Edward Thomas(1878-1917)
Mennyt villi päivä:
Villimmän yön
tullessa tekee tietä
lyhyelle iltaruskolle.
Missä vakaa märkä tie
nousee ja katoaa
korkeaan pyökkimetsään
se melkein hohtaa.
Pyökit pitävät
myrskyisen levon,
hengittäen syvään
tuulta lännestä.
Metsä on musta,
kera usvaisen höyryn.
Yllä, pilvipakka
murtuu yhdeksi hohteeksi.
Mutta metsämiehen mökki
luona muratin kietomien puiden
ei herää
valoon tai tuulenpuuskaan.
Se savuttaa ylös
vankkumattomattomana:
Se kyyhöttää hauraana
alla myrskyn siiven.
Se ei välitä
hohteesta tai hämärästä:
Se pysyy siellä
kun minä olen vaeltava,
kuoleva, ja unohtava
puiden kukkulan,
hohteen, kosteuden,
tämän pauhaavan rauhan.
Interval on käännetty kokoelmasta Poems(1917), sivulta 16.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti