UNELMIENI KUKKULAT

Arthur Guiterman(1871-1943)

Korkealla unelmieni kukkuloilla -

   rakkailla kukkuloilla jotka tuntevat minut!

Ja sitten kuinka kauniilta on näyttävä

   maa allani!

Kuinka puhtaita, iltajumalanpalveluksen aikaan

   kaukaiset kellot soimassa!

Jumala, anna minulle kukkuloita kiivettäväksi

   ja voimaa kiipeämiseen.

MATKAN PÄÄ

Anderson M. Scruggs(1897-1955)

Jonakin päivänä olen palaava tähän tyyneen maaperään; -

jälkeen äänekkäiden vuosien ilon ja surun,

synkän, hämmentävän halun unettoman uurastuksen,

olen tuleva hiljaa tähän maahan taas.

Kuin menneisyyden hän, nöyrä tuhlaajapoika,

väsyneenä myllerryksestä ja maailman sokeasta himosta,

olen palaava kun illan varjot laskeutuvat,

etsien syntymäoikeuttani kuolemattomassa tomussa.

Mutta en ole löytävä mitään syytöstä kukkuloissa,

ei jälkeäkään kysymyksestä äänettömissä taivaissa;

hymyillen ystävällisesti pienille epäkohdilleni,

suuri, hyvä sydän metsämaiden, vanha ja viisas,

avaa rauhan ovensa, ja pyytää minua jäämään,

puhuen hiljaisuudella enemmän kuin sanat voivat kertoa.

HOPEAJOUTSEN

Orlando Gibbons(1583-1625)

Hopeajoutsen joka, eläen, ei omannut nuottia,

kuoleman lähestyessä avasi äänettömän kurkkunsa.

Nojaten rintaansa vasten ruokoista rantaa,

täten lauloi ensimmäisensä ja viimeisensä, ja laulanut ei enempää:

"Hyvästi, kaikki ilot! Oi kuolema, tule sulkemaan silmäni;

enemmän hanhia kuin joutsenia nyt elää, enemmän hölmöjä kuin viisaita."

Tämä runo on itse asiassa sanoitus Orlando Gibbonsin itsensä säveltämään madrigaaliin. Gibbons oli Englannin kuninkaallisen hovin palveluksessa ollut säveltäjä ja muusikko.

IHMINEN ON IKUISESTI YKSIN

Anderson M. Scruggs(1897-1955)

Ihminen on ikuisesti yksin; ei voi olla

aikaa tai olosuhdetta kaikkina hänen päivinään

johtamaan hänet ulos yksinäisyydestä; hänen tiensä

ovat pilvien ja vuorovesien. Ei edes hän

joka etsii tungeksivaa lohdutusta kadun

voi löytää ainuttakaan toveria siellä, tai vielä

salaisissa siteissä rakkauden ihmiset unohda

sydämensä omaa eristäytyneisyyttä. Vaikka huulet voivat kohdata,

ja käsi koskettaa kättä intiimissä syleilyssä,

muukalainen silti pysyy sisällä mielen

jota ei mikään sana voi tavoittaa, mikään näky koskaan löytää.

Yksinäinen Jumala, valtaistuimella yksinäisessä avaruudessa,

muokkasi meidät hiljaisuudesta kuten olemme, -

yksittäisinä kuin puu, erillisinä kuin tähti.

Yhdysvaltain Georgian osavaltiossa asunut Anderson M. Scruggs oli hammaslääkäri ja hammaslääketieteen professori, joka julkaisi vuosina 1933-1941 kolme runokokoelmaa.

ELWYN LAAKSOSSA

Gerard Manley Hopkins(1844-1889)

Muistan talon jossa kaikki olivat hyviä

    minulle, Jumala tietää, ansaitsematta mitään sellaista:

    lohduttava tuoksu hengitetty heti sisäänkäydessä,

haettu tuoreena, oletan, pois jostakin suloisesta puusta.

Tuo sydämellinen ilmapiiri teki nuo ystävälliset ihmiset suojaksi

    kokonaan, kuten parvelle munia äidillinen siipi

    on, tai leudot yöt uusille rippusille kevään:

oi, se näytti ilman muuta; näyttäen oikealta sen pitäisi.

Suloisia metsät, vedet, niityt, notkot, laaksot,

koko ilmapiiri asioiden pitämä mikä rakensi tämän maailman Walesin;

    vain vanki ei käy yksiin:

Jumala, rakastaja sielujen, halliten huomaavaisesti vaakoja,

valmiiksi saata olentosi rakas oi missä se pettää,

    ollen mahtava valtias, ollen isä ja lempeä.

In the Valley of the Elwy on suomennettu W. H. Gardnerin toimittamasta teoksesta Poems and Prose of Gerard Manley Hopkins(1971, 1. painos 1953), teoksen sivulta 32. Teoksen Hopkinsia itseään lainaavan runon selityksen (sivu 229) mukaan 'Sonetin ystävälliset ihmiset olivat Lontoon Shooter's Hillin Watsonit, ei mitään tekemistä Elwyn kanssa...'

Gerard Manley Hopkins oli ylempään keskiluokkaan kuuluneen perheen vesa, liikemiehen ja konsulin poika, joka Oxfordin yliopistossa opiskeltuaan (1863-67) kääntyi katolilaisuuteen vuonna 1866. Koettuaan homoseksuaalisen (todennäköisesti yksipuolisen) rakkauden yläluokkaiseen runoilijaan Digby Dolbeniin(1848-1867) Hopkins tämän hukuttua (kyseessä oli ehkä itsemurha) liittyi jesuiittajärjestöön vuonna 1868. Pappisvihkimyksen hän otti vuonna 1877. Vuodesta 1884 hän oli kreikan ja latinan kielten professori Irlannissa Dublinin Yliopistollisessa Korkeakoulussa kuolemaansa asti, joka oli seurausta lavantaudista. Hänen omaperäistä, kieliopin vastaista rytmiä usein noudattavat runonsa julkaistiin - osittain sensuroituina - ensimmäisen kerran vasta vuonna 1918 kuninkaallisen hovirunoilijan Robert Bridgesin(1844-1930) toimittamina.

#GerardManleyHopkins #GMHopkins #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Lyriikkaa #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennokset #Suomennoksia #Suomennos

RUKOUS

Maurice Maeterlinck(1862-1949)

Naisen pelot sydäntäni hallitsevat:

   Mitä olen tehnyt näiden kanssa, osani,

käteni, liljat sieluni,

   silmäni, taivaat sydämeni?

Oi Herra, sääli suruani:

   Olen menettänyt palmunlehvän ja sormuksen, voi!

Sääli rukouksiani, onnetonta lohdutustani,

   leikkokukkia ja haurautta lasissa.

Sääli luvatonta tunkeutumista suuni,

   ja asioita tekemättömiä, ja sanoja sanomattomia;

varisti liljoja kuumeeni janolle,

   ja ruusuja marskimaille varisti!

Oi Jumala! Kyyhkyt joiden lennot ovat kultaa

   taivailla muistetut! Sääli myös

näitä asuja jotka kupeeni kietovat,

   jotka kahisevat ympärilläni, himmeän sinisinä!

Suomennettu Bernard Miallin(1876-1953) vuonna 1915 ilmestyneestä käännöksestä.

Belgialainen, ranskaksi kirjoittanut Maurice Maeterlinck sai vuoden 1911 Nobelin kirjallisuudenpalkinnon.

KOKEMUS

Dorothy Parker(1893-1967)

Jotkin miehet murtavat sydämesi kahtia,

jotkin miehet hännystelevät ja imartelevat,

jotkin miehet eivät koskaan katso sinua;

ja tuo selvittää asian.

EPÄONNEKAS YHTEENSATTUMA

Dorothy Parker(1893-1967)

Kun sitten vannot olevasi hänen,

väristen ja huokaillen,

ja hän vannoo intohimonsa olevan

ääreton, kuolematon -

nainen, ota huomioon tämä:

Toinen teistä valehtelee.

(Unfortunate Coincidence)

#DorothyParker #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous

INTIAANIKESÄ

Dorothy Parker(1893-1967)

Nuoruudessani, se oli tapa joka minulla oli

tehdä parhaani miellyttääkseni,

ja muuttua, jokaisen vaihtuvan poikasen myötä,

sopeutuakseni hänen oppeihinsa.

Mutta nyt tiedän asiat jotka tiedän,

ja teen asiat jotka teen;

ja jos et pidä minusta niin,

painu, rakkaani, helvettiin!

TEORIA

Dorothy Parker(1893-1967)

Rakkauteen sisään ja taas ulos,
niin menin, ja näin minä menen.

Säästä äänesi, pidätä kynääsi -

hyvin ja katkerasti tiedän

kaikki laulut koskaan lauletut,

kaikki sanat koskaan lausutut;

voisiko olla, kun olin nuori,

joku pudotti minut päälleni?

#DorothyParker #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

Tähdet

ovat jo avanneet

syksyiset silmänsä.

Ozaki Kõyõ(1867-1903)

Käännetty Stephen Addissin(1935-), Fumiko Yamamoton ja Akira Yamamoton kääntämästä englanninkielisestä kokoelmasta Haiku: An Anthology of Japanese Poems(2009), sivu 54.

Kesäsateet -

salaa yhtenä iltana

kuu männyissä.

Ryõta(1718-1787)

Käännetty Stephen Addissin(1935-), Fumiko Yamamoton ja Akira Yamamoton kääntämästä englanninkielisestä kokoelmasta Haiku: An Anthology of Japanese Poems(2009), sivu 52.

Taimen hyppää ylös -

ja allaan virrassa

pilvet virtaavat ohi.

Onitsura(1661-1738)

Käännetty Stephen Addissin(1935-), Fumiko Yamamoton ja Akira Yamamoton kääntämästä englanninkielisestä kokoelmasta Haiku: An Anthology of Japanese Poems(2009), sivu 47.

Hengittäen sisään pilviä,

hengittäen ulos pilviä -

vuorenhuipun männyt.

Anonyymi

Käännetty Stephen Addissin(1935-), Fumiko Yamamoton ja Akira Yamamoton kääntämästä englanninkielisestä kokoelmasta Haiku: An Anthology of Japanese Poems(2009), sivu 40.

Kesän sateet -

luumunlehdet

kylmän tuulen väreissä.

Saimaro(1656-1738)

Käännetty Stephen Addissin(1935-), Fumiko Yamamoton ja Akira Yamamoton kääntämästä englanninkielisestä kokoelmasta Haiku: An Anthology of Japanese Poems(2009), sivu 30.

RUUSUPERHE

Robert Frost(1874-1963)

Ruusu on ruusu,

ja oli aina ruusu.

Mutta teoria menee nyt

että omena on ruusu,

ja päärynä on, ja niin

on luumu, uskoisin.

Rakas vain tietää

mikä seuraavaksi osoittautuu ruusuksi.

Sinä, tietenkin, olet ruusu -

mutta olit aina ruusu.

AKAASIANLEHDET

Allen Upward(1863-1926)

    Iäkäs mies, kun hän katsoi talven saapumista, laski lehdet kun ne irtaantuivat akaasiapuista; sillä aikaa hänen poikansa puhui keväästä.

VALLOITTAJA

Allen Upward(1863-1926)

     Suuri valloittaja Tšingis, lähellä elämänsä loppua kun hän oli alistanut maailman neljä kulmaa ja surmannut yli miljoona miestä, tapasi reitillään vanhan naisen, joka tiedusteli häneltä, "Voitko kertoa minulle mitään eräästä Tšingiksestä?"

PÄÄRYNÄPUU

Allen Upward(1863-1926)

Tätä varjon suovaa päärynäpuuta sinä

älä satuta, tai karsi sen lehvästöä;

alla sen nukkui Shaoun herttua.

Tätä varjon suovaa päärynäpuuta sinä

älä satuta, äläkä taita yhtä lehtistä oksaa;

alla sen viipyi Shaoun herttua.

Tätä varjon suovaa päärynäpuuta sinä

älä satuta, tai taivuta yhtä lehtistä oksaa,

alla sen pysähtyi Shaoun herttua.

Allen Upward oli brittiläinen kirjallisuuden moniottelija, lakimies ja poliittinen aktivisti, joka päätyi itsemurhaan.

ELEGIA

Marjorie Allen Seiffert(1885-1970)

Olisin syksyinen maa, ja pitäisin

kauniin ruumiisi, surmatun,

missä leväten liikkumattomana ja kylmänä,

vain talvinen sade

on koskettava jäseniäsi ja kasvojasi;

missä valkoinen kuura on vihkivä

vartalosi mustaan homeeseen

läheisessä, intohimottomassa syleilyssä

tuon synkän aviovuoteen:

Olisin syksyinen maa.

Marjorie Allen Seiffert oli yhdysvaltalainen runoilija, joka julkaisi neljä kokoelmaa vuosina 1919-1938. Illinoisin osavaltiossa asuneen Seiffertin vauras perhe suhtautui kielteisesti siihen, että Seiffert julkaisi runojaan omalla nimellään merkittävän kustantajan kautta; heidän mielestään niiden julkaiseminen ilman omaa nimeä tai omin kustannuksin suppealle lähipiirille olisi riittänyt.

KULKU

John Drinkwater(1882-1937)

Kun mietiskelet sivua

Aleksanterin pyhiinvaelluksen,

tai sanot - "On kolme vuotta, tai kymmenen,

siitä kun Pääsiäinen surmasi Connellyn miehet,"

tai harkitsevaisesti tuomiota tulevaa

Antoniuksen ja Absalomin,

ja mietit kuinka asianmukaisesti on suunniteltu

tapaus ja opetus mielelle,

muista silloin että myös me,

kuun kulun myötä, olemme historiaa.

Passage on suomennettu Edward Marshin toimittamasta kokoelmasta Georgian Poetry 1918-19(1920).

John Drinkwater oli englantilainen kirjailija, kriitikko, vakuutusvirkailija, teatterinjohtaja ja tuottaja.

#JohnDrinkwater #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

YÖ JA YÖ

John Freeman(1880-1929)

Maa on purppurainen illan valossa,

ruoho vakavamman vihreä.

Kulta keskellä niittyjen tummempana hohtaa,

hiljaisemmassa ilmassa mustarastas laulaa äänekkäämmin.

Taivas on menettänyt ruusunsa -

ei enempää kuin tämä kynttilä nyt loista kirkkaana.

Jos vain olisi luonnonvaloa, kuinka helppoa olisi

laittaminen sivuun päivän lopussa

tunteen, ja jos ei raskaampi ilma

tulisi ylle mielen tiheänä putoavana pilvenä,

mutta nyt ei ole valoa

sisällä; ja tähän viattomaan yöhön kuinka synkkä minun yöni!

John Freeman oli brittiläinen kirjailija ja kriitikko, Walter de la Maren(1873-1956) ja Edward Thomasin(1878-1917) ystävä ja kirjeenvaihtotoveri.

HAUTAKIVET

Frank Prewett(1893-1962)

Sininen taivas kaartuu laajana

mäeltä mäelle,

vähäinen heinä seisoo

pystysuorana ja liikkumatta.

Vain nämä kivet kertovat

kuolettavasta kiistasta,

elintärkeistä suunnitelmista,

ahneudesta elää.

Sillä he ovat menneet, jotka taistelivat;

mutta yhä taivaat

levittäytyvät sinisinä, etäisinä, muuttumattomina,

kukkulalta kukkulalle.

Frank Prewett oli kanadalaissyntyinen kirjailija, toimittaja ja virkamies joka palveli Kanadan ja Iso-Britannian armeijoissa ensimmäisen maailmansodan aikana, kunnes hänet vapautettiin palveluksesta vammautuneena vuonna 1917. Masennuksestä kärsineen Prewettin kirjailijaura sammui 1930-luvulla; hänet muistetaan nykyään lähinnä yhteyksistään kuuluisampiin sotarunoilijoihin kuten Siegfried Sassooniin(1886-1967). Toisen maailmansodan aikana hän oli Iso-Britannian kuninkaallisten ilmavoimien palveluksessa ja sen jälkeen ilmailuministeriön palveluksessa vuoteen 1954 asti.

AUTIOMAASSA

Stephen Crane(1871-1900)

Autiomaassa

näin olennon, alastoman, eläimellisen,

joka kyykkien maassa

piti sydäntään käsissään,

ja söi sen.

Sanoin, "Onko se hyvää, ystävä?"

"Se on karvas - karvas," hän vastasi;

"Mutta pidän siitä

koska se on karvas,

ja koska se on minun sydämeni."

Ylittäen meren
usvan verkkoon -
laskeva aurinko.

Buson(1716-1783)

Käännetty Stephen Addissin(1935-), Fumiko Yamamoton ja Akira Yamamoton kääntämästä englanninkielisestä kokoelmasta Haiku: An Anthology of Japanese Poems(2009), sivu 4.

Onnenpensas -

ja loistavan kevään

haikeus.

Kubota Mantarõ(1889-1963)

Käännetty Stephen Addissin(1935-), Fumiko Yamamoton ja Akira Yamamoton kääntämästä englanninkielisestä kokoelmasta Haiku: An Anthology of Japanese Poems(2009), sivu 26.

JÄRVI

Edgar Allan Poe(1809-1849)

Keväässä nuoruuden osani oli

asustella laajasta maailmasta kohtaa

jollaista en voinut rakastaa vähäisemmin -

niin suloinen oli yksinäisyys

villin järven, mustin kivin sidotun,

ja korkein männyin ympärillä kohoavin.

Mutta kun Yö oli heittänyt käärinliinansa

paikan ylle, kuten ylle kaikkien,

ja salaperäinen tuuli kulki ohi

kuiskaten melodisesti -

silloin - oi, silloin, heräisin

kauhuun yksinäisen järven.

Silti tuo kauhu ei ollut pelkoa,

mutta värisevää iloa -

tunne jota jalokivinen kaivos

ei voisi opettaa tai lahjoa minua määrittelemään -

eikä Rakkaus - vaikka Rakkaus oli sinun.

Kuolema oli tuossa myrkyllisessä aallossa,

ja sen lahdessa sopiva hauta

hänelle joka sieltä voisi lohdutuksen tuoda

yksinäiseen kuvitteluunsa -

jonka yksinäinen sielu voisi tehdä

Eedenin tuosta hämärästä järvestä.

RUNOTAR

George Wither(1588-1667)

Hän kertoo minulle mistä lainata

lohdutusta keskellä surun:

Saa autioimmman paikan

läsnäolollaan olemaan armon;

ja mustimmat mielipahat

olemaan kauneimmat koristuksensa,

menneinä päivinä autuuteni,

hänen jumalainen taitonsa opetti minulle tämän,

että jokaisesta asiasta jonka näin

voin jonkin opetuksen vetää,

ja nostaa mielihyvän korkeuksiin

kautta näkemisen mitättömimmän esineen.

Luona kuiskeen lähteen,

tai alhaisimman oksan havinoinnin;

luona päivänkakkaran jonka lehdet levitetyt

sulkeutuvat kun Titaani vuoteeseen menee;

tai varjoisan pensaan tai puun;

hän voisi enemmän minuun valaa

kuin kaikki Luonnon kauneudet voivat

jossakin viisaammassa miehessä.

Hänen avullaan minä myös nyt

saan tämän moukkamaiseman paikan sallimaan

joitakin asioita jotka voivat iloa sulostuttaa,

keskellä itse piinan surun.

Tylsä yksinäisyys, musta varjo,

jotka nämä riippuvat holvit ovat tehneet;

outo musiikki aaltojen,

lyöden näihin tyhjiin luoliin;

tämä musta pesä jonka sammal kätkee,

peittyneenä vanhimmalla sammaleella:

Karkeat oviaukot jotka valoa antavat

enemmän pelolle kuin ilolle;

tämä kammioni väheksynnän,

kiedottu muurein halveksunnan.

Kaikesta tästä, ja sameasta ilmasta,

epätoivolle sopivasta kohteesta,

hän opettanut oli minulle mahdillaan

saamaan lohdutusta ja nautintoa.

Siksi, paras autuus maallinen,

olen vaaliva sinua vuoksi tämän.

Runous, sinä suloisin sisältö

jonka taivas kuolevaisille koskaan lainasi,

joiden tylsät ajatukset eivät sinua voi synnyttää,

vaikka heille olisit pilkattu,

jotka vain maahan ovat syntyneet,

älä enää anna elämäni olla

että olen sinuun rakastunut,

vaikka viisaamme sinua hulluudeksi kutsuvat,

älä koskaan anna minun maistaa iloa,

jos en rakasta puuskiasi hulluimpia

yli heidän suurimman nokkeluutensa.

Ja vaikka jotkut, vaikka näyttäen pyhiltä,

hurmiotasi pitävät hölmöytenä,

opetat minut ylenkatsomaan

sitä mikä tekee lurjuksia ja narreja heistä.

(The Muse)

George Wither, jonka sukunimi kirjoitettiin myös muodossa Withers ja Wyther, oli englantilainen poliittinen ja uskonnollinen runoilija, Oxfordin yliopistossa opinnot kesken jättänyt ja myöhemmin lakia opiskellut maanomistajan poika, joka oli kahdesti vangittuna Jaakko I:sen hallituskaudella vuosina 1614 ja 1621, ja kerran Kaarle II:sen palattua valtaistuimella. Kaikkina kertoina syynä olivat hänen pilkallisiksi katsotut kirjoituksensa. Hän palveli sotilaana ensin kuningas Kaarle I:sen puolella skotlantilaisten noustua kapinaan anglikaaniseksi katsotun rukouskirjan vuoksi ja sen jälkeen Englannin sisällissodassa samaa kuningasta vastaan.

#GeorgeWither #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja  #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoitta #Suomennos

POLTETTU LAIVA

John Donne(1572-1631)

Tuleen sytytetystä laivasta, josta ei millään tietä

paitsi hukkumalla, voitaisiin pelastautua tulelta,

jotkin miehet loikkasivat esiin, ja aina kun he tulivat

lähellä vastustajien laivoja, näiden laukausten kautta tuhoutuivat;

niin kaikki menetettiin jotka laivasta oli löydettävissä,

   nuo meressä palamassa, nuo palavassa

        laivassa hukkumassa.

27

Lawrence Ferlinghetti(1919-2021)

         Riikinkukot kävelivät

       yöpuiden alla

         kadonneessa kuun

                                      valossa

      kun menin ulos

                etsien rakkautta

         tuona yönä

   Aroturturikyyhky kujersi lahdella

Kellohattu löi kahdesti

                                    kerran syntymälle

     ja kerran kuolemalle

                             rakkauden

                                            tuona yönä

Suomennettu kokoelmasta A Coney Island of the Mind(1958), sivu 42.

Kevään aurinko
näyttää voimansa välissä
lumisateiden.

Shigeyori(1602-1680)

Käännetty Stephen Addissin(1935-), Fumiko Yamamoton ja Akira Yamamoton kääntämästä englanninkielisestä kokoelmasta Haiku: An Anthology of Japanese Poems(2009), sivu 4.

Onko aamukin

myös yhä syleilemä

utuisen kuun?

Chõsui(1701-1769)

Käännetty Stephen Addissin(1935-), Fumiko Yamamoton ja Akira Yamamoton kääntämästä englanninkielisestä kokoelmasta Haiku: An Anthology of Japanese Poems(2009), sivu 8.

WENDIGO

Louise Erdrich(1954-)

Angelalle

Wendigo on lihaa syövä, talvinen demoni jonka sisälle on syvään haudattuna ihminen. Joissakin Chippewa-heimon tarinoissa nuori tyttö kukistaa tämän hirviön pakottaen kiehuvaa ihraa alas sen kurkusta, täten vapauttaen ihmisen sen jäisessä ytimessä.

Tiesit minun tulevan sinun varten, pienoinen,

kun kattila hyppäsi tuleen.

Pyyhkeet lepattivat koukuissa,

ja koira ryömi pois, valittaen,

syvimpään osaan metsien.

Höyhenpeitteessä kuivan ruohon alkoi laimea nauru.

Äiti sätti ruuan lämpimäksi ja tasaiseksi pannussa

ja kutsui sinut syömään.

Mutta minä puhuin kylmissä puissa:

Uutukainen, olen tullut sinua varten, piiloudu lapsi ja makaa liikkumatta.

Sumakki puski happamia punaisia käpyjä halki ilman,

kupari paloi paljaassa metsässä.

Näit minun raahautuvan sinua kohti.

Oi kosketa minua, minä kuiskin, ja nuolin jalkapohjiasi.

Upotit kätesi kalpeaan, sulavaan turkkiini.

Varastin sinut pois, suunnaton olento piikkisessä haarniskassani.

Höyry vyöryi talvisista käsistäni, jokainen lehti värisi

pensaissa jotka ohitimme

kunnes ne seisoivat, alastomina, levitettyinä kuin peratut selkärangat kalojen.

Sitten lämpimät kätesi humisivat ylitse ja lapioivat itsensä täyteen

jäätä ja lunta. Minä tummenin ja vuosin

koko yön juosten, kunnes viimein aamunkoitto mursi kylmän maan

ja kannoin sinut kotiin,

joen värisemässä auringossa.

SYÖDEN JA JUODEN YKSIN

Du Mu(803-852)

Suunnaton sininen taivas

ulottuu kaukaisuuteen,

yksinäinen lintu

on ylittämässä sitä.

Ystävät joiden kanssa tapasin juhlia

ovat kaikki menneet muualle,

ja minulla on paljon aikaa

olla kärttyisä ja juoda.

Sui-dynastian temppelit

seisovat syvällä usvassa,

lehtinen latvusto

roikkuu vyyhtinä yläpuolella.

Kävelen ympäriinsä tuntien itseni yksinäiseksi

kantaen viinikannua,

ajatellen kuinka asiat kuten juominen

voivat painaa enemmän kuin suunnattomat vuoret.

Käännetty Jiann I. Linin ja David Youngin englanninkielisestä käännöksestä teoksessa Out on the Autumn River: Selected poems of Du Mu(2007), sivu 10.

HAUTOJENLAKAISUPÄIVÄ

Du Mu(803-852)

Huhtikuun viides, Qingming -juhla,

tihkusadetta koko päivän:

Matkustavaiset kiirehtivät teillä,

se särkee ihmisten hengen.

"Mistä voin löytää kievarin?",

kysyn puhvelia paimentavalta pojalta.

Hän osoittaa, "Se on tuolla,

tuossa kukkaan puhkeavien aprikoosipuiden kylässä."

Käännetty vapaahkosti Jiann I. Linin ja David Youngin englanninkielisestä käännöksestä teoksessa Out on the Autumn River: Selected poems of Du Mu(2007), sivu 8.