"

Avoimeksi täällä paiskasin ikkunaluukun, kun myötä monen syöksähdyksen ja räpytyksen,
siellä sisään astui arvokas Korppi pyhien päivien muinaisten.
Ei vähäisintäkään osoitusta alamaisuuden tehnyt; eikä hetkeksikään pysähtynyt tai viivähtänyt;
vaan, olemuksella herran tai rouvan, asettui ylle oven kammioni -
asettui päälle rintakuvan Pallaksen juuri ylle oven kammioni -
       asettui, ja istui, ja ei muuta.

Sitten tämä musta lintu houkuteli surullisen haaveiluni hymyilyksi,
kautta vakavan ja ankaran arvokkuuden olemuksen pitämänsä,
"Vaikka töyhtösi olisi leikattu ja ajeltu, sinä, "sanoin, "varmasti et ole mikään pelkuri,
kaamean tuima ja muinainen korppi vaeltamassa Yön rannalta -
kerro minulle mikä ruhtinaallinen nimesi on Öisen Manalan rannalla?
       "Virkkoi korppi, "Ei ikinä."

Suuresti hämmästelin tätä kömpelöä lintua keskustelemassa niin selkeästi,
vaikka sen vastaus vähän tarkoitusta - vähän kantoi merkitystä;
sillä emme voi olla myöntämättä että kukaan ihmisolento elävä
ei koskaan ennen ollut siunattu nähdä linnun yllä oven kammionsa -
linnun tai pedon yllä veistetyn rintakuvan yllä oven kammionsa,
        sellaisella nimellä kuin "Ei ikinä."

Mutta korppi, istuen yksinäisenä tyynellä rintakuvalla, vain lausahti
tuon yhden sanan, kuin sielunsa tuossa yhdessä sanassa vuodattaisi.
Ei mitään enempää sitten lausunut - ei höyhenkään lepattanut -
kunnes minä tuskin muuta kuin mutisin "Toiset ystävät ovat lentäneet aiemmin -
huomenna hän on minut jättävä, kuten toiveeni ovat lentäneet aiemmin."
        Sitten lintu lausahti, "Ei ikinä."

Sävähtäen hiljaisuuden murtuessa vastaus niin taitavasti lausuttuna,
"Epäilemättä," sanoin, "mitä se lausuu on sen ainoa tavara ja tarjonta,
napattu joltakin onnettomalta omistajalta jota armoton Onnettomuus
seurasi nopeasti ja seurasi nopeammin kunnes hänen laulunsa yhtä taakkaa kantoivat -
kunnes suruvirret Toivonsa tuota alakuloista takkaa kantoivat
         tuon "Ei - ei ikinä."

Mutta Korpin yhä houkuttaessa surullisen pohdintani hymyksi,
suoraan työnsin pehmustetun istuimen eteen linnun ja rintakuvan ja oven;
sitten, sametille vajoten, laitoin yhdistämään itseni
mielijohteen mielijohteeseen pohtien mitä tämä menneen lintu pahanenteinen -
mitä tämä synkeä, kömpelö, karu ja menmeen lintu pahaenteinen
         tarkoitti raakkuen "Ei ikinä."

Tätä istuin keskittyen arvailemassa, muttei mikään tavu ilmaisemassa
linnulle jonka tuliset silmät nyt paloivat ytimeen poveni;
tätä ja enempää istuin tutkimassa, pääni levossa lepäämässä
tyynyn samettisella violettiompelulla jonka yllä lampunvalo hekumoitsi,
mutta jonka samettista violettiompelusta lampunvalon yllä hekumoidessa
         hän ei ole alas painava, ei ikinä!

Sitten, ajattelin ilman tulevan tiheämmäksi, tuoksutetun näkymättömästä suitsutusastiasta
heiluttamasta enkelin jonka askeleet kilahtelivat tupsuisella lattialla.
"Kurja," huusin, "Jumalasi on lainannut sinulle - kautta näiden enkelien on lähettänyt sinulle
lievityksen - lievityksen ja rauhoittavan juoman Lenoren muistoistasi!
Kulauta, oi kulauta tämä lempeä rauhoittava juoma, unohda tämä kadotettu Lenore!"
         Virkkoi korppi, "Ei ikinä."

"Profeetta!" sanoin minä, "olento pahuuden! - profeetta silti, josko lintu tai paholainen!
Josko Kiusaajan lähettämä, vaikko myrsky paiskasi sinut täällä maalle,
lohduttomana silti aivan lannistumattomana, tähän erämaahan lumottuun -
tähän kotiin Kauhun riivaamaan - kerro minulle totisesti, vetoan -
onko - onko salva Gileadissa? kerro minulle - kerro minulle - vetoan?
         "Virkkoi korppi, "Ei ikinä."

"Profeetta!" sanoin minä, "olento pahuuden! - profeetta silti, josko lintu tai paholainen!
Kautta Taivaan joka taipuu yllämme - kautta Jumalan jota molemmat palvomme -
kerro tälle sielulle surulla kuormatulle josko, kaukaisessa Aidennissa,
se on syleilevä pyhitettyä neitoa jonka enkelit nimesivät Lenoreksi -
syleilevä harvinaista ja säihkyvää neitoa, jonka enkelit nimesivät Lenoreksi?
         Virkkoi korppi, "Ei ikinä."

"Olkoon tuo sana merkki eromme, lintu tai pahahenki!" kirkaisin alkaen nousta -
"Takaisin mene myrskyyn ja Yön Manalan rannalle!
Jätä ala mitään mustaa sulkaa merkkinä tuon valheen jonka sanonit on sielusi!
Jätä yksinäisyyteni rikkomattomaksi! - hylkää rintakuva yllä oveni!
Ota nokkasi pois sydämestäni, ja ota hahmosi pois oveltani!
         Virkkoi korppi, "Ei ikinä."

Ja korppi, koskaan liihottamatta, yhä on istumassa, yhä on istumassa
kalpealla rintakuvalla Pallaan juuri yllä oven kammioni;
ja silmillänsä on kaikki vaikutelma demonin uneksumassa,
ja lampunvalo ylitsensä virtaamassa heittää hänen varjonsa lattialle;
ja sieluni ulos tuosta varjosta kelluen lepäämässä lattialla
         on kohotettava - ei ikinä!"

(The Raven, 1845.)

Kuvituksena on yhdysvaltalaisen taiteilijan John Rea Neillin(1877-1943) runoa varten tekemät työt vuodelta 1910.


#EdgarAllanPoe #Poe Käännös #Käännös Lyriikka #Lyriikka Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot Runot #Runous Runous #Runoutta #Suomennos Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

MITÄ YMMÄRRÄT?

Ichishi(1708/09-1746)

Mitä ymmärrät?
Yksi ääni,
syksyn ääni.

Runo on suomennettu Yoel Hoffmannin(1937-2023) kääntämän ja toimittaman käännöskokoelman Japanese Death Poems: Written by Zen Monks and Haiku Poets on the Verge of Death(Rutland: Charles E. Tuttle Company, 1986) sivulta 195.

Kuvituksena on japanilaisen taiteilijan Kawase Hasuin(1883-1957) työ Azuman rotko(1943).


#NishizawaIppu #JapanilainenKirjallisuus #JapanilainenRunous #JapaninKirjallisuus #JapaninRunous #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Suomennos

TUON AJAN VUODESTA SAATAT MINUSSA NÄHDÄ

William Shakespeare(1564-1616)

Tuon ajan vuodesta saatat minussa nähdä
kun keltaiset lehdet lähtevät, eikä yksikään, tai harva, riipu
noilla oksilla jotka tärisevät vasten koleutta,
paljaat turmellut kuorot missä äsken suloiset linnut lauloivat.
Minussa näet iltaruskon tuollaisen päivän
jonka auringonlaskun hiivuttua lännessä
nopeasti musta yö pois ottaa,
kuoleman toinen itseys, joka kaiken muun sinetöi.
Minussa näet hehkun sellaisen tulen
joka nuoruuden tuhkilla lepää,
kuolinvuoteensa jolla sen täytyy raueta,
tuhoamana myötä sen mikä sitä ruokki.
   Tämän havaitset, mikä tekee voimakkaamman rakkaudestasi,
   rakastaa hyvin sitä mikä sinun täytyy pian hylätä.

(That time in year thou mayst in me behold, Shake-speares Sonnets, 1609.)

Tämä järjestyksessä seitsemäskymmeneskolmas Shakespearen soneteista on suomennettu aiemmin Aale Tynnin(1913-1997) ja Kirsti Simonsuuren(1945-2019) toimesta teoksissa Sonetit(1965) ja William Shakespearen Sonetit – Nautintojen ajan aarre(2010).

Käännän "choir" niin että se on "kuoro" eikä "(kirkon) kuori" kuten on ehdotettu.

Kuvituksena on yhdysvaltalaisen taidemaalarin Frederic Edwin Churchin(1826-1900) maalaus Iltahämärä erämaassa(Twilight in the Wilderness, 1860).


#WilliamShakespeare #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #Englanti #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runot #Runoutta #Suomennos

PUTOAMASSA TUULESSA

Nishizawa Ippu(1665-1731)

Putoamassa tuulessa
ryöppy
ikivihreiden lehtien.

Runo on suomennettu Yoel Hoffmannin(1937-2023) kääntämän ja toimittaman käännöskokoelman Japanese Death Poems: Written by Zen Monks and Haiku Poets on the Verge of Death(Rutland: Charles E. Tuttle Company, 1986) sivulta 197.

Kuvituksena on tuntemattoman japanilaisen taiteilijan työ noin vuosilta 1770-95 jolle on annettu nimi Syksyn lehdet.

#NishizawaIppu #JapanilainenKirjallisuus #JapanilainenRunous #JapaninKirjallisuus #JapaninRunous #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Suomennos

SADE JA ITSEVALTIAAT

Jules Supervielle(1884-1960)

Näen putoamassa sateen
jonka lätäköt saavat
vakavan planeettamme kimmeltämään,
sade joka putoaa niin kirkkaana,
juuri kuten Homeroksen aikana
ja Villonin aikana,
putoavat ylle lapsen ja äitinsä
ja lampaiden selille,
sade joka putoaa ja putoaa
mutta ei voi pehmentää
itsepäisiä
eikä itsevaltiaiden sydämiä
eikä innoittaa heissä
ihmetyksen oikeamielistä tunnetta,
kevyt sade
joka putoaa Euroopan ylle
kietoen kaikki elävät olennot
samaan huntuunsa
huolimatta jalkaväestä
kivääreineen hyökkäämässä
ja huolimatta sanomalehdistä
lähettämässä meille viestejä,
kevyt sade
joka kastelee liput.

(La pluie et les tyrans; La Fable du Monde, 1938.)

Aiempi käännös on luettavissa täällä. (Unohdin aivan tyystin kääntäneeni runon jo aiemmin.)


#JulesSupervielle #Käännöskirjallisuus #Kirjallisuus #Käännösrunot #Käännösrunous #LyyrinenRunous #Lyriikka #Ranska #RanskalainenKirjallisuus #RanskalainenRunous #RanskanKirjallisuus #RanskanRunous #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #Uruguay

torstai 29. lokakuuta 2026

ULVONTA HALKI KORKEIDEN KAKSOISJALAVAPUIDEN

George Meredith(1828-1909)

Ulvonta halki korkeiden kaksoisjalavapuiden
   kerääntyvän myrskyn paljasti:
Etelätuuli pajuun tarrasi
   joka taipui yllä veden.

Sitten putosi vedenpaimus tasainen
   jossa pyrin uinumaan,
kuullen koko yön ikkunassani
   vaaleajouluruusun koputuksen!

Talven vaaleajouluruusu sateinen!
   Ulkopuolisena sen täytyy kaivata.
Ja poveltasi karkotettuna
   olen minä, kallis leidini.

(A Roar Through the Tall Twin Elm-trees.)
Kuvan lähde:
Christmas Roses | The Garden History Blog

Vaaleajouluruusu(Helioborus niger) on runon alkuperäistekstissä "winter rose" mutta tunnetaan englanniksi myös nimellä Christmas rose.


#GeorgeMeredith #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #RomantiikanRunous #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennokset #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

KASVOT

Jules Supervielle(1884-1960)

Sekoittelen kasvoja kuin pelikortteja,
itsestäni huolimatta,
ja arvostan niitä kaikkia.
Joskus yksi putoaa maahan,
ja vaikka etsin sitä,
kortti on kadonnut.
En tiedä enempää.
Ne olivat kauniit kasvot,
yhdet joita todella rakastin.
Sekoittelen muita kortteja.
Rauhaton huoneessani,
tarkoitan sydäntäni,
jatkaa palamista
mutta ei vuoksi tuon kortin,
jonka toinen on korvannut:
Ne ovat uudet kasvot,
pakka pysyy täytenä,
mutta silti vahingoittuneena.
Se on kaikki mitä tiedän;
kukaan ei tiedä enempää.

(Figures.)


#JulesSupervielle #Käännöskirjallisuus #Kirjallisuus #Käännösrunot #Käännösrunous #LyyrinenRunous #Lyriikka #Ranska #RanskalainenKirjallisuus #RanskalainenRunous #RanskanKirjallisuus #RanskanRunous #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #Uruguay

keskiviikko 28. lokakuuta 2026

LEIVO LASKEUTUMASSA

Edmund Blunden(1896-1974)

Laulava ilotulitus: auringon muru;
    kuuntele kuinka anoo luominen!
Sitten hiljaisuus: näe, pieni harmaa lintu
    joka juoksee keskellä rikkaruohojen.

(Lark Descending, 1934.)


#EdmundBlunden #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Sotarunous #Suomennos

GUINEVERE


Keskellä häikäisevän loiston hovin,
kuningas Arthurin hovin, johon verrattuna kaikki hovit vaikuttivat himmeiltä -
kimmeltäen kuin heijastunut tähti jossakin syvässä virrassa,
juhlintaan syöksyneenä, Rakkauden lumoavaan unelmaan -
matalin otsin - avarin silmin - seisoi Guinevere, Kuningatar.

Vasten maidonvalkoista pilaria kurkkunsa
timantit välähtivät ja vastaan välähtivät vuorotellen.
Tuliopaali, eloonherätettynä, tai kuolemaan vajonneena,
kun kohosi muodokas povi jokaisella henkäyksellä,
alla korsetin tehdyn kultakankaasta -
ja kaikki miehet hämmästelivät kauneutta Kuningattaren.

Mistä oli suuri Kuningas löytänyt tämän Aarteen kätketyn?
Oliko Arthur voittanut hänet, vanhan maailman tavalla -
käsivarren voimalla, miekan iskulla ja peitsellä,
keskellä airueen huudon ja miesten hyväksyvien katseiden -
kaikella seremonialla turnajaisten,
oli kantanut hänet hoviin ja kruunannut hänet Kuningattareksi?

Oliko Merlin herättänyt hänet jostakin salaperäisestä lumouksesta -
heilautuksella sauvan ja kudotulla taialla ja veisulla,
käytetyllä lumouksella ja kätketyllä taidolla -
keskellä lehtojen pyhien tammien missä sarvekas uroshirvi
ja Druidit asustavat? ja tuonut hänet Kuninkaalle.
Huhut kiirivät, mutta katso! ei kukaan mies voinut sanoa.
Miehet näkivät vain kauneuden Kuningattaren.

(Queen Guinevere; Reveries, 1902.)

Kuvituksena on yhdysvaltalaisen taiteilijan William de Leftwich Dodgen(1867-1935) maalaus Guinevere(1910).


#Kirjallisuus #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta Skotlanti #Skotlanti #SkotlanninKirjallisuus #SkotlanninRunous #SkotlantilainenKirjallisuus #SkotlantilainenRunous #Suomennoksia #Suomennos

KIURULLE

William Wordsworth(1770-1850)

Ilmava laulaja! Taivaan pyhiinvaeltaja!
Halveksitko maata missä huolet runsaina?
Vaiko, kun siivet pyrkivät, ovat sydän ja silmä
molemmat kanssa pesäsi kasteisella kamaralla?
Pesäsi johon voit pudottautua halutessa,
nuo värisevät siivet levossa, tuo musiikki mykkä!

Katseen kauimmaiseen kohtaan, ja taakse,
kohoa, uskalias visertäjä! - tuo rakkauden aikaansaama laulelma,
(välissä sinun ja koskaan pettämättömän siteesi);
värisytä ei vähemmän koruttoman povea;
vaikka saattaisit vaikuttaa, ylväs etuoikeus! laulavasi
aivan itsenäisenä vehmaasta Keväästä.

Jätä satakielelle varjoisa metsänsä;
rauha suurenmoisen valon on omasi;
mistä vuodatat ylle maailman sopusoinnun
virran, aistein jumalallisemmin;
kuva viisaan joka kohoaa, muttei koskaan vaella;
uskollinen sukulaissuunnille Taivaan ja kodin!

To a Skylark, kirjoitettu vuonna 1825, julkaistiin vuonna 1827. Wordsworth myöhemmin muokkasi runoa jättämällä pois keskimmäisen säkeistön.

Runon ongelmiin kuuluu "bosom of the plain" joka voi tarkoittaa sekä "aukeaa", "tasankoa" eli runon suhteen maankamaralle sidottua, tai "korutonta", "yksinkertaista" - tai, todennäköisimmin, molempia. 

Kuvituksena on unkarilaisen taidemaalarin Pál Szinyei Mersen(1845-1920) maalaus Kiuru(1882).


#WilliamWordsworth #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännöksiä Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunoja #Käännösrunot Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Lyriikkaa #Lyriikkaa Runo #Runo Runoja #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennoksia #Runosuomennos Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous #Runoutta #Runosuomennokset Runosuomennokset Suomennoksia #Suomennoksia #Suomennos Suomennos

KIURULLE

George Meredith(1828-1909)

Oi kiuru! Näen sinut ja kutsun sinua iloksi!
Siipesi kantavat sinut ylös aamun povelle;
en näe sinua enää, mutta laulusi on yhä
taivaiden kieli minulle!

Näin olivat päivät kun olin poika;
suloiset kun elin niissä, rakkaat nyt kun ne ovat poissa:
En koe niitä enää, mutta yhä, oi yhä
ne kertovat taivaista minulle.

(To a Skylark, 1851.)

Kuvituksena on englantilaisen taiteilijan Samuel Palmerin(1806-1881) työ Kiurun kohoaminen(The Rising of the Skylark, noin 1839.)


#GeorgeMeredith #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #RomantiikanRunous #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennokset #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

TULEVAISUUDELLE

Wendell Berry(1934-2026)

Istuttaen puita varhain keväällä,
luomme paikan linnuille laulaa
tulevana aikana. Kuinka tiedämme?
Ne laulavat täällä nyt.
Ei ole muuta vakuutusta
että laulu on koskaan oleva.

(For the Future; A Part, 1980.)


#WendellBerry #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuuus #YhdysvaltainRunous

ALASTOMAN OPETUS

George Meredith(1828-1909)

I
Satyyri näki Jumalattaren kylvyssänsä,
huomaamatta seuralaisluonnottariensa; tietänyt ei yksikään.
Heti olento kumppaniensa luokse lähti,
ja katsoen taaksepäin verhotulla polulla,
pyrki kertomaan; hän saattoi vain paisuttaa rintaa
liian täyttä, ja osoittaa suuta, pettävin irstain vihjauksin:
Turhaan tanssi puhuaksensa, kikatti kyyneliä,
oli kuin kahtia revitty, kuin painettu raskaasti,
kuin makuulle heitetty; sitten säveliä napaten
sanoiksi, paiskasi kantapäätä ja aloitti karvaisen pakonsa
halki metsänotkojen, yli kivisten huippujen.
Vihreät lehdet hautasivat hänet kolme kiertoa kuiden.
Iäkäs satyyri nimesi mikä yritti
oli kiirehdittänyt hänet juoksemaan nopeammin järjen rajoitusta.

II
On kerrottu kun tuo kätkeytynyt estämättä
laaksoon palasi, hän vaikutti tyyntyneeltä mieleltänsä:
Tyyni kun laakso virran kuohuvan,
virta nyt puro, laakso tuhottuna.
Hänessä, kohottaa korkealle tai kasaan paiskata,
Jumalatar ja Vuohenjalka joka hetki kamppailivat särkevinä;
hetki hetkeltä Jumalatar enemmän valliten:
Kunnes yksi kuuma keskipäivä näki Meliboeoksen kurkistamassa
tiheikön lehvistä sinne missä kypsä valtiattarensa,
piirissä luona himokkaiden tanssijoiden vallitsi,
nauroi viskatuille ruusunlehdille kun riisuttiin
       raajansa.
Tämä kutsui satyyriamme, ja hän tuli.
Sitten kiepahdutti tämä kumpuja kypsyneitä, käsien seppeleitä.
Hänen kavionsa ylös viskasi vaatetuksen sellaisille lumoille.

(The Teaching of the Nude, 1892.)

George Meredith oli englantilainen kirjailija ja runoilija. Hänen tunnetuin teoksensa on romaani Nuoren Feverelin tulikoe(1953; The Ordeal of Richard Feverel, 1879.)

Meliboeos on Oidipuksen kasvatusisän ja Publius Vergilius Maron(70-19 eaa) Paimenlauluissa(2004; Bucolica eli Eclogae, noin 42-38 eaa) esiintyvän paimenen nimi.

Olen kääntänyt runon alkuperäistekstin sanan "senatorial" "iäkäs", mutta esimerkiksi "johtava" sopisi myös.

Jumalatar on todennäköisesti kreikkalaisten Afrodite, roomalaisten Venus.
 
Vuohenjalka on kreikkalaisten jumala Pan, roomalaisten Faunus.

Kuvituksena ovat italialaisen taidemaalarin Niccolo Frangipanen(n. 1540/45-1597 tai jälkeen) maalaus Venus ja satyyri ja alankomaalaissukuisen italialaisen taiteilijan Giovanni Antonio Bilivertin(1585-1644) maalaus Venus, Kupido ja Pan(Venere, Cupido e Pan).


#GeorgeMeredith #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #RomantiikanRunous #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennokset #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

TODELLINEN TYÖMME

Wendell Berry(1934-2026)

Voi olla että kun emme enää tiedä mitä tehdä
olemme tulleet todelliseen työhömme,

ja että kun emme enää tiedä mitä tietä käydä
olemme tulleet todelliselle matkallamme.

Mieli joka ei ole hämmentynyt ei työskentele.

Tammettu virta on se mikä laulaa.

(Our Real Work; Standing by Words, 1983.)

Kuvituksena on yhdysvaltalaisen taiteilijan William Mason Brownin(1828-1898) maalaus Kesäinen virta(Summer Stream) noin vuodelta 1860.


#WendellBerry #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuuus #YhdysvaltainRunous

tiistai 27. lokakuuta 2026

UUTISIA DELFOIN ORAAKKELILLE

William Butler Yeats(1865-1939)

I
Siellä kaikki kultaiset käppänät makasivat,
siellä hopeinen kaste,
ja suuri vesi huokasi kaivaten rakkautta,
ja tuuli myös huokasi.
Miehenpoimija Niamh kumartui ja huokasi
vieressä Oisinin ruoholla;
siellä huokasi keskellä rakkauden kuoronsa
pitkä Pythagoras.
Plotinos tuli ja katsoi ympärillensä,
suolahiutaleet rinnallansa,
ja hetken venyteltyänsä ja haukoteltuansa
makasi huoaten muiden lailla.

II
Hajareisin jokainen delfiinin selässä
ja evän vakauttama,
nuo Viattomat uudelleenelävät kuolemansa,
uudestaan avautuvat haavansa.
Hurmioituneet vedet nauravat koska
huutonsa ovat suloisia ja outoja,
halki perittyjen kuvioiden tanssivat,
ja eläimelliset delfiinit syöksyvät
kunnes, jossakin kallionsuojaamassa lahdessa
missä kahlaa rakkauden kuoro
tarjoten pyhiä laakerikruunujansa
viskaavat pois taakkansa.

III
Hoikka keskenkasvuisuus luonnottaren riisuma,
Peleus tuijottaa Thetistä.
Tämän raajat ovat herkät kuin silmäluomi,
rakkaus on sokaissut hänet kyynelillä;
mutta kuuntelee Thetiksen vatsa.
Alas vuorenseinämiä
missä on Panin luola,
laskeutuu kestämätön musiikki.
Häijy vuohenpää, raaka käsi ilmaantuvat,
vatsa, olka, takamus,
välähtävät kalan lailla; luonnottaret ja satyyrit
yhtyvät vaahdossa.

News For the Delphic Oracle, kirjoitettu vuonna 1938, julkaistiin ensin London Mercury- ja New Republic-lehdissä maaliskuussa vuonna 1939 ja sitten runokokoelmassa Last Poems(1939). Runo on käännetty kokoelmasta Collected Poems of William Butler Yeats(Lontoo: Macmillan and Co., Ltd 1950), sen sivuilta 396-397.

Runon ongelmista voi mainita "slim adolescence that a nymph has stripped" missä epäilen, että "adolescence" ei tarkoita "keskenkasvuisuutta" vaan "keskenkasvuista", "adolescent", mutta en ole löytänyt mitään esimerkkiä sanan käytöstä jälkimmäisessä muodossa missään muualla, joten joudun kääntämään edellisen mukaan.

Seuraavat selitykset perustuvat pääosin A. Norman Jeffaresin(1920-2005) teokseen A Commentary on the Collected Poems of W.B. Yeats(1968), sivut 496-497.

Niamh saapui Irlantiin ikuisen nuoruuden maasta, Tír na nÓgista, valkoisella ratsulla ja kantoi mukanaan takaisin Fianna-kansaan kuuluneen runoilija Oisinin, jonka kanssa hän eli kolmesataa vuotta ja sai kolme lasta. Nämä vuodet tuntuivat Oisinista vain kolmelta vuodelta tai kolmelta viikolta, mutta hän alkoi silti kärsiä koti-ikävästä ja pyysi saada käydä kotimaassaan. Oisin sai Niamhilta luvan vierailla Irlannissa tämän hevosen selässä, mutta Niamh varoitti häntä koskettamasta Irlannin kamaraa tai hän ikääntyisi. Irlannissa Niamh putosi hevosen selästä ja ikääntyi nopeasti vanhaksi mieheksi.

Pythagoras(n. 570 - n. 500/490 eaa) oli kreikkalainen Samoksen saarelta kotoisin ollut filosofi joka perusti nimeään kantaneen filosofisen ja poliittisen koulukunnan, jonka jäsenet todennäköisesti kehittivät monet hänen nimissään kulkevat keksinnöt, kuten matematiikan Pythagoraan lauseen.

Plotinos(n. 204-270) oli uusplatonistinen filosofi. Runo viittaa useissa kohdin hänen seuraajansa Porfyrioksen(n. 232 - n. 305) kirjoituksiin Jeffaresin mukaan.

Delfiinit kantavat runossa kuolleiden sieluja Siunattujen saarelle, jossa kuolemattomat elävät.

Pan oli kreikkalainen jumala jolla oli vuohen sarvet, korvat ja jalat tai sorkat. Hänen soittamansa musiikki saattoi saada ihmiset kauhun valtaan, luoden "paniikin".

Runon viimeinen säkeistö viittaa ranskalaisen taidemaalarin Nicolas Poussinin(1594-1665) maalaukseen Acis ja Galatea(Acis et Galatée, 1627-1630), jonka runon kirjoittamisaikaan luultiin (Jeffaresin mukaan) kuvaavan Akhilleuksen vanhempien Peleuksen ja Thetiksen häitä. Maalaus on runon kuvituksena.


#WBYeats #WilliamButlerYeats #Yeats Irlanti #Irlanti #IrlanninKirjallisuus #IrlanninRunous #IrlantilainenKirjallisuus #IrlantilainenRunous Kirjallisuus #Kirjallisuus Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka Käännösruno #Käännösruno Käännösrunoja #Käännösrunoja Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Maailmankirjallisuus #Maailmankirjallisuus #Nobel #NobelinPalkinto #NobelinKirjallisuudenPalkinto Runo #Runo Runoja #Runoja  Runokäännöksiä #Runokäännöksiä Runokäännös #Runokäännös Runosuomennos #Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous Runoutta #Runoutta Suomennoksia #Suomennoksia Suomen

LILJAT

Wendell Berry(1934-2026)

Keskellä muinaisten puiden harmaita runkoja löydämme
koreat metsäliljat nuokkumassa varsillansa,
hauraat ja kauniit, niin herkästi tasapainotetut ilma
piti tai liikutti niitä kun se seisoi tai liikahti.
Kamara joka nukkui allamme heräsi niissä
ja teki valon musiikkia, kuin se oli herännyt
ja laulanut hauraissa olennoissa lukemattoia vuusia,
ja jätti niiden suvut ei vähemmän tasasuhtaisiksi ja kauniiksi
koko tuon ajan. Onko maallani tämän
terveys, missä mikään ei putoa paitsi elämään?

(The Lilies; A Timbered Choir—The Sabbath Poems 1979-1997, 1998.)

Alkuperäistekstin "woodland lilies" ovat oletettavasti metsäliljoja, Lilium philadelphicum.

#WendellBerry #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuuus #YhdysvaltainRunous

METSÄT

Wendell Berry(1934-2026)

Erotan ulostyöntyvät oksat
ja tulen alle
siunattujen ja siunaavien puiden.
Vaikka olen äänettä
ympärilläni on laulua.
Vaikka olen pimeä
ympärilläni on näky.
Vaikka olen raskas
ympärilläni on lentämistä.

(Woods; A Part, 1980.)


#WendellBerry #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuuus #YhdysvaltainRunous

lauantai 24. lokakuuta 2026

OLWENIN TULO

Ernest Rhys(1859-1946)

Mabinogionin Kilwich ja Olwenista

Viesti lähetettiin ja neito tuli;
kalpea muotonsa kiedottuna tuliseen viittaan.

Ympärillä kaulansa oli laskos silkkikankainen,
smaragdein ja rubiinein ja punertavin kullin.

Keltaisempi tukkansa kuin jänönvihman kukka;
ihonsa valkeampi valkeaa vaahtoa meren.

Paljon kauniimmat olivat kätensä ja sormensa
kuin villikukat koulimat metsän veden.

Kirkkaampi kuin silmä varpushaukan, silmäyksensä, -
tai pirske harjasheinän tanssin.

Povensa lumivalkoisempi
kuin joutsen joka ui kirkkaassa auringonvalossa.

Ja koskaan eivät olleet ruusut niin punaisia
kuin avautuvat huulensa jotka levittivät terälehtensä.

Minne tahansa metsänpohjalla hän astahti,
alla jalkojensa nelilehtinen apila ponnahti.

Metsäkukat nimen tekivät:
Ne kuiskasivat OLWEN ja hän tuli.

Joka näkee hänet kerran metsän kamaran ylittämässä,
täytyy seurata kalpeaa Olwenia iankaikkisesti.

The Coming of Olwen on suomennettu runokokoelmasta Welsh Ballads and Other Poems(1898), sen sivuilta 61-62. Runon aiempi versio ilmestyi nimellä Olwen kokoelmassa London Rose and Other Poems(1894), sen sivulla 45.

Runon ongelmiin kuuluu rivi: Or the spray of the meadow-fountain's dance. Meadow-fountain voisi tarkoittaa kirjaimellisesti "niittylähdettä", "niityn lähdettä" mutta tarkoittanee jotakin harjasheinä-suvun (Cenchrus eli Pennisetum) lajia, koska suvun lajit tunnetaan englanniksi juuri nimellä "meadow-fountain" tai "meadow fountain". Mitä sitten tarkoittaa "spray"? Se voisi olla vaikkapa "varpu" mutta koska todennäköinen kasvi "tanssii", niin kyseessä voisi olla myös kasteesta tai sateesta märän kasvin tuulessa ympärilleen viskaama "pirske", "ryöppy", "suihke". Olen kääntänyt jälkimmäisen mukaan, mutta ratkaisu oli lähinnä arvanheittoa.

Kilwich eli Kilhwch eli Culhwch oli kuningas Arthurin serkku. Hänen äitipuolensa - jonka ensimmäisen aviomiehen Kilwichin isän miehet olivat surmanneet jotta hänestä voisi tulla tämän vaimo - lähetti hänet tavoittelemaan veljentyttärensä Olwenin kättä, toivoen hänen tulevan surmatuksi. Arthurin avulla hän selvitti Olwenin isän, jättiläinen Yspaddaden Penkawrin, asettamat avioliiton ehtona olleet lähes mahdottomat tehtävät, minkä jälkeen Yspaddaden surmattiin ja Kilwich ja Olwen ottivat haltuunsa hänen linnnsa ja omaisuutensa ja elivät onnellisina kunnes kuolivat.

Kuvituksena on brittiläisen kuvataiteilijan Ernest Wallcousinsin(1882-1976) kirjankuvitus noin vuodelta 1910 jolle eri lähteissä annetaan eri nimiä, mutta itse kirjassa (Charles Squiren Celtic Myth & Legend, Poetry & Romance, 1910, sivu 352) nimi Britannian aarteet(The Treasures of Britain). Piirros kuiten kuvaa Kilwichiä ja Olwenia tämän isän Yspaddaden Penkawrin edessä.


#ErnestRhys #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #WalesinKirjallisuus #WalesinRunous